Kysymys Hämeenkyrön ensimmäisen kirkon paikasta on askarruttanut paikallisia historianharrastajia pitkään. Nuori Yrjö Koskinen sijoitti teoksessaan Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä (1852) ensimmäisen kirkon Viljakkalaan. Hän teki tämän pelkästään "kansan puheisiin" luottaen, asiakirjoista ei hän ei löytänyt tukea käsitykselleen. Kirkon siirtämisen Viljakkalasta Hämeenkyröön hän arveli tapahtuneen sen jälkeen, kun Ikaalinen itsenäistyi 1641. Tämän jälkeen kirkko olisi siirretty Viljakkalasta keskemmälle pitäjää, nykyiselle hautausmaalle.
Yrjö Koskinen pohti myöhemmin myös tarkemmin kovasti ihailemansa Kyröskosken ikää. Hän julkaisi 1872 artikkelin Kyröskosken syntymä-aiasta. Siinä Yrjö Koskinen "muutamaan himmeään muinaistaruun" vedoten esitti, että Kyrösjärvi on aikoinaan purkanut vetensä Lavajärven kautta Kirkkojärveen. Koskinen pyrki voimakkaasti perustelemaan käsityksensä. Hän oli tutustunut Suomen valtionarkiston (nykyinen Kansallisarkisto) vanhoihin asiakirjoihin, joiden nojalla tarkensi käsitystään siitä, että Kyrön asutus oli alkanut nimenomaan Viljakkalasta, ja se oli pitäjän alkuperäinen keskus. Hän käytti myös esimerkkinä 1600-luvun alussa tapahtunutta Iharinkosken syntyä. Kyröskosken synty on voinut olla samanmoinen luonnonmullistus. Yrjö Koskinen kertoi, ettei ole tavannut Kyröskosken nimeä historiallisissa lähteissä ennen vuotta 1645. Hän myönsi, että Kyröskosken synnyn kaltaisesta mullistuksesta olisi pitänyt säilyä selvempää tietoa. Siksi hän arveli, että se ei tapahtunut 1600-luvun alussa, vaan sata tai yli sata vuotta aiemmin. Joka tapauksessa oli selvää, ettei kirkko voinut sijaita Hämeenkyrössä ennen mullistusta, sehän olisi hukkunut vesimassojen alle.
Näin Hämeenkyrön ensimmäisen kirkon sijainti Viljakkalassa ja Kyröskosken myöhäinen synty liittyivät välttämättä toisiinsa. Yrjö Koskinen totesi aivan oikein, että asutus eteni aikanaan juuri vesireittejä pitkin. Jos Kyröskoski ja Kyrösjoki (nykyisin Pappilanjoki) olisivat olleet olemassa, asutus olisi edennyt niiden kautta. Siksi oli välttämätöntä, että Kyrösjärven purkautumisväylä kulkisi Viljakkalan kautta. Näin Viljakkala voi olla Kyrön ensimmäinen keskus. Yrjö Koskisen näkemys Viljakkalasta Kyrön ensimmäisen kirkon paikkana levisi sitten paikallishistoriallisiin teoksiin ja laajempiinkin yleisesityksiin. Näkemystä toistellaan vieläkin...
Paikallistasolla Yrjö Koskisen näkemystä alettiin kritikoida jo 1920-luvulta lähtien. Hämeenkyrön paimenmuiston kirjoittaja O.A. Louhivuori suhtautui epäilevästi siihen, että ensimmäinen kirkko oli sijainnut Viljakkalassa. Hän perusteli kantaansa mm. sillä, että pappilanmaat sijaitsivat nykyisellä paikallaan eikä mitään todisteita maanvaihdoista löydy seurakunnan arkistoista. Toki pappilan peltomaiden olisi pitänyt sijaita Viljakkalassa, jos pappila siellä olisi ollut. Toisekseen tie Pohjanmaalle kulki Hämeenkyrön kirkonkylän ja pappilan kautta. Kun pappilat aikanaan toimittivat myös kestikievarin virkaa, olisi valtatien pitänyt kulkea Viljakkalan kautta. Lisäksi Louhivuori arvioi, että pitäjän tiheämmin asuttu eteläosa ei olisi suostunut kirkon sijoittamiseen harvemmin asuttuun Viljakkalaan. Niin vahva oli Yrjö Koskisen auktoriteettiasema, että Louhivuori ei aivan suorin sanoin tohtinut väittää tämän olleen väärässä.
Ansiokas paikallishistorian tutkija, opettaja ja kunnallismies Matti Lähteenmäki, julkaisi artikkeleja ja tutkielmia, joissa osoitti Yrjö Koskisen käsityksen heikosti perustelluksi. Hän julkaisi eräänlaisena yhteenvetona tutkimuksistaan 1956 kirjan Missä oli Hämeenkyrön ensimmäinen kirkko?
Yrjö Koskinen kytki ensimmäisen kirkon paikan Viljakkalassa Kyröskosken myöhäiseen syntyyn. Maantieteilijät eivät tätä kyseenalaistaneet pitkään aikaan. Esimerkiksi Otto Vänni oli kosken synnystä samaa mieltä Koskisen kanssa ja kirjoitti aiheesta laajan artikkelin vielä vuonna 1914. Leo Aario osoitti tarkkojen mittausten avulla 1936, että Kyrösjärvellä ei ole ollut mitään muuta purkautumisväylää kuin nykyinen. Tämä tuhosi Koskisen "muutamaan himmeään muinaistaruun" perustuvat käsitykset.
Ensimmäisen kirkon paikka
Kyrö oli muodostunut muinaispitäjäksi jo ennen kristinuskon tuloa. Sen asukkaiden kokoontumis- ja palvontapaikka sijaitsi Kyrösjoen (nykyisen Pappilanjoen) suistossa. Siellä Kanaensaaressa oli pyhä paikka, kalmisto tai hiisi, jossa kasvoi ikivanha puu, kyröläisten käräjäkuusi. Kurki- ja hiisi – nimet muistuttavat vieläkin silloisista palvontakohteista, kalmistoista ja uhrikuusikoista. Kurki on tunnettu hiiden toisintonimenä, ja vasta kristillisenä aikana se sai kielteisen, pakanalliseen pahaan henkeen viittaavan merkityksen.
Katolisella kirkolla oli vuosisataiseen kokemukseen nojaava strategia käännytystyössään. Vakiinnuttaessaan asemaansa kirkko asettui muinaiskyröläisten pyhille paikoille. Kirkko rakennettiin Kurjenmäen sivuun ja Kyrösjoen varresta Hiidenlahti otettiin pappilan maiksi. Milloin tämä sitten tapahtui? Pentti Papunen arvioi Hämeenkyrön historian I osassa, että kirkko (Koskisen termein "valtakirkko") ja pappila rakennettiin 1270-luvulla. Tarkempaan ajoitukseen tuskin pystytään.
Varhaisin kirjallinen todiste pappilan sijainnista tuli esille laamanninoikeuden päätöksessä vuodelta 1466. Silloin oikeus ratkaisi Pappilan ja Tuokkolan isäntien välisen maariidan antamalla Pappilalle Tuokkolan alapuolella olevan rantaniityn sekä kala-apajan Kyröskoskesta. Tuokkolalle annettiin vastineeksi osia Pappilan pellosta. Laamanninoikeuden päätöksen jälkeen voitiin siis nimetä Kyröskosken alapuolelle Papinapaja ja Papinapajankivi. Joskus käytettiin nimistä muotoa Pappilanapaja ja Pappilanapajankivi. Asiakirjasta tarkemmin täällä.
![]() |
| Papinapajankivi vuoden 1837 kartassa, |
Miksi Yrjö Koskinen erehtyi? Olen arvellut syyksi Yrjö Koskisen kiivaasta fennomaniaa. Kirjoitetut historialliset lähteet olivat kaikki ruotsinkielisiä. Kansan parissa liikkunut ja vaikutteita imenyt Yrjö Koskinen halusi antaa kansantarinoille merkitystä, koska ne edustivat suomenkielisen kansan näkemystä historiaan. Siksi hän oli halukas nojaamaan "himmeisiin muinaistaruihin". Asiasta enemmän täällä.
Viljakkalassa on voinut olla saarnahuone ennen Kyrön seurakunnallista järjestäytymistä. Tiedetään, että monet kyröläiset olivat omaksuneet kristinuskon tai ainakin sen tapoja jo ennen kuin seurakunta kirkkoherroineen perustettiin. Tällaisia vaatimattomia saarnahuoneita on voinut olla useampiakin laajan muinaispitäjän alueella. Ne sijaitsivat muualla kuin muinaispitäjän pakanallisessa keskuksessa; vasta seurakunnan perustamisen ja kirkonrakennuksen yhteydessä luotiin uusi uskonnollinen keskus vanhan paikalle.
Tekoälyä opettamaan?
Satuin oikeastaan vahingossa kysymään tekoälyltä (Gemini): Missä oli Hämeenkyrön ensimmäinen kirkko? Itse asiassa oli etsimässä Matti Lähteenmäen tuon nimistä kirjaa. Vastaus oli pöyristyttävää soopaa: Hämeenkyrön kirkko rakennettiin 1644 Ikaalisten erottua Hämeenkyröstä jne. Ihmettelin, mistä tekoäly on moista moskaa kaivanut esiin. No, mm. Suomen Sukututkimusseuran pari vuotta sitten päivitetyillä sivuilla Hämeenkyröön kirkko rakennettiin 1644, sitä ennen se sijaitsi Viljakkalassa. Samoin kertoilee SKS:n kansallisbiografia. Museoviraston kulttuurin palveluikkuna toistaa samat tiedot. Virheelliset tiedot ovat ymmärtääkseni lähtöisin Kansallisarkiston Seurakuntien historiaa koskevista yhteenvedoista. Lueskelin semmoisen aikoinaan Kansallisarkistossa. Teksti oli laadittu Yrjö Koskiseen nojautuen. Ajattelin, että kai tuosta pitäisi joku vastalause laatia, mutta jäipä tekemättä.
Pariin tekoälyyn syöttelin vastalauseita ja sain ne muuttamaan kantaansa. Hämeenkyrön seurakunta esittää sivuillaan melko lyhyesti oikeat tiedot kirkon ja pappilan sijainnista. Tekoälyjen harava ei tainnut tavoittaa seurakunnan sivuja tai jätti ne huomioimatta.
Tuskinpa tarina Hämeenkyrön ensimmäisen kirkon paikasta Viljakkalassa mihinkään häviää. Kansallisbiografian tai Museoviraston sivujen päivittäminen lienee monen mutkan takana. Lisäksi tieteellinen tieto tuntuu olevan vastatulessa nykyään. Voi olla, että osa kansalaisista arvelee myös historiatieteen ja maantieteen joutavanpäiväiseksi puuhasteluksi. Silloin nojataan kansan puheisiin ja himmeisiin muinaistaruihin.
Lähteet
Verkkolähteet olen merkinnyt tekstiin linkkeinä. Hämeenkyrön historia I. Pentti Papusen osuudessa sivuilla 330 - 339 on asia käsitelty perusteellisesti. S. Jussi Kaskimies - Hannu Sinisalo: Viljakkala - Pitäjä Pirkanmaalta, s. 39 - 42 toteaa myös Yrjö Koskisen käsitykset perättömiksi.

Tähän voisi kommentoida "määrittele Viljakkala". Useita vuosia sitten osallistuin kansalaisopiston historiakurssille. Olen muistavinani, että Jouko Hannu esitteli kartan, jossa Hämeenkyrön / Viljakkalan pitäjä oli verotussyistä jaettu neljään alueeseen, joiden asukasmäärä oli suunnilleen yhtä suuri. Siinä kartassa Hämeenkyrön ja Viljakkalan raja liippasi kovin läheltä nykyisen kirkon sijaintia. Saatan muistaa väärin.
VastaaPoistaNäin oli. Joka tapauksessa Koskinen sijoitti kirkon Viljakkalan nykyisen kirkon paikalle.
VastaaPoista