lauantai 24. kesäkuuta 2023

Tekoälyä ihmettelemässä

Sain äkillisen päähänpiston käydä testaamaan tekoälyä. Otin teemaksi kohtuullisen tutun tapauksen, vuoden 1918 sisällissodan Suomessa. Tekäly tolkkusi, että hakusanat Sisällissota Suomessa 1918, Vapaussota Suomessa 1918, Kansalaissota Suomessa 1918 ja Punakapina Suomessa 1918 tarkoittavat samaa asia ja tuotti niistä tällaisen vastauksen:

"Punakapina oli aseellinen konflikti, joka tapahtui Suomessa vuonna 1918. Se oli osa Suomen itsenäistymisen jälkeistä levottomuuksien aikaa, joka puhkesi Venäjän vallankumouksen ja Suomen sisällissodan seurauksena.

Sisällissota alkoi tammikuussa 1918, kun Suomessa oli jännitteitä punaisten (työväenliikkeen ja sosialististen ryhmien kannattajat) ja valkoisten (porvarillisen hallituksen ja sen tukijoiden joukot) välillä. Punaiset pyrkivät kaatamaan hallituksen ja ottamaan vallan itselleen, kun taas valkoiset halusivat estää tämän ja säilyttää Suomen itsenäisyyden.

Punakapina alkoi 27. tammikuuta 1918. Punaiset julistivat yleislakon ja aloittivat kapinan eri puolilla Suomea. Pian kapina levisi eri kaupunkeihin, kuten Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Punaiset ottivat haltuunsa useita kaupunkeja ja muodostivat niissä punaisia vallankumoushallituksia.

Valkoiset joukot vastasivat nopeasti punaisten hyökkäykseen. He saivat tukea Saksan keisarilliselta armeijalta, joka lähetti apujoukkoja tukemaan valkoisia. Taistelut käytiin eri puolilla maata ja ne olivat hyvin verisiä ja brutaaleja. Valkoiset lopulta voittivat konfliktin huhtikuussa 1918.

Punakapinan jälkeen valkoiset rankaisivat voittonsa jälkeen punaisia rankasti. Tuhansia punaisia vangittiin ja teloitettiin, ja monet joutuivat pakenemaan maasta. Sisällissota jätti syvät haavat suomalaiseen yhteiskuntaan ja jatkoi jännitteitä vuosiksi eteenpäin.

Punakapina on edelleen arka aihe Suomen historiassa, ja sen muistaminen ja tulkinta jakavat mielipiteitä. Sitä pidetään yhtenä Suomen itsenäistymisprosessin ja kansallisen identiteetin muotoutumisen keskeisistä tapahtumista."

Kaveri apuun

Ajattelin sitten ruveta ovelaksi ja pyysin kaveriani tilaamaan tekoälyltä selvityksen aiheesta Kansalaissota Suomessa 1918. Seuraavan vastauksen tuuppasi häneelle:

"Kansalaissota Suomessa vuonna 1918 oli aseellinen konflikti, joka puhkesi Suomen itsenäistymisen aikoihin ja joka jakoi suomalaiset kahteen leiriin. Sodan pääosin punaisten ja valkoisten välillä käyty taistelu oli seurausta poliittisista, sosiaalisista ja kansallismielisistä jännitteistä, jotka olivat kärjistyneet vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymispyrkimysten myötä.

Konfliktin juuret juontavat syvemmälle 1800-luvulle, jolloin Suomessa oli vallalla merkittävä venäläistämispolitiikka. Sota alkoi tammikuussa 1918, kun punakaarti, joka oli työväestön ja sosialististen ryhmien aseellinen järjestö, kapinoi vastauksena valkoisen senaatin aloittamalle aseelliselle toiminnalle. Sota eteni nopeasti, ja pian koko maa oli sodan vallassa.

Taistelut olivat erityisen verisiä ja raakoja. Sodassa käytettiin muun muassa teloituksia, terroria ja julmuuksia molemmin puolin. Valkoisten joukot olivat paremmin organisoituja ja saivat tukea saksalaisilta joukoilta, kun taas punaisten puolella oli enemmän sisäisiä erimielisyyksiä ja heikompi sotilaallinen valmius.

Sodan päätös tuli nopeasti valkoisten voitoksi. Punaisten vastarinta murtui toukokuussa 1918, ja sodan jälkeen valkoiset joukot suorittivat rankaisutoimenpiteitä punaisiin kohdistuen. Tuhansia punaisia vangittiin, teloitettiin tai vangittiin pakkotyöhön. Sodan seurauksena Suomi koki suuria poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, ja sen vaikutukset heijastuivat maan sisäpolitiikkaan vuosikymmenien ajan.

Kansalaissota jätti syvät haavat suomalaiseen yhteiskuntaan, ja sen muistoa on käsitelty jälkeenpäin useissa tutkimuksissa, kirjallisuudessa ja taiteessa. Nykyään Suomessa pyritään ymmärtämään ja sovittelemaan kansalaissodan traumaattisia tapahtumia, ja niitä tarkastellaan osana maan historiaa."

Kumpi selitys parempi? En käynyt pisteittämään vastauksia, kun olen jo eläkkeellä hissanmaikan hommista. 

Kahdenlaista luokkasotaa


Pyysin kaveriani myös kysäisemään tekoälyltä, millainen oli Luokkasota Suomessa 1918.

"Suomen vallankumous vuonna 1918 oli erittäin merkittävä tapahtuma Suomen historiassa. Vallankumous sai alkunsa Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun maa oli joutunut poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin. Taustalla oli Suomen jakautuminen kahteen leiriin: punaisiin ja valkoisiin.

Vallankumouksen syynä oli osittain Venäjällä puhjennut bolševikkivallankumous ja sen vaikutus Suomeen. Bolševikkien vallanotto ja Suomen poliittinen levottomuus johtivat punakaartin, punaisten aseellisen työväenliikkeen, syntymiseen.

Tammikuussa 1918 punakaarti aloitti kapinan Helsingissä. Kapina levisi nopeasti eri puolille maata, ja pian Suomi oli jakautunut punaisten ja valkoisten hallitsemiksi alueiksi. Punaisten johto perusti Helsingissä Suomen kansanvaltuuskunnan, joka julisti Suomen työväenluokan diktatuurin.

Valkoiset, jotka olivat monarkistien, porvariston, maalaisliiton ja saksalaisten tukemana, vastustivat punaisten vallankumousta ja ryhtyivät vastatoimiin. He organisoivat vastavoimaksi suojeluskuntia ja saivat tukea myös Saksalta. Valkoiset valtasivat vähitellen alueita takaisin punaisilta.

Valkoisten ja punaisten välillä käytiin sisällissotaa, joka oli hyvin verinen ja julma. Taisteluiden aikana molemmat osapuolet syyllistyivät väkivaltaan ja teloituksiin. Valkoiset onnistuivat kuitenkin lopulta murskaamaan punaisten vastarinnan.

Sisällissodan päättyessä toukokuussa 1918 valkoiset olivat voittaneet ja saaneet vallan haltuunsa. Punakaartilaisia vangittiin ja tuomittiin sotaoikeuksissa, ja monia teloitettiin. Sisällissodan seurauksena kuoli arviolta 30 000 ihmistä.

Valkoiset hallitsivat Suomea tämän jälkeen autoritaarisesti ja purkivat työväenliikkeen rakenteita. Vallankumouksen jälkeen Suomessa vallitsi pitkään poliittinen jakautuneisuus, mikä heijastui myös myöhempiin poliittisiin tapahtumiin.

Suomen vallankumous vuonna 1918 on yhä arka aihe suomalaisessa historiassa. Se on jättänyt syvät haavat ja vaikuttaa yhä osaltaan maan yhteiskunnalliseen keskusteluun."

Tämähän innosti minutkin kokeilemaan hakua samalla termillä Luokkasota Suomessa 1918. Tällaisen luokkasodan tuuppasi tekoäly luettavakseni;

"Luokkasota Suomessa vuonna 1918 viittaa aikaan, jolloin Suomessa käytiin sisällissota, joka syttyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämä konflikti oli seurausta Suomen itsenäistymisestä ja sen jälkeisistä poliittisista jännitteistä.

Sisällissodan taustalla oli syvät erimielisyydet Suomen yhteiskunnassa työväenliikkeen ja porvarillisten voimien välillä. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset jännitteet johtivat lopulta aseelliseen konfliktiin, jossa punaisina tunnetut työväenliikkeen kannattajat taistelivat valkoisina tunnettujen porvarillisten ja konservatiivisten voimien kanssa.

Konfliktin aikana taistelut käytiin ympäri Suomea eri paikkakunnilla. Punakaarti, työväenliikkeen aseellinen siipi, hallitsi aluksi suurinta osaa Etelä- ja Keski-Suomesta, kun taas valkoiset joukot, jotka koostuivat muun muassa Suojeluskunnista ja Saksan tukemista jääkäreistä, valtasivat Pohjanmaan ja Etelä-Suomen rannikkoseudut.

Sodan aikana molemmat osapuolet tekivät raskaita sotarikoksia ja joukkomurhia, ja konflikti aiheutti valtavia inhimillisiä kärsimyksiä. Valkoiset joukot osoittautuivat lopulta vahvemmiksi ja onnistuivat voittamaan sisällissodan. Punakaartin vastarinta murskattiin, ja sodan jälkeen tuhansia punaisia vangittiin ja teloitettiin.

Sisällissodan vaikutukset olivat pitkäkestoisia Suomen yhteiskunnassa. Konfliktin jälkeen toteutettiin laaja poliittinen puhdistus, jossa vasemmistolaiset vaikuttajat syrjäytettiin ja kommunistinen liike tukahdutettiin. Tämä vaikutti Suomen poliittiseen kehitykseen pitkään, ja yhteiskunnalliset jännitteet jatkuivat vielä pitkään sodan jälkeen.

On tärkeää huomata, että sisällissodasta käytetään Suomessa edelleen hyvin erilaisia tulkintoja ja termejä, ja sen muisto herättää edelleen voimakkaita tunteita. Historioitsijat ja tutkijat jatkavat keskustelua tapahtumien syistä, kulusta ja seurauksista."

Entäs sitten?


Mitäpä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mielestäni ehkä hirmuisinta tässä on se, että tekoäly pystyy käyttämään suomen kieltä noinkin sujuvasti. Eipähän tekoälyn kehitys tähän jää. Luulenpa, että 5 - 10 vuoden päästä pääsee kokeilemaan myös kiinalaista tai venäläistä (putinilaista) tekoälyä. Sittenpä saa jokainen vaivattomasti tilata halujensa mukaisen suhteellisen koherentin kertomuksen Suomen sisällissodasta. Tai mistä tahansa historian tapahtumasta. Jos olisin vielä opettajan hommissa, joutuisin tietysti tutustumaan tosissani tekoälyn mahdollisuuksiin ja käyttöön opetuksessa. Nyt taidan tyytyä siihen, että kirjoittelen tarinoita sellaisista alkuperäisälähteistä, joihin tekoäly ei vielä pääse käsiksi.

Mutta kannattaahan tekoälyyn tutustua. ChatGPT löytyypi täältä https://chat.openai.com/


sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

Kirkkoherra Olaus Krogeruksen kova kohtalo

 Olaus Krogerus syntyi 1650. Hänen isänsä oli Samuel Olai Krogerus ja äitinsä Anna Bertilintytär Kettunius. Isä Samuel oli pappissukua, hänet nimitettiin Säämingin kirkkoherraksi 1643. Samuelilla ja Annalla oli ainakin seuraavat lapset: Bertil, Karin, Brita, Olaus, Maria ja Johan. Pojista Bertil ja Olaus seurasivat isänsä jälkiä pappisuralle. Maria avioitui isäänsä Säämingin kirkkoherrana seuranneen Matthias Erici Molleniuksen kanssa. Karinin, Britan ja Johanin kohtaloista emme tiedä juuri mitään.

Olaus Krogerus valmistui ylioppilaaksi Turusta 1671. Hän lienee toiminut aluksi opettajana, kunnes sai 1680 nimityksen Viipurin triviaalikoulun rehtoriksi. Kuningas nimitti Olauksen Kerimäen kirkkoherraksi 1692. Tehtävään häntä houkutti varmasti rehtorin tointa parempi palkkaus. Lisäksi häntä houkuttelivat synnyinseuduille sukuyhteydet viereiseen Sääminkiin: sisar Maria oli Säämingin kirkkoherran puoliso. Tosin puoliso oli ehtinyt vaihtua jo kahteen otteeseen. Marian ensimmäinen puoliso Matthias Erici Mollenius kuoli 1680 ja hänen seuraajansa Matthias Hangelius 1684. Maria oli nyt naimisissa kirkkoherra Thomas Jacobi Aganderin kanssa. Myös sisaret Karin ja Brita oleskelivat Säämingissä.

Krogeruksen ensimmäinen vaimo oli Anna Tuomaantytär. Annan ensimmäinen aviomies oli ollut  Kerimäen kirkkoherrana 1659-1679 toiminut Olaus Herman von Borgen. Krogeruksen ja Annan avioliiton solmimisajankohta ei ole tiedossa. Joka tapauksessa Anna oli selvästi puolisoaan vanhempi, ikäeroa saattoi olle parikymmentä vuotta. Annalla oli edellisestä avioliitosta ainakin poika Herman, joka ylioppilaaksi tultuaan päätyi virkaurallaan voudiksi. 

Olaus Krogeruksen toimiessa Kerimäen kirkkoherrana Suomea koettelivat ankarat nälkä- ja tautivuodet 1696-98. Kerimäki näyttää menettäneen väestöstään kolmanneksen. Ennen nälkäkatastrofia pitäjässä oli asukkaita noin 2700, kuolonvuosien jälkeen enintään 1800. Tällainen väestökato vaikuttu tietysti kirkkoherran palkkaetuihin, kun papinverojen maksajien määrä väheni dramaattisesti. Krogerus näyttää pitäneen tilanteessa huolen eduistaan, sillä hän pyrki ottamaan kappalaiselta eräitä tämän vanhoja tulolähteitä mm. lastenhautaamisesta ja ristiäisistä.

Seurakuntalaistensa kanssa Krogerus näyttää tulleen toimeen hyvin. Hän peri edeltäjiltään muutaman maariidan, jotka olivat Savon sekavista maanomistusoloista johtuen perin tavallisia. Krogeruksen virkatoimista ei valituksia esitetty. Mutta tuskin suurista nälkävuosista oli selvitty, kun Krogerukselle ja koko pitäjälle alkoi nousta uusia uhkia,

Venäjä, Tanska ja Puola solmivat 1600-luvun lopussa liiton Ruotsin kukistamiseksi. Ruotsin nuori soturikuningas Kaarle XII kukisti Venäjän joukot Narvan taistelussa 1700. Tämän jälkeen hän vei  armeijansa Puolaan. Suomen suunta jäi avoimeksi Venäjän tsaari Pietari Suurelle, joka miehitti Ruotsille kuuluneen Inkerinmaan ja perusti sinne Pietarin kaupungin. Jo tuolloin Inkerinmaalta saapui jokunen sotapakolainen Kerimäen ja Savonlinnan suunnalle. Sota merkitsi myös ylimääräisiä väenottoja. Kun sato jäi ainakin 1703 ja 1705 heikoksi hallojen takia, kävi siviiliväestön tilanne ahtaaksi.

Laiton avioliitto ja kuolemantuomio

Olaus Krogeruksen puoliso Anna sairasteli vuoden ajan ja kuoli joskus alkuvuodesta 1705. Kirkkoherra selitti taloutensa menneen aivan hunnigolle leskeysaikana, joten hän solmi uuden avioliiton 14.10.1705 edesmenneen vaimonsa sisarentyttären Kristina Schmidtin kanssa. Lisäsyynä avioliitolle Krogerus mainitsi venäläisten Sortavalaan tekemän hyökkäyksen. Se säikäytti hänet, koska hänellä ei ollut ketään vanhuuden varalle hoitamaan ja auttamaan häntä ja omaisuuttaan pakoon vihollisen hyökkäykseltä.  Vihkimisen suoritti ilman kuulutuksia Inkerinmaalta sotaa paennut pappi Simon Agander, joka oleskeli tuolloin Joutsenossa. Agander tutki lankoussuhteen ja katsoi, ettei se muodosta avioestettä. Piispan johtama Viipurin konsistori oli eri mieltä: se erotti 18.4.1706 Krohgeruksen virastaan.

Asiaa käsiteltiin Kerimäen kesäkäräjillä 1707. Nimismies Elias Burman vaati kuolemantuomiota Krogerukselle ja Kristinalle sekä Mooseksen lain että maallisen lain perusteella. Krogerus puolustautui sanomalla, ettei tiennyt kyseenalaista avioliittoa niin ankarasti kielletyksi. Kun avioliiton voi solmia kuninkaan luvalla serkusten kesken, olisi hänen avionsa tullut sallia, koska kysymys ei ollut verisukulaisuudesta vaan enemmänkin lankoudesta. 

Kristina puolestaan selitti, että hän joutui edellisen miehensä kuoleman jälkeen pakenemaan vihollista Kerimäelle. Olaus Krogerus oli puhunut hänelle 8 päivää ennen vihkimistä avioliitosta, johon Kristina ei ollut antanut suostumustaan. Seuraavana sunnuntaina Simon Agander oli kutsunut hänet syytä kertomatta kirkkoherran pappilaan. Siellä Agander oli tiedustellut, kuinka läheistä sukua hän oli Krogerukselle. Kristina oli kertonut olevansa vaimovainajan sisarentytär. Tämän kuultuaan Agander oli sanonut Kristinan ja Krogeruksen voivan solmia avioliiton. Tällä perusteella Kristina oli suostunut vihkimiseen, jota ei siis tiennyt kielletyksi. Hän  jätti asian "Jumalan ja korkean esivallan käsiin, odottaen miehensä kanssa armollista anteeksiantoa". Paikalla oli runsaasti Kerimäen rahvasta, joka valitti suuresti menettäneensä hyvän ja uskollisen sielunpaimenen. Väki pyysi, että valituksen lisäksi pöytäkirjaan merkittäisiin esirukous papin puolesta.

Käräjäoikeuden päätös oli ankara. Avioliittoa ei voinut hyväksyä jumalallisen eikä maallisen lain perusteella, ja tämä Krogeruksen olisi pappismiehenä pitänyt tietää. Moinen avioliitto oli kielletty Leviittain kirjan 18 luvun  14:ssä ja 20 luvun 20:ssä jakeessa ja tämän mukaan myös maallisessa laissa, jotka yhdessä säätivät teosta kuolemanrangaistuksen. Päätös alistettiin hovioikeuden tarkastettavaksi.

Henki säilyi, köyhyys koitti

Hovioikeuden päätös ei ole tiedossa, sen pöytäkirjat katosivat sodan melskeissä tai tuhoutuivat viimeistään Turun palossa 1827. Voimme kuitenkin päätellä, että hovioikeus lievensi tuomiota, sillä aviopari säilytti päänsä mestaajan pölkyltä. Virkansa Krogerus menetti, ja siitä alkoivat pahat talousvaikeudet. Köyhyydessä kitunut kirkkoherra vetosi vielä kuninkaaseen saadakseen virkansa takaisin. Hän selitti, ettei tiennyt aviota laittomaksi  ja vetosi siihen, että kuninkaan luvalla serkutkin voivat avioitua. Hänen tapauksessaan kyse oli lähinnä lankoudesta. Mukana vetoomuksessa oli myös Kristina Schmidtin äidin Maria Tuomaantyttären kirje kuninkaalle. Hän kertoi Kristinan syntyneen kauan ennen edellistä avioliittoa, joten hän oli samaa sukua kuin tätinsä, mutta eri sukulinjaa. Maria kertoi, että venäläiset olivat ryöstäneet koko hänen omaisuutensa Narvassa, tappaneet lapset ja lapsenlapset, vain Kristina oli elossa. Kerimäelle Maria oli paennut Sortavalasta. Nyt Maria oli "vanha, vaivainen ja koviakokenut leski". Hän pyysi kuningasta palauttamaan vävylleen kirkkoherran viran.

Käräjäpöytäkirjassa mainitaan, että Krogerus ja Kristina olivat ehtineet saada jo lapsenkin. Lapsi oli poika Samuel, joka seurasi sittemmin isänsä jälkiä pappisuralle ja päätyi Kangasniemen kappalaiseksi. Perheen elämä oli niukkaa, kun isä jäi viran menetettyään vaille tuloja. Jo talvikäräjillä 1707 Paavo Honkanen velkoi Krogerukselta hevosenhinnasta jäänyttä velkaa. Krogerus tuomittiin poissaolevana maksamaan vaaditut 13 kuparitaalaria. Vuotta myöhemmin kauppias Henrik Sachlin velkoi entiseltä kirkkoherralta pitemmän ajan kuluessa syntynyttä 168 kuparitaalarin velkaa. Krogerus ei ollut paikalla, häntä edusti vaimo Kristina. Hän myönsi saatavan, mutta pyysi lykkäystä, koska aviopari ei köyhyytensä vuoksi kyennyt maksamaan. Oikeus ei voinut lykkäystä myöntää, vaan Krogeruksen oli maksettava velka viivytyksettä. Samoilla käräjillä Krogeruksen puolesta selitettiin, että hänellä oli saatavia kerimäkeläisiltä. Kuudennusmiehet määrättiin auttamaan Krogerusta saataviensa keräämisessä.  

Krogerus saapui paikalle 1709 syyskäräjille velkomaan kruununvouti Carl Thielin leskeltä Elisabeth Strengbergiltä rästisaatavia vuosilta 1703-1706 Pulkkilan ratsutilalta. Krogerusta vaadittiin vannomaan saatavansa todeksi. Sen hän tekikin. 

Vuonna 1707 Krogerus ja Kristina henkikirjoitettiin Kerimäellä. Heillä oli tuolloin taloudessaan apuna vielä renki ja piika. Vuonna 1708 he olivat siirtyneet asumaan Tynkkylänjoelle Sääminkiin. Palveluväkenä oli piika. Seuraavien vuosien henkikirjoissa avioparista ei löydy merkintää. Ilmeisesti he olivat vajonneet niin pahaan köyhyyteen, etteivät kyenneet maksamaan edes henkirahaa. Tynkkylänjoella he kuitenkin asuivat edelleen, sillä 6.4.1709 avioparille syntyi tyttölapsi, joka sai nimen Anna Maria.

Ruotsi joutui Baltiassa ja Suomen suunnalla entistä ahtaammalle 1709. Pakolaisia saapui nyt joukottain. Ensimmäinen nälkäänkuolleiksi mainittujen joukkohautaus tapahtui Kerimäellä 4.4.1709. Tuolloin haudattiin 44 kylille ja maanteille kuollutta vainajaa. Vuoden loppuun mennessä haudattiin kaikkiaan 145 nimettömäksi jäänyttä pakolaista joukkohautoihin. Kerimäkeläisiä haudattiin 241, kolminkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Seuraavana vuonna nimittäminä haudattiin 200 pakolaista, heistä peräti 145 huhtikuussa. Vainajia saattoi olla enemmänkin, tuskinpa kaikkia saatiin kristillisesti haudatuiksi. Kuolleet on mainittu yleensä nälkään nääntyneiksi, mutta varmasti pakolaisten mukana tulleet kulkutaudit aiheuttivat yhtä lailla kuolemia. Luultavasti Itä-Suomeenkin tuli pakolaisvirran myötä ruttoa, keskiajan pahamaineisen Mustan surman ajan mittaan lieventynyttä versiota. Ruttoa esiintyi tuolloin Suomessa viimeistä kertaa.

Venäläisjoukot valtasivat kesällä 1710 Viipurin ja Käkisalmen. Elokuussa vihollinen tunkeutui ensimmäistä kertaa Kerimäelle, mutta joutui peräytymään nopeasti. On epäselvää, milloin Krogerus perheineen päätti lähteä pakoon venäläishyökkäyksiä. Viimeistään tämä lienee tapahtunut sen jälkeen, kun kasakkajoukko vei vangikseen 23.1.1711 Kerimäen kappalaisen Petter Salmeniuksen. Salmenius ei päässyt palaamaan Suomeen, mutta säilytti henkensä, sillä hän toimi pappina Inkerissä muutaman vuoden ennen kuolemaansa. 

Pakoon vihollista

Olaus Krogerus pakeni perheineen Joroisten suuntaan, siellä hänellä oli turvanaan sukulaisia. Ainakin pitäjän kappalainen Henrik Krogerus lienee ollut jotain sukua Olaukselle. Olaus Krogeruksen matka päättyi Joroisiin, missä hän kuoli helmikuussa 1711. Kuolleiden luettelossa mainittu päivämäärä 19.2. lienee ollut hautauspäivä.

Olaus Krogerus lienee ollut jo Kerimäelle saapuessaan jotenkin sairaalloinen mies, sillä hän piti apupappia lähes jatkuvasti. Apulaisen palkka hänen piti maksaa itse. Vaivaisuuteen viittaa myös se kiire, jota hän piti naidessaan Kristinan ensimmäisen puolison kuoltua. Kristina oli miehelleen tuki ja turva, hän hoiti myös miehensä asioita käräjillä esim. 1708. Kristiinan piti olla myös 16. - 17.2.1711 Leppävirran käräjillä vastaamassa kiistassa neljästä heinäkuormasta. Sopimuksen heinistä oli tehnyt Kristina, ei hänen puolisonsa. Miehensä kuoleman vuoksi Kristina ei päässyt paikalle eikä saanut edustajaakaan käräjille. Hänet tuomittiin korvauksiin, mutta kesäkäräjillä hän sai tuomion oikaistuksi ja vielä kolmen kuparitaalarin korvauksen kuluistaan.

Olauksen ja Kristinan avioliitto oli kai melko pian vuoden 1707 oikeudenkäynnin jälkeen katsottu lailliseksi, koska kuolemantuomio oli peruttu ja Kristinaan suhtauduttiin laillisena aviovaimona. Tämä ei auttanut Krogerusta saamaan takaisin virkaansa, sillä Kerimäen kirkkoherraksi oli nimitetty jo 1707 Lars Brunnerus.

Miehensä kuoltua Kristina Schmidt jatkoi pakomatkaa lastensa Samuelin ja Anna Marian kanssa. Hän tapasi leskeksi jääneen Viitasaaren kappalaisen Israel Benedicti Cuneliuksen, jonka kanssa hän meni naimisiin 27.5.1712. Tämä oli siis Kristinan kolmas papin kanssa solmittu avio. Sekin jäi lyhytaikaiseksi, sillä Israel Cunelius haudattiin 13.9.1713 Viitasaarelle. Kristinan kuolinajasta ei ole tarkkaa tietoa, hänen tiedetään olleen elossa vielä 1727. Kristinan tytär Anna Maria avioitui 16-vuotiaana Israel Cuneliuksen pojan Pentin kanssa vuonna 1725. Sekä Anna Maria että hänen veljensä Samuel saivat lapsia, joten Olauksen ja Kristinan suku jatkui.

Olaus Krogeruksen nimikirjoitus 1702 henkikirjassa.

Kirjallisuutta
Asko Mielonen: Vanhan Kerimäen historia osa I:1. Gummerus 1993. 
Mikko Saarenheimo: Kerimäen pitäjän historia (1632-1932) esivaiheineen. Savonlinna 1932.
Veijo Saloheimo: Savon historia II:2. Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Gummerus 1990.