Jääsilta yli Kyröskosken?

Italialainen aatelisnuorukainen Giuseppe Acerbi suunnisti Italiasta pohjoiseen 1798. Hän sai Tukholmasta seurakseen eversti A.F. Skjöldebradin.  Turussa oleiltuaan miehet suuntasivat kulkunsa pohjoiseen. H.G. Porthanin neuvoa noudattaen he koukkasivat sisämaahan nähdäkseen Kyröskosken putouksen. Maalis-huhtikuun vaihteessa 1799 miehet saapuivat Hämeenkyröön ja majoittuivat Järvenkylään. Tarkemmiin heidän matkastaan täällä. 

Talvinen Kyröskoski teki suuren vaikutuksen matkalaisiin. Miehet kuvasivat matkakertomuksissaan koskea mainiten myös sen yli kaartuvat jääsillat. Näin Acerbi:

"Vedet syöksyvät suunnattomien jäämassojen keskelle, jotka siellä täällä kaartuvat kuin synkiksi, ihmeellisten kristallikoristeiden reunustamiksi holveiksi. Ankarassa, jopa kuohut ja vesihöyrynkin jäätävässä pakkasessa oli vähitellen muodostunut putouksen poikki kaksi niin vahvaa jääsiltaa, että niitä myöten saattoi turvallisesti kulkea yli. Alla vaahtosivat raivopäiset aallot kumeasti jylisten ja olivat niin hurjassa liikkeessä, että ne silloin tällöin pärskyttivät vettä sillan harjalle asti; tästä syystä sen pintajää oli käynyt ylen määrin liukkaaksi, joten talonpoikien täytyi ryömiä käsillään ja polvillaan mennessään siitä ylitse."

Näin kuvasi puolestaan Skjöldebrand koskimaisemaa: 

"Etualalla peitti hangen pintaa tumma pöly, jonka tuuli oli kuljettanut keskipäivän auringon lämmittämältä hiekkaiselta ylänteeltä. Kosken kummallakin sivulla törrötti kolme pientä myllyä, jotka on rakennettu halvasti, koska ne ovat alituisessa vaarassa huuhtoutua virtaan... . Mäeltä näkyi myös kaksi ankarien talvipakkasten synnyttämää jääsiltaa, jotka yhdistivät toisiinsa joen rannat. Meitä vavisutti katsoa, kun kaksi talonpoikaa ylitti nämä hauraat ja liukkaat sillat veden ryöpytessä ärjyen heidän alitseen."

Skjöldebrand piirsi myös ensimmäiset luonnokset Kyröskoskesta. Yhdessä niistä näkyy kaksi talonpoikaa ylittämässä koskea jääsiltaa pitkin.

Skjöldebrandin matkakertomuksen kuva Kyröskoskesta.

Yksityiskohta edellisestä.

Acerbin ja Skjöldebrandin mukaan jääsillat olivat luonnonolosuhteiden muovaamia. Mutta olisiko ihminen ollut avustamassa? Kirkkoherra Rubellius sai luvan 1678 rakentaa omalla kustannuksellaan sillan kosken yli, jotta Viljakkalan puolella olevien myllyjen osakkaat voisivat tarvittaessa jauhattaa jyvänsä hänen myllyssään. Viljakkalan puoleiset myllyt olivat näet olleet välillä seisauksissa vedenpuutteen tai liiallisten tulvien takia. Silta lienee ollut vaatimaton, eikä se varmasti pitkään kestänyt kosken vesien voimallisia hyökkäyksiä. Yrjö Koskinen kertoi puolestaan 1852 ilmestyneessä teoksessaan Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä seuraavasti: "Patakalliolla on ahtain paikka, 11 kyynärää, johonka usein rakennetaan hirsiportaat rannasta rantaan." Manninsaaressa asuneen omaperäinen kansanperinteen kerääjän E.N. Karhiston mukaan silta rakennettiin viiden hirren levyiseksi. Tällainen kohtuullisen helppotöistä rakennelmaa ei varmasti käyty talveksi purkamaan. Se sai olla paikallaan niin pitkään kuin koski sille aikaa antoi.

Acerbin ja Skjöldebandin mukaan jääsiltoja oli kaksi. Olisiko nähty sellainen vaiva, että tehtiin kaksi kulkua yli kosken? Voi olla, että jotkut myllylahkot halusivat sillan myllynsä kohdalle. Siksi siltoja saattoi olla kaksikin. Selvää on, että rakenteeltaan yksinkertainen hirsisilta sai talveksi paksun jääpeitteen. Hirret katosivat lumen ja jään alle, vaikutelma jääsillasta oli valmis.