Kartta Kyröskoskesta 1895

Kun Kyröskoski otettiin teollisuuden voimanlähteeksi vuodesta 1860 alkaen, alkoi luonnollisesti syntyä karttoja teollisuuslaitoksesta ja koskesta. Tässä esiteltävä kartta laadittiin 1895, kun paperitehdas pyrki patoamaan koko kosken tehostaakseen energiansaantiaan. Sitä varten tehtaan oli saatava hallintaansa koko kosken itäinen ranta. Tähän pyrittiin mm. niin, että J.E. Hammaren osti santapaperitehtaan, jonka tamperelainen Gustav Alfred Selin oli tehtaan historian mukaan perustanut. Virallisen  tilaston mukaan tehdas näyttäisi perustetun 1891. Se työllisti 1892 seitsemän työntekijää, ja sen tuotannon arvo oli 16 400 markkaa. Tilaston tietojen mukaan tehtaan perustaja oli J.E. Hammaren. Oliko Hammaren alun pitäen Selinin yhtiökumppani, tai oliko Selin peräti jonkinlainen paperitehtaan bulvaani?

Hiekkapaperitehtaan yhteydessä oli vesimylly ja tamppilaitos. Rakennus sijaitsi pappilanrannan (Viljakkalan puolen eli itäpuolen) alaputouksen ja Keinuniemen välillä. Hiekkapaperitehtaan toiminta lopetettiin kannattamattomana, ja tehtaan historian mukaan Selin myi laitoksen rakennukset, mutta ei koneita, 7000 markan hinnasta Hammarenille. Hammaren otti tietysti haltuunsa myös alueen vuokrasopimuksen ja luovutti sen paperitehtaalle. Maa-alue oli vuokrattu Järvenkylän Alaselta. Sopimukseen kuului myös alue kosken länsipuolelta.

Edistysmiehenä tunnettu J.H. Ilvonen valittiin Hämeenkyrön kirkkoherraksi 1891. Hän lupautui vuokraamaan oman virkakautensa ajaksi tehtaalle puuhiomoa ja uittoränniä varten kosken itärannalta alueen, johon kuului pappilan omistama Ylisen mylly ja alue koskenniskan yläpuolelta aina Keinuniemen alapuolella olevaan kohtaan vesioikeuksineen. Sopimus vaati kuitenkin vielä seurakunnan ja tuomiokapitulin hyväksynnän. Kirkonkokouksessa 21.3.1895 lukumäärältään niukka enemmistö vastusti sopimusta,  mutta äänestys tapahtui talollisten manttaalilukujen perusteella. Vuokrasopimus hyväksyttiin 1899 alkavaksi 50-vuotiskaudeksi. 

Päätöstä vastustivat kiivaimmin Keskisen ja Alisen yhteismyllyjen osakkaat, joilta seurakunta oli vuokrannut myllyjen maapohjan pois. Valitusten jälkeen tehdas sai vuokratuksi myös Keskisen ja Alisen myllyt olevine ja tulevine oikeuksineen 50 vuodeksi. Vastineeksi tehdas lupasi rakentaa kosken itärannalle yhteismyllyn, jota myllyosakkaat saisivat käyttää sopimansa vuorolistansa mukaisesti. Yhtiö palkkasi myös myllärin. 

Jostain syystä kosken itäpuolelle Keinuniemeen suunniteltua puuhiomoa ei koskaan rakennettu. Sensijaan uittoränni toteutui, vaikka puutavarayhtiöiden edustajat pitivät sitä tarpeettomana. Läänin maaherra vahvisti kuitenkin suunnitelmat, ja rakennustyöt alkoivat 1898. Vanhat myllyt revittiin pois, ja uusi mylly rakennettiin. Sen perustuksilla on nykyinen näköalatasanne. Rantakallioon räjäytettiin leikkaus, johon rakennettiin 108 metriä pitkä vuonna 1899 valmistunut uittoränni.

Kartta on päivätty Tampereella 1.2.1895. Laatija näyttää olleen insinööri A. Strömberg, joka toimitti 3.3.1895 katselmuksen Kyröskoskella. Sinne oli kutsuttu kaikki, joilla oli kosken suhteen etuja valvottavana.

Tässä kuvassa itärannalla ovat Ylisen, Keskisen ja Alisen myllyt. Kartasta näkyy selvästi kalliouoma, jonka kautta nämä myllyt saivat vetensä. Nämä myllyt hävitettiin ja korvattiin tehtaan rakentamalla ja ylläpitämällä myllyllä. Kosken länsipuolella sijainneet Ylisen, Keskisen, Paskon ja Poltin yhteismyllyt kokivat saman kohtalon hieman myöhemmin. Tehdas vuokrasi 1904 tuotantolaitoksen keskellä sijainneet myllyt alueineen, teineen ja vesivoimineen 50 vuodeksi. Yhtiö hävitti myllyt ja rakensi niiden tilalle vanhan tiilitehtaan alueelle sähköllä käyvän myllyn. Entisten myllyjen osakkaat saivat vapaan jauhatusoikeuden tähän "lankamyllyyn", josta sukeutui pian tehdaskylän kanssakäymisen keskus.

Tehdas pystyi käyttämään vain osan kosken voimasta, kuten tästäkin kuvasta hyvin näkyy. Tässä kuvassa oikealla näkyy kosken yli johtava silta. Sillan vasemmalla puolella näkyy sen alitse kulkeva uittorännisuunnitelma.

Kosken alapuolella näkyy kuvassa näkyy hiomoa varten suunnitellun turbiiniputken pää. Turbiiniputki näkyy myös edellisissä kuvissa. Kun hiomoa ei toteutettu, jäi myös turbiiniputki rakentamatta. Kuvan yläreunassa A. Strömbergin nimikirjoitus ja päiväys. Alimpana oleva Häntähierun yhteismylly pysyi vielä jonkin aikaa osakkaiden hallussa. Tehdas sai ostettua osan osuuksista halutessaan perustaa paikalle sähkölaitoksen. Myyntiin haluttomat osakkaat  perustivat Sähköosakeyhtiö O/Y Hierun, joka vuokrasi myllynpaikan tehtaalle 30 vuodeksi. Tehtaan piti vastikkeeksi luovuttaa  Hierulle 15 kW sähkövirtaa 3000-5000 voltin jännitteellä sinä aikana, kun tehtaan vaihtovirtamoottorit olivat käynnissä. Voimalaitos käynnistyi 1.6.1913. Seuraavana vuonna sähkövalo oli käytössä jo Kyröskoskella, kirkonkylässä, Kyröspohjassa, Kalkunmäellä ja Herttualassa. Hierun sähkönjakeluverkosto täydentyi nopeasti tämän jälkeenkin. Sähkövaloa arvostettiin sen paloturvallisuuden takia.

Laajemmin tehdasalue näkyy tässä vuodelta 1902 peräisin olevasta kartasta.

Kirjallisuutta: 

L.G. von Bonsdorff: Kyröskosken tehtaat 1870 - 1945 I.

Terhi Nallinmaa-Luoto - Maria Agge: Hämeenkyrön historia III.