Eero Alpi kertoo Sillanpäästä

Eero Alpi kertoo Sillanpäästä Hämeenkyröläissyntyinen teatterimies, kirjailija ja lehtimies Eero Alpi tunsi hyvin F.E. Sillanpään. Alpi kirjoitti jutun Sillanpäästä Suomen Kuvalehteen toukokuussa 1923. Siinä hän muisteli ensinnäkin kesää 1916, jolloin Alpi oli palannut kotiinsa Hämeenkyröön toipumaan sairastamastaan lavantaudista. Samalla hän oli jättänyt vakituisen työnsä Karistolla ja heittäytynyt vapaaksi kirjailijaksi. Alpi kutsui ystävänsä U.W. Valakorven viettämään kesää Hämeenkyröön. Vapaan kirjailijan ja poikamiehen elämää viettänyt Walakorpi otti kutsun vastaan. Miehet viettivät kesän kirjoitustöissä Ahtolan talossa lähellä Laitilan salmea. Joskus haettiin kumppaniksi molemmille tuttu, kotiinsa Töllinmäkeen palannut F.E. Sillanpää, joka oli kirjailijantaipaleensa alussa. Alpi ja Walakorpi taas olivat tuottaneet kumpikin jo pinon kirjoja, Walakorpi lähes kottikärryllisen.

Alpi kertoili, kuinka eräänä päivänä neljä ”koreata poikaa” makaili auringon laskun aikaan suuren laakean kiven päällä Heinijärven Töllinmäessä. Neljäs mies oli Sillanpään yliopistoaikojen opiskelutoveri, Heikki Järnefelt. Ensin oli yritetty istua Sillanpään kamarissa, mutta osoittautui kirjakasoineen liian ahtaaksi. Kivelle asetuttuaan kolme sai kuunnella, kun Sillanpää luki ääneen Elämän ja auringon käsikirjoitusta. Alpi kertoi muistavansa tuon illan ikuisesti. Kivellä oli hyvin lämmin, vaikka ilma oli jo hämärtymässä. Sillanpää luki käsikirjoitusta matalalla äänellä, selvästi ja luonnollisesti keskittyen loisteliaisiin luonnonkuvauksiin. Kuuntelijat eivät keskeyttäneet, eikä lukemisen loputtua monta sanaa vaihdettu. Alpi arveli jokaisen kuuntelijan ajatelleen samaa; nyt on saatu synnyinmaalle todellinen kirjailija – yksi, jota voitiin verrata suuriin ennen saatuihin. 

Muutamaa kuukautta myöhemmin Alpi tapasi Sillanpään uudelleen, tällä kertaa Tampereella. Päivä oli ilmeisesti 11.9., sillä Sillanpää kertoi olevansa palaamassa Porvoosta. Siellä hän oli viimeistellyt romaaninsa Elämä ja aurinko. Kustannussopimus oli tehty ja Frans Emil odotti Sigrid Salomäkeä Hämeenkyröstä: nuoren parin oli tarkoitus avioitua samana iltana. 

Seuraava kohtaaminen tapahtui myös Tampereella, hotelli Hämeenpyörän seurusteluhuoneessa. Sillanpää oli siellä kirjoittamassa omistuksia niihin kirjoihin, joita aikoi lähettää lahjaksi valituille ystävilleen. Kirjan sai mm. Uuden Suomen toimitussihteeri Evert Katila: ”ensi rohkaisusta” kiitolliselta tekijältä. Myös Jean Sibeliukselle läksi kirjapaketti. 

Edelleen Alpi kertoi Sillanpään jättäneen taakseen ”rakkaimmasta rakkaimman” Töllinmäen, vaatimattoman mäkituvan. Nyt kirjailija asustelee kauniissa Saavutuksessaan Kirkkojärven rannalla onnellisena nuoren vaimonsa ja pienten lastensa kanssa. Siellä hän jäntteränä, aina hyvänsuopeana ja hyvätuulisena lapsiaan polvella liekuttaa tai on pöytänsä luona kirjoituskoneen ääressä luomistyössään. Sillanpää on omistautunut kahdelle asialle: omaisilleen ja työlleen.

Alpin juttu Suomen Kuvalehdessä.

Alpin toimista 1916-18 tarinaa täällä.

Kuva Suomen Kuvalehden artikkelista.