Majalammin Mielosten suvusta

Kartoitan tässä kirjoituksessa hieman sukuni vaiheita. Suvun piirissä on tapana puhua Majalammin (eli Maijjoolammin) Mielosista. Taustalla on Paavo Mielosen siirtyminen Säämingin Pihlajaniemestä Luotojärven Majalammille 1836. Tästä syntyi oma sukuhaaransa.

Mielonen on vanha itäsuomalainen sukunimi. Nimiä Mieli, Mielikirja, Mielikko, Mielikkä, Mielitoivo, Mielitty, Mielivalta ja Mielo on pidetty kantasuomalaisin yksilönniminä, Sisällöltään ne on yhdistetty sanaan mieli ”mieluinen”. Näistä mainituista kaksiosaisia nimiä, kuten Mielivalta ja Mielikirja, on kuitenkin pidetty jälkiosansa puolesta germaanisperäisinä. Sukunimet Mielonen ja  Mielikäinen sekä harvinaisemmat Mielityinen, Mielty, Mielo, Mielosenmäki ja Mielola johtuvat siis sanasta mieli eli mieluinen.

Sukunimeä Mielonen tavataan Viipurin pitäjässä 1543 (Jörian Melon) ja 1557 (p. Meeloin). Savosta Mielosia tavataan Rantasalmen, Pellosniemen ja Vesulahden suurpitäjistä jo 1541. Nykyään Mielosia tavataan Itä-Suomen lisäksi myös Keski-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa, paikoin Varsinais-Suomessa sekä Pohjanlahden perukassa. Tähän sukunimen leviämiseen vaikutti osaltaan sodanjälkeinen siirtokarjalaisten sijoittaminen eri puolille Suomea: evakkojen joukossa oli melkoisesti Mielosia. 

Suomessa Mielosia on 16.3.2020 päivitetyn tilaston mukaan 1212, lisäksi ulkomailla on 63 Mielosta. Entisenä sukunimenä Mielonen on 576 Suomessa asuvalla. Kuolleita Mielonen -nimisiä Väestörekisterikeskuksen tiedostoissa on 1017 henkeä.

Säämingin Pihlajaniemen Mieloset

Majalammin Mielosten sukuhaara on lähtöisin Säämingin Pihlajaniemestä. Sukua ei ollut siellä vielä 1620-luvulla. Johan Habermanin maantarkastuskirjan mukaan 1620-luvulla Mielosia oli Pien-Savossa ennen kaikkea Rantasalmella: siellä oli kaikkiaan seitsemän Mielosta talollisina. Säämingissä oli vain Laukansaaren Antti Mielonen isäntänä. Vuonna 1635 Pihlajaniemessä oli talonhaltijana Paavo Pekanpoika, jonka sukunimi kolme vuotta myöhemmin maakirjan mukaan oli Mielonen.

Lars Röösin vuosina 1643-44 laatima kartta antaa tarkan kuvan asutuksen senhetkisestä asutustilanteesta. Mieloset olivat asettuneet pitäjän  keskipaikkeille, Pihlajaniemelle. Kylä oli lähellä Olavinlinnaa ja vaatimatonta Savonlinnan kaupunkia. Karttaselityksen mukaan Mielola koostui kahdesta talosta, jotka on merkitty karttaan kirjaimilla C (läntinen talo) ja D (itäinen talo). Yhteiset pellot rajoittuivat lännessä kartan yläkulmassa näkyvään Tolkajärveen (nykyinen Tolkkaanlampi)

Kartta Jyväskylän yliopisto, ks. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/17891/c1_38.jpg?sequence=1&isAllowed=y

Mielolan maakappaleet on lueteltu karttaselitteessä: Vuorilamminmaa oli talojen eteläpuolella, talot sijaitsivat Tolkkalamminmaalla, Riita-ahon pohjassa pää oli taloista länteen. Lisäksi tiluksiin kuuluivat Naistenlahti, Mustaniemenmaa (peninkulma kylästä länteen), Jänissalonmaa, Lautakotasaari ja Linnankanto (sijaitsi 4½ peninkulmaa itään Utrasvedellä). Kalavesiä Mielolalla oli Tolkkalahdessa (nykyään Tolkkaanlahti), Pihlajavedellä ja hieman muuallakin.

Kylän talo E oli nimeltään Kompila. Se sijaitsi Tolkkaanlammesta pohjoiseen. Talon omistuksiin kuuluivat mm. Riihenkivenmäki sekä osa Haapianniskamäestä. Kannaltamme kiinnostavinta on se, että talolle kuului viiden peninkulman päässä sijainnut osa Luotojärvenmaasta, joka selityksen mukaan oli Honkalan toisella puolella. Lisäksi omistuksiin kuului Hirvolan Antosaaren niitty Puruvedellä. Niitty sijaitsi 4½ peninkulman päääsä kylästä ja sieltä saatiin viisi kuormaa heinää. Kalavesiä talolla oli sekä Pihlajavedellä että Luotojärvellä. Luotojärvenmaalla oli hyvää tervanpolttoon ja kaskeamiseen sopivaa metsää.

Pihlajaniemen Kompilan talo (E). Jyväskylän yliopisto, ks. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/17477/c1_39.jpg?sequence=1&isAllowed=y 

Paavo Pekanpoika Mielonen näyttää olleen isäntänä noin vuoteen 1652 saakka. Sen jälkeen talon astui hänen poikansa Paavo Paavonpoika Mielonen. Hänellä oli useampi veli, henkikirjoissa mainitaan ainakin Antti, Martti ja Lemetti Mielonen. Veljeksetkin olivat avioituneet. Vanha isäntä Paavo Pekanpoikakin esiintyi henkikirjassa satunnaisesti vielä 1659, ja hänen vaimonsa jopa 1663.

Savon maantarkastus 1664 selvitti sekavia maanomistussuhteita. Tuolloin Pihlajaniemessä oli kaksi Mielosten hallitsemaa taloa. Paavo Paavonpoika Mielonen hallitsi yhden veromarkan perintötilaa. Hänen veljensä Antti Paavonpoika Mielonen puolestaan oli ottanut Paavo Nahkahatun, Lauri Miikkulaisen ja Matti Vellosen autiot käyttöönsä. Hänen kruununtilansa oli veroluvultaan 2½ markaa. Mieloset näyttävät kuitenkin pysyneen yhtenä suurperheenä, vaikka ehkä asuivat kahdessa rakennuksessa. Henkikirjaan on merkitty 1660-luvun lopulla vuosittain 10 - 11 aikuista talouden jäsentä. Edellä mainittujen lisäksi mukana oli rakuuna Tuomas Paavonpoika, joka lienee ollut veljeksistä nuorimmainen. Paavo Mikulainen oli talon renki monen vuoden ajan.

Henkikirjojen mukaan Mielosten jakautuminen kahdeksi eri taloudeksi ja perhekunnaksi näyttäisi tapahtuneen viimeistään 1673. Paavo Paavonpoika jäi omalle tilalleen ja Antti Paavonpoika siirtyi ottamiensa autiotilojen varaan. Paavo Pekanpoika oli toiminut postitalonpoikana vuodesta 1644 aina 1660-luvulle saakka. Hänen poikansa Paavo Paavonpoika oli sekä kestikievarin isäntä että postitalonpoika 1660-luvulta vuoteen 1682. Osittain Mielolan talon autioksi eli veronmaksukyvyttömiksi jääneille maille oli perustettu Säämingin kappalaisen virkatalo. Tämä tapahtui viimeistään ilmeisesti jo 1640-luvulla, vaikka asiakirjatietoja kappalaispappilasta on vasta vuodelta 1653. Vuoden 1664 maantarkastuskirjan omistussuhteiden epäselvyys maakappaleiden omistuksesta aiheutti riitoja kappalaisen ja Paavo Mielosen välillä, mutta ne saatiin sovituksi käräjillä 1667. 

Paavo näyttää kuolleen aivan 1600-luvun lopussa, vuonna 1699 mainitaan hänen vaimonsa leskenä. Hänen pojastaan Paavosta tuli sitten isäntä. Tämä Paavo Mielonen sattui oksentamaan kirkossa pääsiäisen tietämissä 1705. Asiaa tutkittaessa hän vakuutti, ettei teko johtunut viinasta, koska hän ei aamulla kotoa lähdettyään ollut juonut viinaa enempää kuin ”kolme kertaa”. Kolmea ryyppyä pidettiin tuolloin soveliaana määränä: nautittiin tarpeen ja hädän pikari, terveyden pikari ja ilon pikari. Neljäs oli jo kiukkuisten pikari. Paavon selitys ei uponnut oikeuteen, vaan hänelle rapsautettiin raskaat 50 hopeataalarin sakot. Rahaton olisi voinut sovittaa sakot kolminkertaisella kujanjuoksulla tai kahden viikon vesileipä-vankeudella. 

Tämä Paavo ei ole kuitenkaan Majalammin Mielosten esi-isiä. Antti Paavonpoika Mielonen ja Lemetti Paavonpoika Mielonen mainitaan vuoronperään toisen Pihlajaniemen talon isäntänä. Lisäksi talouteen kuuluivat ainakin veljet Tuomas, Risto, Heikki ja Matti. Talvikäräjillä 1685 selviteltiin sudentappojuttua. Tuomas Mielonen selvitti, että hänen urhoollinen vaimonsa oli jollain pihlajaniemeläisellä sillalla lyönyt kangella hengiltä kimppuunsa käyneen suden. Olli-porvari ja Pekka Fläsk olivat kuitenkin riistäneet emännältä sudennahan korvausta antamatta. Miehet joutuivat palauttamaan nahan. Koska Mielosen vaimo oli yksin tappanut suden, sai hän yksin pitää nahan.

Antti Paavonpoika näyttää kuolleen 1705, sillä seuraavana vuonna henkikirjassa mainitaan hänen leskensä. Isäntänä oli tämän jälkeen Lemetti Paavonpoika, joka onnistui säilyttämään henkensä ja talonsa isonvihan pahojen vuosien yli. Hän oli sekä lautamies että kirkon kuudennusmies. Lemetti haudattiin kirkon lattian alle 6.10.1723. Lemetti oli kuollessaan 64-vuotias, hän oli siis syntynyt 1659 tai 1660. Puutteellisten lähteiden takia on vaikea sanoa, oliko Lemetin isä 1600-luvun lopussa kuollut Paavo Paavonpoika Mielonen, vai joku muu Paavo. Kenties henkilö, jonka nimi ei tarttunut lainkaan henkikirjoihin? Joka tapauksessa sukujuuret näyttävät johtavan 1630-luvulla Pihlajaniemeen asettuneeseen Paavo Pekanpoika Mieloseen.

Lemetti Paavonpojan jälkeen isännäksi tuli vanhin poika, Lemetti Lemetinpoika Mielonen. Lemetti katosi henkikirjoista pian, ja vuodesta 1733 isäntänä mainitaan 6.1.1749 kuollut ratsutilallinen Paavo Lemetinpoika Mielonen, joka oli kuollessaan 55 vuoden ikäinen. Hänen vaimonsa Eeva Juuti kuoli yhdeksän vuotta myöhemmin 66-vuotiaana.

Paavon Lemetinpojan ja Eevan ensimmäinen lapsi oli 19.5.1726 kastettu Anna. Vuotta myöhemmin syntyi poika Matti ja 1731 Samuel. Perhe täydentyi vielä Juholla (1734) ja Marialla (1736). Vanhin poika Matti avioitui lokakuussa 1758 Pesolansaaresta kotoisin olleen Kaisa Makkosen kanssa. Tästä avioliitosta viidentenä lapsena syntyi poika Juho vuonna 1766. Juho puolestaan avioitui Kesämänsaaresta kotoisin olleen Katariina Olvisen kanssa. Tuolta ajalta ovat säilyneet rippikirjatkin. Kuvassa Juho Matinpoika ja hänen vaimonsa Katariina. Juhon yläpuolella on hänen sisarensa Anna ja Katariinan alapuolella  Juhon nuorempi veli Pekka.

Juholle ja Katariinalle syntyi viisi lasta, joista Katariina, Maria, Pekka ja Matti kuolivat lapsina. Vain 1801 syntynyt Paavo selviytyi aikuiseksi. Isä Juho kuoli jo 1804 vain 37-vuotiaana.

 Siirtyminen Säämingistä Majalammille

Mielosten siirtyminen Kerimäen Luotojärvelle kytkeytyy isojakoon. Se aloitettiin Ruotsin valtakunnassa 1757. Suomea varten annettiin erillinen isojakoasetus 1775. Näillä seuduilla isojako suoritettiin pääosin vasta 1830 – 1860 –luvuilla. Lykkäytymisen syy oli seutua halkova Ruotsin ja Venäjän välinen raja.  Pikkuvihan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 Venäjä otti Olavinlinnan hallintaansa. Säämingin Pihlajaniemi liitettiin Venäjän valtakuntaan, mutta kylän takamaat Luotojärven suunnalla jäivät Ruotsin puolelle. Jäipä Kerimäellekin rajaerimielisyyksien takia valtioiden välinen riitamaa, joka ei kuulunut kummankaan kruunun alaisuuteen. Rauhansopimuksen mukaan talonpojat saivat vapaasti käyttää nautintojaan rajan yli. Merkillinen tilanne päättyi vasta 1809, kun Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään. Vasta 1818 Sääminki ja Kerimäki yhdistettiin kokonaan hallinnollisesti silloiseen Kuopion lääniin, ja isojako pääsi todella vauhtiin. 

Isossajaossa vanhasta Säämingin Pihlajaniemen talon numero 3 kolmasosasta muodostettiin uusi Luotojärven maakirjatalo numero 1. Talon nimeksi tuli Paavola isännän eli vuonna 1801 syntyneen Paavo Juhonpoika Mielosen mukaan. Isonjaon yhteydessä talot nimettiin Kerimäellä aina isännän (tai leskiemännän) etunimen mukaan, ellei talolla ollut vanhastaan nimeä. Jakotoimet aloitettiin 1832 ja Säämingin käräjät vahvisti toimituksen tulokset 7.11.1835. Paavo Mielosen perheen ohella moni muukin matkasi Pihlajaniemestä Luotojärven suuntaan. Koko Luotojärven kylä viisine taloineen muodostettiin Pihlajaniemen kylän takamaista. Paavo Mielonen muutti vaimonsa Eeva Helenan ja  kolmen lapsen kanssa Luotojärven tiluksille 1836. Rippikirjaan viralliseksi muuttopäiväksi on merkitty 4.3.1836.

Rippikirjassa ylimpänä leskiäiti Katariina, sitten poika Paavo ja hänen vaimonsa Eeva Helena Abrahamintytär Kinnunen. Lisäksi on merkintä muutosta Kerimäelle.

Paavola oli aluksi tyypillinen takamaille ja eräsijoille perustettu uudistaloa. Isojakokarttojen ja -asiakirjojen mukaan peltoa oli muuton aikaan raivattu vasta 1 tynnyrinala ja 26 kapanalaa, nykymitoissa hieman vajaa hehtaari. Pelto oli hietapohjaista, multaa oli kolmen tuuman kerros. Pelto oli lähellä Majalammin rantaa. 1600-luvun karttaselityksissä nimi on aina muodossa Maijalampi. Maija tarkoitti tuolloin majavaa. Majalammin nimi ei siis tule majasta, vaan se on lyhentynyt muoto Maijalammista eli Majavalammista.  Kaskeksi sopivaa metsää tilaan kuului 167 tynnyrinalaa eli noin 83 hehtaaria. Paavolan kokonaispinta-ala oli 425 tynnyrinalaa eli hieman yli 222 hehtaaria.

Paavo Juhonpoika Mieloselle ja Eevalle syntyi kuusi tytärtä ja yksi poika, isänsä mukaan nimetty Paavo.  Tästä Paavo Juho Paavonpoika Mielosesta tuli talon isäntä 1858 vain 23-vuotiaana isän kuoleman jälkeen. Vuonna 1862 Paavo solmi avioliiton Riihipellon Maria Lovisa Eerikintytär Mutikaisen kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kuusi lasta: Antti, Pekka, Paavo, Katriina, Ernesti ja Pekka. Heistä vanhin, Pekka, kuoli suuren nälkävuoden 1868 keväänä alle kaksivuotiaana. Katriina avioitui Matti Mielosen kanssa, mutta kuoli lapsettomana. Sekä Antti että Paavo avioituivat ja toivat miniät Majalammille. Antin vaimo oli Anna Maria (os. Kupiainen) ja Paavon Maria (os. Pennanen). Nuorimmat pojat Ernesti ja Paavo kuolivat lapsina. Paavo Juhonpoika kuoli 1896 ja Maria Lovisa 1919.

Seuraavaksi katkelma Leena Turtiaisen muistiin merkkaamia Hilja (eli Hipi) Mielosen tarinoita Majalammista. Hipillähän oli tunnetusti hyvä puheenanti. 

”Marja Loviisa teititteli miestään ja tiedettiin liiton olleen onnellinen. Aviomies istui keskellä tupaa keinussa ja määräili, piioille ei saanut antaa kahvia. Marja-Loviisa kattoi miehelleen kahvin saliin ja niiasi – Tulukeetten työ hyvä isäntä, nyt on kahvi kupissa. Sitten hän suhahti piioille keittiöön: - Juokee tytöt kahvii, nyt ei ukko niä.

Majalammin talossa oli yhtä aikaa seitsemän Maria. Oli Maria Loviisa, Anna Maria, Maria, Siiri Maria, Lempi Maria, piika-Maria ja vielä Veikko Ilmari."

Paavo Mielonen siirtyy Konnalammille

Talon väkimäärän kasvaessa tehtiin pesänjako 1912. Antti vanhempana veljenä jäi Majalammille ja Paavo nuorempana siirtyi isännäksi Konnalammille Hautakankaan taloon. Talo ostettiin Honkasilta. Hautakangas kuului Yläkuonaan. Se muodostettiin isojaossa Yläkuonan vanhasta talosta no 6, Venälästä. Tästä maakirjatalosta tehtiin isonjaon yhteydessä kuusi taloa. Hautakangas oli kahdeksasosa manttaalin talo, jota hallitsi isonjaon aikaan 1850-luvun puolivälissä Antti Matinpoika Honkanen. Talossa oli tuolloin peltoa vajaat kuusi hehtaaria.

Isovanhempani Maria (1873 - 1916) ja Paavo (1869 - 1955)

Paavolle ja Marialle syntyi kahdeksan lasta. Viimeisen eli isäni Toimin syntymä 1916 muutti perheen elämää pysyvästi. Jokunen sana suullista perimätietoa tapahtumasta:

”Synnytyksessä istukka ei irronnut ja Paavo lähti hakemaan hevosella lääkäriä. Oli sanonut kätilölle että et sua ees nykästä, sie ootat lääkärii. Tämä kävi kätilön kunnialle, ja hän kävi irrottamaan istukkaa. Kuului vain voihkaisu ja Maria kuoli verenvuotoon. Kun lääkäri tuli, se puhui ovella kätilön kanssa, ei mennyt edes kamariin sisään. Martta muisti, että hän oli uunin luona penkillä. Uunissa oli puuroa, hän muistaa minkä verran siitä oli otettukin. Hipi muisti, että tytöt olivat käyneet juuri Myllynjoilla huuhtomassa pyykkejä hevosella.”

Vastasyntyneen Toimin hoito ja kasvatus lankesi pääasiassa vanhimman tyttären, tuolloin 20-kesäisen Siirin harteille. Myöhemmin Siiri kasvatti sitten Kimmoa eli kirjailija Aku-Kimmo Ripattia, kun Kimmon äiti, Iris Uurto eli Lyyli Mielonen keskittyi kirjalliseen tuotantoonsa. Siiri ei avioitunut, vaikka kosijoita ei puuttunut.

Konnalammin pihapiirin elämää on sitten talletettu kaunokirjallisuuteenkin Aku-Kimmo Ripatin teoksessa Iris. Se pohjautuu osaltaan Iriksen nuorena pitämiin päiväkirjoihin ja osaltaan myös sukutarinoihin.

Kahdeksasta lapsesta Siiri ja Helsingin Sanomien postittajana toiminut Hilja sekä Ruotsiin muuttanut Martta olivat lapsettomia. Veikko avioitui Lahja Käyhkön kanssa ja jäi asuttamaan Hautakankaan tilaa. Lyyli muutti nimensä virallisestikin Iris Uurroksi ja elätti itsensä kirjailijana. Aino asettui rapakon taakse Floridaan. Häntä seurasi uudelle mantereelle Aarne, joka muutti ensin Kanadaan ja sitten Kaliforniaan. Aarne kuoli siellä viimeisenä sisarussarjasta maaliskuussa 2000.

Paavo Mielosen lapset ilmeisesti juhannuksena 1937. Ylärivissä Toimi, Martta ja Veikko. Keskirivissä Paavo, Siiri ja Aarne. Alarivissä Hilja, Iris Uurto sylissään poikansa Aku-Kimmo Ripatti ja Aino.

Paavo Mielonen hankki yhdessä Viljami Käyhkön kanssa liikemies Niilo Turusen konkurssipesästä Alakuonasta Tanilan tilan 1919. Talossa asui aluksi vuokralaisia. Paavo myi osuutensa tilasta 1942 pojilleen Aarnelle ja Toimille. Samana vuonna Aune Sairasen kanssa avioitunut Toimi lunasti myöhemmin Aarnen osuuden itselleen. Muuttokuormassa Tanilaan tuli myös isä-Paavo, joka kuoli 1955. Tanila on Alakuonan vanhaa asutusta, paikalla oli talo jo 1540-luvulla. Isojaossa Alakuonan kolmesta maakirjatalosta muodostettiin kylään seitsemän taloa: sen lisäksi noin viiden peninkulman päässä sijaitseva Savonrannan Hankavaaran kylä muodostettiin Alakuonan vanhoista takamaista. Hankavaaraan tuli peräti kahdeksan taloa.  Nimensä Tanila sai isonjaon aikaisesta isäntänsä Taneli Turtiaisen etunimestä.

Tanilan talon peräkamarissa synnyin sittemmin viisijäsenisen sisarussarjan neljäntenä. Omat vaiheeni jätän tulevien polvien sukututkijoiden selviteltäviksi.

Lähteistä

Vuosilta 1635 - 1740 olen käynyt läpi säilyneet henkikirjat ja muutamia maakirjoja Pihlajaniemen kylän osalta. Säämingin selvästi puutteelliset  kastettujen luettelot alkavat vuodesta 1707 ja haudattujen luettelot vuodesta 1708. Rippikirjat ovat säilyneet  Pihlajaniemen kylän osalta vasta vuodesta 1780. Tietoja Majalammista, Hautakankaasta ja Tanilasta koottu isojakoasiakirjoista ja sukutarinoista.

Kirjallisuutta:

Pekka Lappalainen: Säämingin historia I:1 - I:2.

Asko Mielonen: Vanhan Kerimäen historia I:1.