Näin otsikoi A.E. Alanne Nuoreen Voimaan elokuussa 1924 kirjoittamansa lähes palvovan artikkelin F.E. Sillanpäästä. Suomen Koulunuorisoliitto perusti 1908 Nuori Voima -kulttuurilehden. Lehden aloitteesta perustettiin 1921 Nuoren Voiman Liitto, jonka tarkoituksena oli tukea eri-ikäisiä kirjoittajia ja edistää kirjallisuuden asemaa ja tunnettavuutta. Nuori Voima -lehteen kirjoitti 1920-luvulla koko suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, mm. Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja.
Alanne kuvasi, miten hän saapui Hämeenkyröön pienenpuoleiseksi luokittelemallaan Kyröskoski-laivalla. Oli sovittu, että Sillanpää olisi odottamassa vierastaan viimeisellä laiturilla ennen kirkonkylää. Siellähän kirjailija olikin, mutta Alanne ei tuntenut ”itteänsä”, vaikka tämä huhuili vierasta. Vasta laiturin ohituksen jälkeen vieras äkkäsi, että huhuilija oli kirjailija Sillanpää. Alanne oli nähnyt valokuvia Sillanpäästä, mutta arveli ne otetuiksi ennen kirjailijanuran alkamista, kun ei nyt onnistunut häntä tunnistamaan. Seuraavalta laiturilta Alanne pääsi kävellen odottelijaa tapaamaan. Sillanpää riensikin jo vastaan hattuaan huiskutellen mukanaan tytär Saara ja poika Esko. Hyväntuulinen kirjailija tuntui heti hurmanneen haastattelijansa.
Saavutuksen toisessa kerroksessa kirjailijan työhuoneessa haastattelija ennätti tarkastella lähemmin isäntäänsä. Sillanpää oli oikea suomalaisen perikuva, pitkähkö, vankkaa tekoa, jykeväharteinen, hyväntahtoinen hymy kasvoillaan ja myöskin ”siviilissä” mainio kertoja. Puhetta riitti mm. Tukholman kirjailijakokouksesta, sieltä Sillanpää oli äskettäin palannut. Kirjailija innostui puhumaan laajasti ihanteestaan August Strindbergistä, jonka vaatimattomalla haudalla hän oli vieraillut. Sillanpää luonnehti hautaa hylätyksi, se toi hänen mieleensä Aleksis Kiven kohtalon: sekä Strindberg että Kivi näyttivät jääneen unhoon ulkonaisten muistomerkkien puolesta, mutta olivat itse luoneet kuolemattomat muistomerkkinsä.
Siikrin tarjoaman aterian jälkeen ehdotti Sillanpää pientä ympäristöön tehtävää kävelyretkeä. Pohjanmaan lakeuksiin tottuneen haastattelijan mielestä koko kylä oli vain yhtä ainoata jaksottaista nousua ja laskua, kukkuloita ja viljavia laaksoja. Sillanpää kuljetti Alanteen katsomaan synnyinkotiaan, Myllykoulua. Näkymä sai haastattelijan herkistymään ja paljastamaan päänsä. Hän tunsi vaatimattoman asunnon nähdessään siirtyneensä kirjailijan ilmapiiriin, missä Toivolan Juho on taistelunsa taistellut ja kärsimyksensä kärsinyt. Täällä kansa on karsiutunut runebergiläisestä ihanteellisuudesta – jota ei koskaan ole ollut olemassakaan – arkipäiväiseksi, hieman uneliaaksi, hitaanpuoleiseksi, vakaasti harkitsevasti. Mielentila on niin vahva, ettei siitä tahtonut vapautua paluumatkallakaan. Haastattelija kyselikin nyt kirjailijalta tämän lapsuus- ja nuoruusvuosista. Kysymyksiin Sillanpää vastaili auliisti.
Hämärtyvässä illassa keskustelu siirtyi mm. Nuoren Voiman ja Nuorten Voiman Liiton toimintaan. Sen kasvateista puhuttiin Uuno Kailaasta, Elina Vaarasta ja Lauri Viljasesta sekä kriitikko Elsa Enäjärvestä. Alanne oli vastikään käynyt tapaamassa Santeri Alkiota ja kertoili kuulumisia ja muisteluita.
Hämärässä kesäyössä Sillanpää ohjasi vieraansa nukkumaan työhuoneeseensa. Siellä Alanne silmäili sähkövalossa erästä Strindbergiä kuvailevaa teosta, mutta antoi ajatustensa pian lipua kirjailijamestarin kanssa vietetyn rikasvaiheisen päivän tunnelmiin. Haastattelijan mieli oli harras, tyyni ja kiitollinen.
 |
| Sillanpää Nuoren Voiman kuvassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti