Ruokokeppi ja sääty

Säätyjakoisessa yhteiskunnassa piti säätyerot tehdä nähtäviksi. Vaurauden lisäksi keinoina olivat mm. vaatetus- ja tapakulttuuri. 

Niinimäen isäntä Lassi Lassinpojan ja kirkkoherra Olaus von Borgenin kiista espanjanruokoisesta kepistä päätyi Kerimäen yhdistetyille kesä- ja syyskäräjillä marraskuussa 1672. Kyse oli siitä, että kirkkoherra oli Lassin mukaan ottanut häneltä tuolloin maaseudulla harvinaisen kepin luvatta edellisvuoden heinäkuussa. Lassi oli saanut kepin majuri Jöran Pistolekorsin perintöjen joukossa ja säilyttänyt sitä karbiininsa laastikkujen eli latauspuikkojen joukossa. Kirkkoherra huomasi kepin, ja otti sen arvellen kepin voivan palvella paremmin häntä kuin Lassia.

Puolitoista vuotta myöhemmin Lassi väitti käräjillä, että kirkkoherra vei kepin luvatta. Juttua puitaessa kävi ilmi, että Lassi oli luvannut aiemmin kepin koulumestari Christer Sigfridille. Kun tämä kävi keppiä kysymässä, kertoi Lassi lahjoittaneensa sen kirkkoherralle. von Borgenin puolesta todisti myös Lassin lanko, lukkari Heikki Toivanen. Oikeus katsoi kirkkoherran saaneen kepin rehellisesti ja sakotti kantajana toiminutta Lassia väärästä ilmiannosta.

Itsestään selvänä pidettiin sitä, että Lassi ei keppiä käyttäisi. Kirkkoherralle ja koulumestarille se oli sopiva kapistus, mutta ei talonpojalle.