Yllättikö?

 

Yllättikö? Mikä? Perussuomalaisten tulo Hämeenkyrössä kuntavaalien suurimmaksi puolueeksi? Ei yllättänyt yhtään. Selitän miksi ei yllättänyt. Opetin historiaa ja yhteiskuntaoppia Hämeenkyrön yläasteella 1980-luvun lopulla. Pari kertaa koko ikäluokalle, noin 110 – 120 oppilaalle. Siinä sai hyvän tilaisuuden kurkistaa kyröläisteinien sielunmaisemaan. Muistanpa, kuinka yhteiskuntaopin tunnilla keskusteltiin kuolemanrangaistuksesta. Yhtenä vuonna koko ikäluokasta löytyi peräti yksi oppilas, joka vastusti kuolemanrangaistusta – vieläpä hyvin järkevästi argumentoiden. Ilmeisesti asia jäi kiinnostamaan joitakin oppilaita, varsinkin muutamia poikia. He nimittäin ilmoittautuivat myöhemmin kuolemanrangaistuksen vastustajiksi. Koska se oli liian lievä rangaistus. Parempi rangaistus olisi eli elinkautinen vankeus ilman armahdusmahdollisuutta. Vankilaolosuhteiden pitäisi olla mahdollisimman kauheat, ymmärtääkseni jonkinlainen kidutus olisi sopiva lisämauste lusimiselle.

Tuumailin tuolloin itsekseni, että kyllä Pähkinäsaaren rauhanrajan länsipuolella nuoriso on aika paljon tylympää kuin esimerkiksi Punkaharjulla ja Kiteellä. Siellä nimittäin puuhastelin opettajana ennen Kyröön saapumista. Kyröläinen mentaliteetti oli selvästi enemmän halkipoikkipinoon -meininkiä. Ellei tunnuslauseena jopa raaka peli ilman rakkautta. Nyt tuolloiset oppilaat ovat nyt viisikymppisiä. Monen ajatusmaailma oli tavallaan perussuomalaisia jo 80-luvulla, varsikin poikien. Oletan, että Hämeenkyrössäkin perussuomalaisten äänestäjistä enin osa on miehiä.  Nuoremmista ikäluokista en osaa sanoa, kun en vuoden 1994 jälkeen opettanut yläkoulussa. Lukiossa tutustui vain ikäluokan puolikkaaseen.

Oppilaiden halkipoikkipinoon -mentaliteetin taustoja pohtiessani törmäsin paikkakunnan vuoden 1918 veriseen perintöön. Vielä 1980-luvulla ulkopuolelta tullut aisti asian käsittelyn liittyvän kireyden. Toisaalta Kyröskoski oli perinteinen sisäänlämpiävä tehdasyhteisö, joille pehmoilu ei ole kovin tyypillistä. Eikä agraarinen pitäjänpuoli tuon – ajan maaseudun tapaan – mikään liberalismin kehto ollut. Maaseutu on väkisinkin konservatiivisempi kuin kaupunki. Subjektiivinen mielipiteeni (tosin kaikki mielipiteethän lienevät subjektiivisia ja minun mielipiteeni ei voi olla väärä, koska se on mielipiteeni) mukaan monet kyröläiset löytävät perussuomalaisissa sen puhe-, ymmärrys- ja tulkintatavan, jota ovat kannattaneet vuosikymmeniä. Ja tarkoitan nimenomaan Halla-ahon perussuomalaista puoluetta, en Soinin perussuomalaisuutta.

Sinänsä on kai turha puhua kyröläisestä sielunmaisemaa, pitäjässä on lukuisa joukko tapoja katsoa maailmaa – ja Kyröä. Nobelisti Sillanpään on väitetty kuvanneen kyröläistä sielunmaisemaa. Itse olen hänen kirjojaan lukiessani arvellut katselevani vain Sillanpään sielunmaisemaa.

Mutta yhdessä suhteessa tunnistan hyvin yhden perussuomalaisen katsontatavan. Vanhemmiten tunnistan nostalgisen ja selittämätön kaipuu johonkin menneeseen. Jota ei ole koskaan ollut olemassa.