Elias Lönnrot oleili loppukesän 1841 Laukon kartanossa, jossa hän oli ollut kotiopettajana neljän kesän ajan ylioppilaana ollessaan. Lönnrot oli lähtenyt tammikuussa 1841 kymmenennelle matkalleen. Se oli kuitenkin keskeytynyt Petroskoissa passimuodollisuuksiin. Jouduttuaan palaamaan takaisin kotimaahansa hän vietti aikaa professorin toimesta eläkkeelle siirtyneen Laukon isännän Johan Agapetus Törngrenin perheessä. Lönnrot käytti aikaansa tutkimustuloksiensa kokoamiseen ja lepäämiseen.
Lönnrotin Kyrön-matka ei ollut keräys- eikä tutkimusmatka, vaan pieni virkistysmatka kesken kirjallisia töitä tutkimusmatkain välillä. Lönnrotin mittakaavassa kyse oli pikemmin piipahduksesta kuin matkasta. Hän lähti tälle toivioretkelle Adolf Törngrenin ja Frans von Beckerin kanssa tiistaina 24.8.1841 kello 10 aamupäivällä. Adolf Törngren oli kartanonisännän 17-vuotias poika, ja Frans taas vuotta vanhempi ylioppilas, Lönnrotin yliopisto-opettajan Reinhold von Beckerin poika. Matkaa taitettiin soutuveneellä, apuna käytettiin purjetta, kun tuulensuunta sattui olemaan suotuisa. Päivällisaikaan miehet olivat saapuneet peninkulman edettyään Luoto-nimiseen saareen. Päivä oli lämmin, joten toverukset virkistäytyivät uimalla ja eväitä nauttien. Retkeläiset oli kutsuttu Sankilan rustholliin, jonne matkaa oli ¾ peninkulmaa (noin 7,5 kilometriä). Sankilan herrasväki oli vieraillut viikkoa aiemmin onnittelemassa Johan Törngreniä tämän täyttäessä 69 vuotta. Tuolloin he kutsuivat Lönnrotin kumppaneineen teatterinäytäntöön, jonka Pirkkalan vallassukuiset aikovat panna toimeen 24.8. Raholassa.
Lönnrot arveli nähneensä riittävästi kaikenlaisia näytelmiä. Hän jätti nuoret toverinsa katsomaan näytelmää ja suuntasi itse kulkunsa iltapäiväksi ja illaksi Nokian kauniiseen kartanoon. Sekin oli Laukon isännän omistuksessa. Talo sijaitsi Nokianvirran eteläpuolella, muutaman kivenheiton päässä kosken yläpuolella. Sieltä voi nähdä Pirkkalan kivikirkon yläosan ja Viikin kartanon virran toisella puolella. Lönnrot kehui kovasti itään Pyhäjärvelle (Lönnrotilla Pirkkalan järvi) avautuvaa maisemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen Lönnrot käyskenteli kartanon puutarhassa odotellen teatterilaisia saapuvaksi. Nämä palasivat iltapäivällä kolmen aikaan mukanaan ylioppilas Reinholm, joka hänkin aikoi käydä Kyrössä. Sittemmin tohtoriksi väitellyt Henrik August Reinholm tunnettiin kansatieteilijänä ja runonkerääjänä. Matkaa ei päästy jatkamaan, sillä Becker oli vallan huonokuntoinen: nenä punotti ja silmät vuosivat vettä. Nuha ja yövalvominen kurittivat nuorta miestä, vaikka toiset kiusoitellen selittivät oireita ”muiden seikkojen seurauksiksi”.
Beckerin silmät olivat yhtä huonossa kunnossa seuraavana aamuna, joten hän sai jäädä jälkeen muusta seurueesta. Vireämpikuntoiset ajoivat Haapaniemeen ¾ peninkulmaa mukiinmenevää ratastietä pitkin. Haapaniemestä edettiin 1 ½ virstaa (noin 1,5 kilometriä) Kuloveden poikki Siuron myllylle ja sahalle. Sieltä käveltiin sitten peninkulma Mahnalaan. Polut olivat mukiinmeneviä, ja niiden varsilla oli torppia ja taloja. Viimeiset pari kilometriä olivat maantietä. Mahnalassa pysähdyttiin kahville. Lönnrot totesi, että vesitie olisi ollut pari virstaa lyhyempi.
Mahnalasta matkattiin Hämeenkyrön kirkolle mäkistä tietä pitkin. Kirkolta jatkettiin matkaa neljän virstan päähän koskelle. Puolet matkasta oli maantietä, puolet huonoa myllytietä. Sitten Lönnrot kuvaili koskea:
”Koski kiertelee idästä länteen tai oikeammin koillisesta lounaaseen. Ensimmäinen kolmasosa koskea syöksyy 45 asteen kulmana ja näytti ensin, matkan päästä nähdessämme sen, lämpiämässä olevalta saunalta, joka on savun peitossa. Sen molemmin puolin on korkeita kalliota ja hiekkamäkiä, joiden harjoilla kasvaa metsää. Toiset kaski kolmannesta koskea ovat, lukuunottamatta vähäistä jyrkempää askelmaa, loivemmat putoukseltaan. Jyrkempi putous kulkee oikeastaan kahta uraa, joista pohjois- tai luoteispuolella oleva leveämpi nyt oli vaan parin sylen levyinen, mutta on kevättulvan aikana enempää kuin kahta vertaa leveämpi. Toinen ura kulkee vuoren yli ja siinä vaahdoten hyppeli juuri niin paljo vettä, että kolme myllyä sai siitä riittämään asti. Molempien keskushaarojen välillä korkea kalliosaari. Pohjoispuolella kaikkiaan 6 myllyä, 4 jyrkimmän putouksen partaalla ja vastakkaisella rannalla 3. – Mylly- eli mylläritorppia on useita. Koko kosken sanottiin olevan 15 sylen (n. 30 metriä) mittainen, mutta näytti minusta olevan ainakin sata askelta, joka siis olisi kahta vertaa enempi. Metsää joka puolella ”
Koskinäkymä innoitti Lönnrotin runolliseksi. Liekö sitten ollut kyse pikaisesta inspiraatiosta vai muistuma jonkun muun laatimasta runosta:
”Oupphörlig ses du ila;
o när får du engång hvila!
Andras fart tar engång slut,
du blott hvila aldrig ut.”
Elias Lönnrotin matkat -teoksen toimittanut Aukusti Niemi lisäsi runoon alaviitteen ”suomeksi jokseenkin näin”:
”Taukoomatta rientävän näyt;
milloin vihdoin lepohon käyt!
Toisten kerran raukee riento
Sulla ain´ on sama into.”
Illan hämärtyessä matkamiehet samosivat Hämeenkyröön pappilaan. Sinne he eivät jääneet yöksi, sillä kirkkoherra Erik Johan Friberg oli kuollut halvauskohtaukseen kuusi päivää aiemmin, 20.8.1841. Seurue saapui Mahnalaan kello 10 illalla. Yöpymispaikkaa Lönnrot ei mainitse, mutta olettaisi heidän levänneen paikallisessa kestikievarissa, jota piti Taavetti Heikinpoika Nikkilä.
Seuraavana aamuna (27.8.) paluumatka jatkui samaa tietä kävellen kuin mennessä. Lönnrot kuvaili matkalla näkemäänsä: ”Rahvas kaikkialla syysaskareissa: puitiin, pellavia liotettiin, hernettä korjattiin, humaloita poimittiin. Siuron mies, joka ei ollut tahtonut työtä tekemällä opettaa isännällensä pahoja tapoja ja sen vuoksi oli ryypännyt itsensä humalaan.”
Vesistön ylittäminen tuotti hankaluuksia, sillä rannalla ei ollut venettä. ”Tulimme Knuutilaan: ei sielläkään. Ippilään: ei sielläkään. Viimein meidät huomattiin vastaiselta rannalta ja tultiin veneillä noutamaan. Kova tuuli. Veneet täällä huonot verrattuna Kajaanin läänin veneisiin. Tavallisesti täällä saa huonon veneen, missä ei ole viskainta. Niissä istuu epävarmana.”
Venematkan jälkeen retkeläiset söivät ja joivat kahvit Haapaniemessä. Sieltä käveltiin Nokialle niin, että virta jäi vasemmalle kädelle. Huviretki oli ohi, ja Lönnrotin mieli paloi jatkamaan kesken jäänyttä tutkimusmatkaa. Hän pääsi liikkeelle 31.10.1841. Matka suuntautui aluksi Lappiin ja jatkui sieltä aina Arkangeliin asti.
Lähteet:
Elias Lönnrotin matkat. II osa. Vuosina 1841-1844. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 98. Helsinki, 1902.
Hämeenkyrön historia II.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Agapetus_T%C3%B6rngren (Johan Agapetus Törngren)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans_Josef_von_Becker (Frans Josef von Becker)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_August_Reinholm (Henrik August Reinholm)
Google Mapsista voi seurailla Lönnrotin matkareittiä: https://www.google.com/maps/@61.3428249,23.513862,13.25z
 |
| A. W. Linsenin pilakuva Lönnrotista hänen ollessaan keruumatkoillaan vuonna 1847. Lönnrot oli noussut alemmasta säädystä ylempään säätyyn, mutta kulki paljain jaloin. Kuvan tekstissä lukee Unus homo nobis currendo restituit rem (Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken). Kuvan lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot#/media/Tiedosto:Lonnrot4.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti