Viestejä vankileiriltä 1918

Hämeenkyrön kirkonkylässä asunut suutari Taavi Järvi merkitsi vuoden 1918 kalenteriinsa tammikuun ensimmäisenä päivänä tiedot säätilasta. Merkintöjen mukaan aamupäivällä oli kaunis, mutta iltapäivällä pyrytti ja tuiskutti. Laiva Kyröskosken tehtaalta Siuroon teki talven viimeisen matkansa.

Sää pysyi kylmänä, viikkoa myöhemmin pakkasta oli peräti 35 astetta. Tammikuun kahdeksantena Taavi merkitsi vieneensä Järvensivun miesten kanssa kuusi rysää Laitilan alapuolelle. Kalenterissa on merkintöjä säästä ja kalastuksesta. Kalaonni hymyili tammikuun 23. päivä: Laitilan suunnalta tuli mateita kolmattakymmenettä kiloa.

Järvi merkitsi kalenteriin 30.1.1918: ”Suoja ilmoja vallan kumous päivällä on ollut”. Kaksi päivää myöhemmin Taavi kirjoitti viimeisen kalenterimerkintänsä: ”pari ast. kylmää sendraali vallankumouksellisten hallussa”. Taavin asumuksessa oli kirkonkylän sentraali eli puhelinkeskus, jota hänen vaimonsa Wilhelmiina Järvi hoiti. Tämän jälkeen Taavi liittyi 1.2. punakaartiin. Hän toimi paikallisesikunnan jäsenenä. Kalenterisivut ovat tyhjiä helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen. Kalenterissa oli myös "kassa-kirja", johon Taavi teki merkintöjö vielä helmi-maaliskuussa. Viimeinen merkintä on 6.3. Silloin Taavi osti tupakkaa (20 markkaa) ja lääkettä (5 markkaa).

Taavi Järven kalenterimerkintä 1.2.1919

Seuraavat muistiinpanot kalenteriin teki perheen tytär Tuovi Järvi. Hän palasi vankeudesta Ylöjärveltä 28.3. Tuovi merkitsi kalenteriin, että neljä päivää aiemmin hänet, hänen äitinsä ja Olavi-veljensä oli vangittu. Isästään Tuovilla ei ollut mitään tietoa. Onni Lautasalo on tallettanut teokseensa Kansakunta jakaantui kahtia muistitiedon vanhempien vangitsemisesta. Sen mukaan kirkonkylän keskuksenhoitajan mies oli paennut Laitilaan, josta hän soitti keskukseen: Miltä näyttää, voiko hän jo palata kotio? Samanaikaisesti valkoiset saapuivat pihaan ja niin soittaja sai vastaukseksi: "Älä tule". SDP:n terroritilaston mukaan saapuneet valkoiset pidättivätkin Wilhelmiinan 24.3. ja Taavin kaksi päivää myöhemmin.

Huhtikuun seitsemäs oli Tuoville aluksi ilon päivä. Hänen vielä alaikäinen veljensä, vasta 17-vuotias Olavi, pääsi vankeudesta kotiin pakkotyöhön velvoitettuna. Lisäksi Tuovi sai nähdä äitinsä Lintolassa, jonka piharakennuksessa oli paikallinen vankileiri. Hän vei vaatteita äidilleen. Heikki Ylikangas kirjoittaa teoksessaan Tie Tampereelle haastattelutietoihin perustuen, että äiti kehotti tytärtään hakemaan kotoa kaikkein kehnoimmat ryysyt, jotta hyvät pitovaatteet eivät turmeltuisi ja joutuisi hukkaan. Haastattelutiedon mukaan näin meneteltiin. Tuovin kalenterimerkinnässä mainitaan vaatteet, mutta kirjoituksesta saa huonosti selvää. 

Tuovi Järven kalenterimerkinnät 7. - 8.4.1918.

Raipalan talossa toimi maalis-huhtikuussa valkoisten jonkinlainen kuolemantuomioita jaellut kenttäoikeus, jonka jäsenet olivataiemmin Paimion nimismiehenä toiminut Brynolf Kyrklund ja jäseninä Johan Heinemann, Jeremias Tuokkola ja Hämeenkyrön komendantiksi määrätty kunnan eläinlääkäri Gotthelm Klenberg. Oikeuden pöytäkirjat hävitettiin luultavasti viimeistään välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen 1944. Oikeus tuomitsi Wilhelmiinan kuolemaan, ja tuomio pantiin toimeen huhtikuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä. Tuovilla ei näytä olleen etukäteen selvää käsitystä kuolemantuomiosta. Huhtikuun 8. päivän kohdalle hän on kirjoittanut: ”Äiti päätettiin viedä pohjoiseen Lehtiskän kanssa.” Muistiinpano on sitten viivattu yli. Tämän perusteella Tuovi näytti olettavan, että hänen äitinsä viedään vankileirille pohjoiseen päin, kuten hänen isänsäkin oli viety. Kalenteriin on sitten lisätty lyhyesti: ”ammuttiin yöllä”. Kalenterissa on myös maininta siitä, että äiti vietiin hautausmaalle. Teloitetut haudattiin hautausmaalle suureen joukkohautaan, johon lisättiin teloitusten välillä hieman lisää multaa. Kristillisin menoin hautaamista ei sallittu. Kirkkoherra Ilvonen kävi kuitenkin salaa öisin siunaamassa teloitetut.

Miksi Wilhelmiina Järvi teloitettiin? Järven pariskunta toimi työväenliikkeessä ennen sisällissotaa, mutta radikaalilta ei heidän toimintansa näytä.  Taavi oli kirkonkylän työväenyhdistyksen jäsen vuodesta 1905 ja kuului myös yhdistyksen johtokuntaan.  Kun Hämeenkyrön seurakunta perusti diakonin viran 1910, valittiin Wilhelmiina diakoniatoimikunnan jäseneksi. Aviopuoliso Taavi valittiin puolestaan 1916 Hämeenkyröön perustetun porvarillisen osuuskaupan hallitukseen. Syynä teloitukseen oli Wilhelmiina Järven työ. Hänet mainittiin ”telefonikeskuksen hoitajaksi”. Punaisten otettua vallan käsiinsä hän jatkoi kotonaan sijainneen puhelinkeskuksen hoitajana. Toiminta viestikeskuksessa katsottiin kai tarpeeksi painavaksi syyksi kuolemantuomiolle. Kovin yleiseltä perustelulta tämä ei näytä: Sotasurmasammon tietojen mukaan Järven lisäksi vain yksi telfonikeskuksen hoitaja surmattiin, muuan hauholainen nainen.

Taavi Järven viestit Närpiön vankileiriltä

Tämän jälkeen Tuovi kirjoitti vain pari kertaa kalenteriin. ”Synkkää”, luki äidin kuoleman jälkeisinä päivinä, ”samanlaista” myöhemmin. Sitten tilanne muuttui, kun 29.4. tuli kirje isältä vankileiriltä. Seuraavana päivänä Tuovi lähetti isälleen paketin vankileirille.

Taavi Järvi päiväsi kirjeensä Närpiön vankileirillä 22.4.1918. Lyhyessä kirjeessä hän toivoi lastensa lähettävän leirille kaksi paitaa ja yhdet alushousut. Hänen ainoat alusvaatteensa olivat likaiset ja hajalliset kuukauden kestäneen vankeuden jäljiltä. Taavi kertoi, että hänen alusvaatteensa ovat Tuomelle jätetyssä laukussa. Lisäksi hän pyysi lähettämään palan saippuaa ja kamman sekä rahaa, 10 tai 15 markkaa.

Taavi Järven ensimmäinen kirje Närpiön vankileiriltä.

Lasten lähettämä paketti tuli perille nopeasti. Se selviää Taavin 10.5. Närpiössä lähettämästä postikortista. Siinä hän kertoi, että saa lähettää yhden kirjeen tai kortin kuukaudessa. Elintarvikkeiden lähettäminen leireille oli kielletty, joten niitä ei kannattanut enää lähettää. ”Olkaa nyt lapsukaiset rauhallisia ja tehkää töitänne nöyrästi ja ahkerasti välttäkää joutilaisuutta”, opasti isä lapsiaan vankileiriltä.

Nähtävästi leirillä oli höllennetty määräyksiä yhteydenpidosta, sillä Taavi kirjoitti seuraan kirjeensä jo 21.5. Tuolloin hän pyysi lähettämään leirille ”emaljeeratun mukin”, rahaa ja elintarvikkeita: kuivaa lihaa tahi meijerijuustoa eli makkaraa. Toivelistalla oli myös pari sipulia, kovaksi keitettyjä kananmunia ja leivänmuruja. Taavi oli kyllä tietoinen siitä, että hänen lastensa mahdollisuudet saada ylimääräisiä elintarvikkeita olivat rajatut: ”…älkää mitään mahdottomia koittako”. Nuuskaakin mies kaipasi, siinä asiassa hän kehotti lapsia kääntymään kauppias Taave Mattilan puoleen. Taavi kertoi sairastelleensa, mutta väitti olevansa jo paranemaan päin.

Tervehdykset Tammisaaresta

Pienempiä vankileirejä alettiin lakkauttaa toukokuussa. Vangit keskitettiin muutamille suurleireille. Taavi Järvi sai siirron pahamaineiselle Tammisaaren vankileirille. Ensimmäinen kotiin tullut kortti oli päivätty 5.6. Tammisaaressa. Taavi kiitteli Närpiöön saamastaan paketista. Hän käski viemään terveisiä Kuusiston Lahtiskalle vankitoveriltaan Lahtiselta. Kyseinen vanki oli nähtävästi vuonna 1870 syntynyt Taavetti Lahtinen, joka kuoli vankileirillä 2.8.1918. – Olemme terveitä, viestitti Taavi lopuksi.

Taavi Järven ensimmäinen postikortti Tammisaaren leiriltä. Yleensä hän aloitti R.l. (Rakkaat lapset). Kortit olivat täyteen kirjoitettuja. Ylösalaisin kirjoitetussa lukee: olemme terveitä.

Seuraava säilynyt 25.6. päivätty kortti saapui Hämeenkyröön neljä päivää myöhemmin. Siinä Taavi pyysi jompaakumpaa lapsista menemään Lahtisen kotiin ja näyttämään kortin, jossa oli Lahtisen ruokatilaus. Taavi oli aiemmin lähettänyt kortin, jossa oli hänen oma ruokapyyntönsä. Tämä kortti ei näytä säilyneen.

Heinäkuun 9. päivänä kirjoittamassaan kortissa Taavi kiitteli saamastaan paketista. Ruokatavarat olivat saapuneet, mutta rahat olivat vielä esikunnassa. Hän valitteli, ettei ole ollut oikein terve, mutta toivoi ruokapaketin turvin tervehtyvänsä. Viisi päivää myöhemmin lähetetyssä kirjeessä Taavi joutui toteamaan, ettei hänen kuntonsa ollut parantunut. Yhteyttä Lahtisen omaisiin pidettiin edelleen Taavin kirjeiden kautta. Kirjeessä oli mukana erillinen Lahtisille tarkoitettu lappu, jonka lapset pyynnön mukaan toimittivat hänen kotiinsa. Muuten Taavin mieliala oli heikkenemässä: ”…tämä sakki täällä on taskuvarasta ja hulikaania täynnä”.

Toivomansa paketin Taavi sai vankileirille, sillä hän kiitti siitä 21.7. päiväämässään kortissa. Nytkin hän pyysi lapsia kirjoittamaan vankileirille, sillä pakettikorttia hän ei saanut nähtäväkseen. Siksi lasten ei kannattanut pakettikorttiin kirjoittaa muuta kuin tarvittavat osoitetiedot. Pian Taavi saikin paketin lapsiltaan ja erillisen kortin Tuovilta. Seuraavan korttinsa hän osoitti pojalleen Olaville, jota onnitteli tämän syntymäpäivän johdosta. Taavin terveys oli edelleen heikkenemässä. ”…ehkä Jumala suo, että teidät nähdä saan”, kirjoitti isä kuitenkin toiveikkaasti pojalleen.

Elokuun toisena päivänä lähettämässään kortissa Taavi antoi ohjeita seuraavasta paketista. Väliin hän muisti kysyä, että tuliko pihaan mansikoita tänä kesänä. ”Täällä on komee kirkko”, mainitsi hän myös. Pari päivää myöhemmin lähetetty kortti alkoi näin: ”Rakkaat lapset Tuovi ja Olavi! Tervehdys täältä kun vielä olen voimissani ja toivon paranevani.” Seuraavan kortin Taavi lähetti päivää myöhemmin. Lasten paketti oli tullut perille. Lapsiaan suojelemaan pyrkivä isä kirjoitti vielä korttiin, ettei perunoita ja maitoa tulisi lähettää, vaikka hän niitä oli pyytänyt. ”…ne tulee kalliiksi niiden lähetys.” Kirjeissä ja postikorteissa näkyy Taavin kunnon heikentyminen. Käsiala heikkenee ja ajatuksenjuoksu käy epäselvemmäksi.

Taavin 2.8. päiväämästä postikortista.

Elokuun 16. päivätyn viestin Taavi lähettikin sairashuoneelta. Hän oli päässyt hämeenkyröläisen hoitaja Taina Kievarin osastolle. ”Hän on Enkeli…”, kirjoitti Taavi kotiväelleen. Hän pyysi vielä lähettämään salmiakkipulveria, joka veteen lämmitettynä auttoi kurkkukipuihin. Taina Kievari oli lisännyt oman tervehdyksensä. Lääkärin mukaan Taavilla oli keuhkotauti, ja hänen tilansa oli Tainan mukaan ”enempi huono”. ”Koetan kaiken voitavani hänen parantamisekseen”, kirjoitti Taina Kievari.

Viimeiseen postikorttiinsa Taavi kirjoitti muun tekstin päälle poikittain: "Kyllä Jumala tietää mitä tekee".

Tämä jäi Taavin viimeiseksi viestiksi Tammisaaren vankileiriltä. Taina Kievari lähetti kolme päivää myöhemmin Tuoville kortin, jossa hän kertoi Taavin lopun lähestyvän. Oikea keuhko oli jo aivan loppu eikä vasemmastakaan ollut paljon jäljellä. Taavi oli aamulla nauttinut ehtoollisen ja oli nyt aivan rauhallinen. Lopuksi Taina Kievari pyysi Tuovia soittamaan terveiset kotiinsa. Tämä osoittaa Tuovin alkaneen hoitaa puhelinkeskusta. Luultavasti tämä tehtävä tuli hänelle heti äitinsä teloituksen jälkeen.

Taina Kievarin viesti Tuoville tämän isän kuolemasta.

Taavi Järvi kuoli 21.8. kello 5 aamulla. Tiedon asiasta kotiin lähetti Taina Kievari, joka kertoi Taavin olleen heikkokuntoinen, mutta tajuissaan loppuun saakka. Tuovin viimeinen kirje ei häntä enää elossa tavoittanut. Taina Kievari vastasi kirjeeseen ja pyysi Tuovia ilmoittamaan, mitä tämä halusi isänsä vaatteille tehtävän. Taina oli tulossa Hämeenkyröön parin viikon kuluttua. Hän lupasi tuoda mukanaan Taavin vaatteet, jos Tuovi niin tahtoisi.

Taavi ja Wilhelmiina Järven kohtalot kertovat synkkää tarinaa vuoden 1918 tapahtumista. Oliko järkevää pitää vankileirillä kuolemansairasta 49-vuotiasta miestä? Miksi teloittaa 47-vuotias nainen, joka oli jatkanut vallanvaihdon jälkeen työtään puhelinkeskuksen hoitajana? Wilhelmiina Järven kohtalossa näkyy myös vuoden 1918 tapahtumille ominainen sattumanvaraisuus. Jos hän olisi jäänyt kiinni muutamaa viikkoa myöhemmin, häntä olisi tuskin teloitettu. Luultavasti häntä ei olisi edes vangittu.

Vanhempien kuoleman jälkeen

Taavi ja Wilhelmiina Järven perunkirjoitus pidettiin 27.12.1918. Kihlakunnanoikeus oli määrännyt kauppias T.W. Mattilan alaikäisen Olavi Järven edunvalvojaksi. Perunkirjasta ilmeni, että Olavi Järvi oli lähettänyt isälleen vankileirille omista varoistaan yhteensä 250 markkaa rahaa.

Tuovi Järvi jatkoi äitinsä työtä puhelinkeskuksen hoitajana vuoteen 1926 saakka. Tuolloin puhelinyhtiö siirsi keskuksen omaan rakennukseensa. Tuovi Järvi oli työssään arvostettu henkilö. Kun hän lopetti työnsä, palkitsi puhelinyhtiö hänet 2000 markan rahalahjalla. Tuovi Järvi siirtyi sittemmin kunnan palvelukseen rahastonhoitajaksi kanslia-apulaisen nimikkeellä.

Hämeenkyrön kunnallislautakunta 1930-luvulla. Vasemmalla kunnankirjuri Anna Kummala ja oikealla rahastonhoitaja Tuovi Järvi. Kummala ja Järvi olivat tuohon aikaan kunnantalon ainoat virkailijat, Kuva Hämeenkyrön historia III, s. 447.

Olavi Järven vaiheista emme tiedä paljoa. Taavi Järven kalenterin välissä on Olavin lapsena mahdollisesti kansakoulussa piirtämä kuva. Emme tiedä, onko se siellä isän jäljiltä vai Tuovi Järven mahdollisesti myöhemmin lisäämänä. 

Olavi Järven kirjoittamaa.

Olavi Alfred Järvi kuoli jo 1929 vain 28 vuoden iässä. Sisar Tuovi lähetti kuolinilmoituksen Hämeenkyrön Sanomiin.

Tuovi Järvi kuoli 1938 vain 42-vuotiaana. Muistokirjoitus Hämeenkyrön Sanomissa korosti vainajan ansioita tunnollisena ja luotettuna työntekijänä.

Hämeenkyrön Sanomat 16.9.1938

Tuovin äkillinen kuolema oli erityisen suuri järkytys hänen lähimmälle työtoverilleen, kunnansihteeri Anna Kummalalle. Hän kustansi henkilökohtaisen kuolinilmoituksen paikallislehteen kunnan ilmoituksen lisäksi. 

Hämeenkyrön Sanomat 16.9.1938

 

Tuovi Järven hautajaiset uutisoitiin Aamulehdessä:

Aamulehti 23.9.1938

Hautajaisten jälkeen Anna Kummala kiitti vielä erikseen Hämeenkyrön Sanomissa Tuovi Järveä muistaneita ja Annan suruun osaaottaneita.

Hämeenkyrön Sanomat 30.9.1938

Olavi ja Tuovi Järven hautakivi on Hämeenkyrön vanhalla hautausmaalla. Anna Kummalan hauta on aivan lähellä, välissä on yksi hautapaikka.

Olavin ja Tuovin hauta Hämeenkyrön hautausmaalla. Kuva A. Mielonen.

Lähteet:

Taavi Järven jälkeenjääneet paperit sain luettavakseni Sanna Loimusalon, Ahti Lindbergin ja Sakari Virtasen välityksellä. 

Sotasurmasampo 1914 - 1922, https://sotasurmat.narc.fi/fi/ 

SDP:n terroritilasto,   https://yksa.disec.fi/Yksa4/download/140298987414200/file/4a9248aa-4c6b-476f-ba59-4d85899dc36a/

Nallinmaa-Luoto – Agge: Hämeenkyrön historia III.

Onni Lautasalo: Kansakunta jakaantui kahtia. Historiaa Ikaalisten seudulta.

Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle.

Edit. Olen korjaillut ja täydentänyt tekstiä 8.2.2021 erityisesti viimeisen alaluvun Vanhempien kuoleman jälkeen osalta.