Julkaisen Hämeenkyrön kansalaiskoulun rehtorin Kauko Mäkelän jutun kansalaiskoulun perustamisesta ja toiminnasta. Artikkeli on lyhennelmä Kauko Mäkelän 15.3.1978 päiväämästä 22 konekirjoitusliuskan mittaisesta kirjoituksesta. Tekstin lisäksi kirjoitukseen liittyy vielä 6 liitettä kansalaiskoulun johtokunnan jäsenistä, oppilasmäärien kehityksestä ja matrikkelitietoja opettajista. Teksti on lyhennetty noin neljäsosaan alkuperäisestä. Paljon yksityiskohtaisia tietoja oli jätettävä pois tilanpuutteen vuoksi, sillä juttu on julkaistu alun perin Kyrön Joulussa vuonna 2001. Lehdessä ei ollut tilaa laajemmalle esitykselle. Kieliasua olen joutunut lyhentämään. Lisäksi ole korjannut yksittäisiä kirjoitusvirheitä.

Jälkimaailma on taipuvainen näkemään kansalaiskoulun vain välivaiheena peruskoulujärjestelmän luomisessa. Kansalaiskoulun oppilaat ja opettajat eivät ainakaan työnsä alkuvaiheessa mieltäneet kouluaan väliaikaisratkaisuksi. Kansalaiskoulua kannattaa muistella omana oppilaitoksenaan, jolla on kertaamisen arvoinen historia. Toivottavasti kansalaiskoulun entiset oppilaat kokoontuvat muistelemaan kouluaikojaan samaan tapaan kuin oppikoulujen ja kansakoulujen luokkakokouksissa tehdään.

Kuva Kyrön Joulusta 2001.

KAUKO MÄKELÄ


ILTAJATKOKURSSEISTA KANSALAISKOULUN KAUTTA PERUSKOULUN YLÄASTEESEEN

Hämeenkyrön kehityskulku 1958–1978

Historiallinen tausta

Vuonna 1866 annettiin kansakouluasetus. Jo sen perustella voitiin antaa kansakoulun käyneille jatko-opetusta 1-2 iltapäivänä viikossa. Aluksi kurssin pituus määrättiin vähintään 150 tunniksi vuodessa, mutta myöhemmin voitiin järjestää lyhyempiäkin 75–100 tunnin oppikursseja. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki määräsi kansakoulun oppimäärän suorittaneen lapsen, joka ei muulla tavalla jatkanut opiskeluaan, osallistumaan jatko-opetukseen iltakursseilla kahden vuoden aikana. Maalaiskunnissa jatko-opetus annettiin 100–150 tunnin iltakursseina, jos oppilaita oli vähintään kahdeksan. Viidelle oppilaalle riitti 75 tunnin jatkokurssi. Pakollisina oppiaineina olivat kirjallisuus, yhteiskuntaoppi sekä maa- ja kotitalous tai käsityö. Vuodesta 1948 lähtien kansakoulusta tuli seitsenluokkainen ja jatkokoulusta yksivuotinen.

Kohti kansalaiskoulua Hämeenkyrössä

Täällä iltaopetuksen käytännön kurssiaineena oli koulusta riippuen maatalousoppi tai käsityöt. Talousopetus alkoi, kun 1949 perustettiin ns. kiertävän kotitalousopettajan virka. opettaja kiersi koululta toiselle ja piti elo-syyskuussa lyhyen säilöntäkurssin. Keväällä olivat vuorossa ns. pitkät kurssit, talouskurssit, jotka kestivät kolmisen viikkoa kullakin koululla. Havaintovälineet ja ruokailuastiastot kulkivat kahdessa suuressa puukirstussa opettajan mukana koululta toiselle.

Syksystä 1955 lähtien vain tytöille tarkoitetut pitkät kurssit keskitettiin Kyröskosken koulun talousluokkaan.  Poikien maa- ja metsätalouden opetusta kohennettiin keskittämällä se Kyröskosken koulun pajaan. Teorian lisäksi metsäopetukseen sisältyi myös käytännön metsätietoutta, istutusta, leimausta yms. Kyröskosken kurssi kesti 2-3 viikkoa ja sinne kerättiin vuorollaan eri koulujen kahdeksansien luokkien poikaoppilaat. Kotitalous- ja metsäopetuksen keskittäminen olivat Hämeenkyrössä ensiaskeleita kohti kansalaiskoulua. Metsäopetuksesta huolehti koko ajan metsäteknikko Väinö Kivelä. Kotitalousopettajina olivat 1949–52 Lea Paavilainen ja 1952–1953 Liisa Roikkala. Vuonna 1953 viran otti hoitaakseen talousopettaja Kerttu Tuorila. Hän jatkoi sittemmin kansalaiskoulussa ja ehti toimia myös yläasteen opettajana.

Sivujuonteena kansalaiskoulun esihistoriaan Hämeenkyrössä kuului myös ajatus ammatillisen päiväjatkokoulun perustamisesta. Päiväjatkokouluja perustettiin Tampereen ympäristöpitäjiin, mm. Ylöjärvelle, Pirkkalaan ja Kangasalle. Hämeenkyrössäkin perustettiin Kalle J. Viljasen johtama päiväjatkokoulutoimikunta, joka tutustui lähipitäjien kokeiluihin ja alkoi etsiä yhteistä tonttia Kirkonkylän koululle ja ammatilliselle päiväkoululle. Esillä olivat mm. vanhan koulun vastapäinen rinne, nykyinen Papintien asutusalue. Samoin Pappilanjoen itäpuolta tutkittiin Mattilan ja Käkelän tiloilta mahdolliset tontinpaikat. Eduskunta lopetti kaavailut ammatillisesta päiväjatkokoulusta 1958: silloin valmistavat ammattikoulut sulautettiin yleisiin ammattikouluihin. Päiväjatkokoulu-toimikunnan työ ei siten tuottanut mitään konkreettista tulosta, mutta muokkasi yleistä mielipidettä tulevan koulu-uudistuksen tueksi.

Kansalaiskoulu tulee

Kansalaiskoululaki säädettiin 1957. Se tuli voimaan 1.8.1958, mutta siirtymävaiheen takaraja oli peräti vuodessa 1975. Koulusta tuli kaksivuotinen, mutta siihen sisältyi myös mahdollisuus vapaaehtoiseen kolmanteen vuoteen. Hämeenkyrössä päämääräksi tuli aloittaa kansalaiskoulu yksivuotisena 1.8.1958. Nopeaa aloitusta pohjusti osaltaan Tampereen läntisen piirin uusi ja tarmokas kansakouluntarkastaja Toivo J. Karttunen. Kunnanvaltuusto perusti keväällä 1958 talousopettaja Tuorilan viran lisäksi neljä uutta virkaa: poikien puutyönopettajan, tyttöjen käsityönopettajan, kaupallisten aineiden opettajan sekä poikien metallityön- ja teknisten aineiden opettajan virat. Samalla valtuusto siunasi kunnanhallituksen esitykset koulun sijoituspaikoiksi. Kyröskosken koulun kirjastosta saatiin yksi luokka ja sen ruokasali jaettiin väliseinin teorialuokaksi sekä ompelu- ja kodinhoitoluokiksi. Koulun veistosali ja paja tulivat myös kansalaiskoulun käyttöön. Liikelinja sijoitettiin Kyrölän seuratalon yläkertaan ja maatalouslinja Osaran maamieskoululle. Kyröskoskella opetus toteutettiin ristikkäin siten, että ammattiopettajat hoitivat myös kansakoulun poikien ja tyttöjen käsityön opetuksen kansakoulunopettajien hoitaessa puolestaan kansalaiskoulun yleisaineiden opetuksen.

Oppilaat, joilla oli yli viiden kilometrin koulumatka, saivat lippukirjoja matkustamiseen linja-autossa. Muutama oppilas jouduttiin majoittamaan koulun läheisyyteen, onneksi kaikki kuitenkin sukulaispaikkoihin. Keto-Seppälän linja-auto kyyditsi päivittäin oppilaat Osaralle ja sieltä takaisin Kyröskoskelle.

Kansalaiskoulussa opetettavien aineiden osalta säännökset olivat melko väljät. Kansakoululain mukaan kansalaiskoulun opetussuunnitelmaan tuli kuulua ”asujaimiston elinkeinoelämään keskeisesti liittyviä oppiaineita ja käytännön harjoituksia sekä uskonto ja uskontojen historiaa, yhteiskuntaoppia, äidinkieltä ja kirjallisuutta, kansalaistaitoa ynnä kotitaloutta ja lastenhoitoa…”. Hämeenkyrössä otettiin myös työpaikkaharjoittelu heti käyttöön, tosin aluksi vain liikelinjalla. Viikon 34 tunnista parhaimmillaan jopa 16 saattoi olla työharjoituksia.

Kansakoululautakunta nimesi kansalaiskoulun johtajaksi kesällä 1958 Kyröskosken kansakoulun johtajan Kauko Mäkelän. Hän johti aluksi kahta koulua. Kauko Mäkelä opiskeli kansalaiskoulun opettajaksi lukuvuoden 1960–61 aikana. Tuolloin johtajan tehtäviä hoiti Kerttu Tuorila.

Osaralla hoitivat kaiken opetuksen tuntiopettajina maamieskoulun opettajat. Yleisaineet opetti ensimmäisenä vuonna johtaja Tuomo Linnainmaa ja sen jälkeen opettaja Sirkku Linnainmaa. Kotitalouden opetuksen hoiti alusta alkaen Hillevi Hildén ja puutyöt Kalevi Naskali. Maatilatalouden teorian opetti johtaja Linnainmaa. Muissa aineissa olivat sitten metalli- ja konetalouden opettaja, tilanhoitaja ja muut Osaran opettajat. Maamieskoululta saadun tuntiopettaja-avun voimin hoidettiin kansalaiskoulun maatilatalouslinjan opetus vuoteen 1966, jolloin oma koulutalo valmistui.

Kansalaiskoulun alkuajat olivat puutteellisista tiloista ja hajasijoituksesta huolimatta innostuksen aikaa. Sekä oppilaat että opettajat yrittivät parastaan, elettiin mitä parhaimmassa me-hengessä. Keväisin pystytetty oppilastöiden näyttely oli lukuvuoden kohokohtia. Se sai joka kevät yhtä innostuneen vastaanoton vanhemmilta. Parhaimpina vuosina näyttelyssä kävi 400–500 henkeä. Monena keväänä tytöt esiintyivät lukuvuoden päätösjuhlassa itse valmistamissaan leningeissä. Myös pojat tekivät vaativia töitä: huonekaluja, maitokärryjä, kottureita, puutarhakeinuja ym.

Koulu laajenee kaksivuotiseksi

Kansalaiskoulu johtokunta ja kansakoululautakunta esittivät koulun muuttamista kaksivuotiseksi 1.8.1961 alkaen. Lisätiloiksi esitettiin Heinijärven vanhaa kansakoulurakennusta, johon pienin muutoksin opettaja-asunnossa saataisiin tyttöjen teorialuokka ja kotitalouden opetustilat. Oppilaat Heinijärvelle tulisivat Länsi-Hämeenkyrön 7-luokkalaisista. Kyrölän ravintolasalista saataisiin liikeluokka ja Kyröskoskella tarvittaisiin yksi teorialuokka lisää. Vastaavasti opettajainhuoneeseen siirrettäisiin yksi pieni kansakoululuokka. Kunnanhallitus esitti, että kansalaiskoulua ei laajennettaisi. Kunnanvaltuusto oli toista mieltä, ja päätti 30.6.1961 selvällä ääntenenemmistöllä muuttaa kansalaiskoulun kaksivuotiseksi syyskuun alusta lähtien.

Päätös aiheutti melkoisen kiireen. Samassa valtuuston kokouksessa perustettiin neljä virkaa. Poikien puutyönopettajan virka sekä tyttöjen käsityön ja kotitalouden opettajan viat sijoitettiin Heinijärvelle, kaupallisten aineiden opettajan virka Kyrölään ja yleisaineiden opettajan virka Kyröskoskelle. Seitsemännet luokat siirtyivätkin kansakouluilta kansalaiskouluun. Kaikki heidän koulutarpeensa oli tilattu keväällä omille kouluille. Kirjoja, vihkoja, kumeja, kyniä ym. tarvikkeita keräiltiin sitten kunnan eri kouluilta. Keräystulos ei välttämättä vastannut kyseisestä koulusta kansalaiskouluun siirtyvien määrää…

Syyskuun alussa 1961 kuitenkin aloitettiin. Oppilaita oli 350, heistä kuljetettavia 232. Heinijärvellä opiskelivat Vesajärven, Kaipion, Kuustenlatvan, Haukijärven, Heinijärven ja osittain myös Kirkonkylän seitsemäsluokkalaiset, jotka olivat ns. yleislinjalla. Mukana oli myös maatilatalous, opettajana agronomi Helena Hillu. Heinijärven yleisaineiden opetukseen saatiin erinomainen apu sikäläisiltä kansakoulunopettajilta, Tellervo ja Matti Alangolta. Kansalaiskoulun opettajista Heinijärvellä työskentelivät päätoimisesti Marja-Terttu Reilin ja Pentti Virtanen.

Kaupallinen opetus, ns. liikeluokat, olivat sijoitettuna kirkonkylän Kyrölään 1958–66. Tämä ”vanha Kyrölä” paloi sittemmin 1960-luvun lopussa. Hilkka Mäkinen (nyk. Holm) oli opettaja koko tuon ajan. Hänen parinaan oli 1961–63 Ritva Saarinen (nyk. Pessi) ja vuodesta 1963 alkaen Eila Vorne. Kun Kyrölässä pidettiin viikonloppuisin iltamia ja tansseja, oli lauantain viimeisen tunnin loppuhetket käytettävä pulpettien ja tuolien kasaamiseen määrättyyn paikkaan puffetin nurkassa.

Kokonaisuudessaan kalusto kansalaiskoulun vuokratila-aikoina oli kirjavaa. Muilta kouluilta poistettu kalusto kerättiin Käkelän varastolta ja käytettiin uudelleen. Kyröskosken koulun alakerran kahdessa teorialuokassa istuttiin ensimmäisenä kansalaiskouluvuonna pitkälle kevättalvea keittolan vanhojen pöytien ääressä. Mutta puutteelliset olosuhteet eivät suinkaan intoa laimentaneet.

Myös kevätretket liittyivät kansalaiskoulun opetusohjelmaan. Alkuun tehtiin kolmenkin päivän retkiä. Ahvenenmaa oli usein retkikohteena. Retket olivat lukuvuoden kohokohtia yhdessä työnäyttelyiden kanssa. Monet oppilaspolvet ovat ne varmaan rekisteröineet sinne hauskimmalle puolelle kouluaikaisten muistojen kirjavassa kokoelmassa.

Hämeenkyrön kunnanvaltuusto perusti syyslukukauden alusta 1965 kansalaiskouluun vapaaehtoisen yhdeksännen luokan. Se käsitti aluksi vain liikelinjan, joka oppilaat olivat kolme päivää viikossa koulussa ja kolme päivää työharjoittelussa. Työnantaja maksoivat harjoittelijoille pientä palkkaa. Seuraavan syksynä yhdeksäs luokka laajeni ns. kodintaitolinjalle. Vapaaehtoisena yhdeksäs luokka toimi vuoteen 1974, jolloin se tuli peruskoulun myötä pakolliseksi.

Oman koulurakennuksen suunnittelu

Jo päiväkoulutoimikunta tutki aikanaan tonttivaihtoehtoja uudelle koululle. Vuosien mittaan päättäjät tulivat siihen tulokseen, että kirkonkylän kansakoulun, kansalaiskoulun ja pääkirjaston tilatarpeet ratkaistaan yhteisellä uudisrakennuksella. Koulurakennus päihitti kiireysjärjestyksessä sairaalan laajennuksen yhden äänen turvin. Nykyinen tontti hankittiin 1962 ja saman vuoden joulukuussa kunnanhallitus anoi uuden koulun rakennuslupaa opetusministeriöltä. Rakennuksen suunnittelukilpailuun oli kutsuttu jo syyskuussa neljä arkkitehtia. Suunnittelukilpailu ratkaistiin 15.4.1963. Voittaneen nimimerkin ”Poika eli elämäänsä” takaa paljastui arkkitehti Into Pyykkö avustajineen. Opettajakunta ja kunnanhallitus evästivät vielä arkkitehtia muutamin parannusehdotuksin. Julkisten rakennusten tuonaikaisesta hankalasta rakentamisesta pienenä esimerkkinä mainittakoon, että kouluhallituksen yliarkkitehti M. Enkovaara ilmoitti aluksi, ettei tule hyväksymään suunnitelmaa lähinnä sen yksikerroksisuuden takia. Arkkitehdin ja kunnan edustajien selityskäynti muutti kuitenkin kunnanhallituksen kannan. Hallitilojen ja ruokasalin ahtaus ja yleisökäymälien puute oli tiedossa jo rakennusta tehtäessä. Syynä olivat silloiset huonetilaohjelmat ja pakko soveltaa niitä siten, että neliömetrien ylärajassa pysyttiin.

Koulun rakentaminen ja kalustaminen

Koulun rakennuslupaa ei satu vielä 1963 – valtiovarainministeriön ”välistävedon” vuoksi. Hämeenkyrö pudotettiin alemmas lupajonossa.  Seuraavan vuoden anomusta pohjustettiin ”karvahattulähetystöllä” sekä kouluhallitukseen että opetusministeriöön. Tällä kertaa lupa saatiinkin. Loppuvuodesta järjestetyssä urakkakilpailussa rakennustekniset työ sai tehdäkseen Aaro Havia Oy, sähkötyöt Insinööritoimisto Sähkötyö ja putkityöt Hankkija. Rakennustyöt alkoivat myöhäissyksyllä 1964.

Koulun kalustaminen oli vaativa ja aikaa viepä työ. Kunnanhallituksen täydentämä kalustamistoimikunta aloitti työnsä jo talvella 1965. Siihen kuuluivat Kalle Lehtiniemi (pj), Hilkka Kulmala, Veikko Kynnös, Onni Salonen ja Kauko Mäkelä (sihteeri). Kunnanhallituksen nimeämät asiantuntijajäsenet olivat rakennustarkastaja Keijo Suomi ja ylimestari Arvo Pitkäniemi. Varsinaiset huonekalusteet hankittiin Iskulta ja koneita toimitti eniten Grönblom Oy. Heinäkuun 1966 hoitelivat koulunjohtajat Jaakko Huutoniemi ja Kauko Mäkelä sekä talonmies Jaakko Setälä kaluston vastaanottoa ja sijoitusta uuteen taloon.

Viljakkala tulee mukaan

Neuvottelut Viljakkalan liittymisestä Hämeenkyrön kansalaiskoulupiiriin aloitettiin jo 1965. Tulevaisuutta ajatellen Viljakkalan kunta oli väestöpohjaltaan liian pieni yksikkö ylläpitämään kansalaiskoulua. Sitkeiden neuvottelujen jälkeen päästiin myönteiseen lopputulokseen. Yhteistä kansalaiskoulupiiriä koskeva päätös tehtiin Hämeenkyrön kunnanvaltuuston kokouksessa 31.5.1966. Samoihin aikoihin Viljakkalan päättäjät antoivat siunauksensa asialle. Sopimuksen mukaan kansalaiskoulun johtokuntaan kuului kuusi jäsentä, joista Hämeenkyrö valitsi viisi ja Viljakkala yhden. Viljakkalaa edusti johtokunnassa pitkään kunnanvaltuuston puheenjohtaja, pankinjohtaja Antti Hietaniemi.

Viljakkala maksoi osuuden koulun rakentamiskustannuksista (110 000 markkaa). Käyttökustannukset jaettiin oppilaslukujen mukaisessa suhteessa. Viljakkalan oppilaiden osuus oli keskimäärin viidesosa tai kuudesosa koko oppilasmäärästä.

Myös Mouhijärven mukaantulosta keskusteltiin erityisesti 1969–70. Sekä kouluhallitus että lääninhallitus patistelivat Mouhijärveä yhteistyöhön Hämeenkyrön ja Viljakkalan kanssa peruskoulu-uudistusta suunniteltaessa. Mouhijärvi sai kuitenkin itselleen lopulta oikeuden sekä oman yläasteen että lukion ylläpitoon. Aikuiskasvatuksen puolella sen sijaan saatiin aikaiseksi Hämeenkyrön, Mouhijärven ja Viljakkalan yhteistyö, kun yhteinen kansalaisopisto aloitti toimintansa 1968. Sen toimisto ja suurin osa kirkonkylä harrastuspiireistä löysivät paikkansa keskuskoululta.

Kunnanvaltuusto perusti Hämeenkyröön 1968 kaksiopettajaisen apukoulun. Apukoulu sijoitettiin keskuskoululle ja se nimettiin Veljesmaan kouluksi. Nimi saatiin Loimusaloilta ostetusta Keskuskoulun tontin osasta. Viljakkala tuli mukaan apukoulun piiriin 1970. Kansalaisopiston, apukoulun ja kirjaston lisäksi myös Tampereen NMKY:n musiikkiopisto avasi Hämeenkyrön työpisteen keskuskoululla. Kun koulun voimistelusali oli joka ilta urheiluseurojen käytössä ja koulun muita tiloja vuokrattiin kokoustiloiksi, voidaan kai yhtyä siihen mielipiteeseen, että keskuskoulusta tuli monitoimitalo, jota ei turhaan ja tyhjän pantiksi ole rakennettu.

Maatilatalouden opetus

Koulutyön keskittäminen yhteen paikkaan lopetti paljon tuntiopettajan tilapäistoimia. Niiden tilalle perustettiin kesällä 1966 kaikkiaan kuusi uutta virkaa. Näin koulun virkasuhteessa olevien opettajien määrä nousi 16:een.

Maatalouden linja opiskeli Osaralla vuodet 1958–66. Toiminnan keskittyessä tuli maatilatalouden opettajaksi Simo Kulhua. Koska juuri maatilatalous oppiaineena on kokenut kipeimmät muutokset, on syytä tarkastella sitä tarkemmin. Keskuskoulun yhteyteen rakennettiin kasvihuone. Se oli verraton paikka havainto-opetusta varten. Lisää tilaa saatiin 1967, kun koulu sai myös muovihuoneen. Kyrön puutarha lopettaessa toimintansa syksyllä 1966 ostettiin kaikki sieltä kuljetettava kasvisto koulun kasvihuoneeseen 500 markan hintaan. Kauppaan kuului mm. viiniköynnös, joka tuotti satoa uudessa paikassa monena vuonna.

Kasvihuoneessa viljeltiin syksyllä ja talvella pääasiassa kukkia: krysanteemeja, hyasintteja, narsissia ja tulppaania. Joulun aikaan ylimääräiset kukat myytiin yleisölle. Keväällä ja kesällä viljeltiin tomaattia, kurkkua, tilliä, persiljaa ja kukkia. Koulun keittola sai syksyisin paljon ilmaisia vihanneksia. osa esim. tomaateista myytiin jo ennen koulun alkua kauppoihin ja kunnan laitoksiin, mm. kunnalliskotiin. Kasvihuoneen lisäksi oli puutarhapalsta juurikasveja varten, viinimarja- ja karviaispensaita sekä omenapuitakin.

Vuonna 1969 koulu sai Valmet 500 -traktorin opetustarkoituksiin. Monena keväänä suorittivat 16 vuotta täyttäneet yhdeksäsluokkalaiset traktorikorttinsa koululle varta vasten kutsutulle katsastusmiehelle.

Maatilatalouden opettajan virka oli lakkautettava 1972. Sen jälkeen ainetta hoidettiin taas tuntiopettajavoimin. Maatilatalouden opetus kuihtui lähes kokonaan peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. Koulun muovihuone myytiinkin 1974 Osaran maatalousoppilaitokselle. Sama kohtalo tuli koulun lasihuoneelle 1976. Se myytiin huutokaupassa maanviljelijä Klaus Pentille.

Muutos seuraa muutosta

Peruskoulun valmistelutoimet vaativat kuntaa asettamaan koulusuunnittelutoimikunnan ja laatimaan koulusuunnitelman kouluhallituksen tarkastettavaksi. Aluksi toimikuntaan kuuluivat pankinjohtaja Kalle Lehtiniemi (pj), rehtori Väinö Hietikko, kunnanjohtaja Toivo Kemppainen, pienviljelijä Uuno Kuutti, opettaja Jorma Mikkonen ja rehtori Erkki Torkkola ja kansalaiskoulun johtaja Kauko Mäkelä (sihteeri). Vuodesta 1971 sihteerinä toimi Raimo Kallioinen, aluksi kansakoululautakunnan sihteerin ja sittemmin koulutoimenjohtajan ominaisuudessa.

Suunnitelmien ensimmäisenä näkyvänä tuloksena Hämeenkyrön Yhteiskoulu siirtyi kunnalle 1.7.1972 alkaen. Valtioneuvosto määräsi Hämeenkyrön siirtymään hallinnollisesti peruskoulujärjestelmään 1.8.1974 alkaen. Pedagogisesti uudistus oli aloitettu jo aiemmin – matematiikan opetussuunnitelmat uudistettiin 1970 ja englanti tuli pakolliseksi kieleksi 1972. Uuden järjestelmän mukaan kansalaiskoulu ja keskikoulu muodostivat peruskoulun yläasteen ”latvaluokat”, jotka vuosi vuodelta vähenivät niin, että keväällä 1978 sekä viimeinen kansalaiskoulu- että keskikoululuokka pääsee pois yläasteelta. Ensimmäiset peruskoulun suorittaneet oppilaat saivat päästökirjansa keväällä 1979.

Yläasteen rehtorina toimilukuvuodet 1974–77 Kauko Mäkelä ja vararehtorina oli Marja Hakaniemi. Marja Hakaniemi aloitti rehtorina 1.8.1977 ja vararehtoriksi tuli samalla Matti Yrjölä. Yläasteen sijoitus jouduttiin ratkaisemaan niin, että se työskenteli sekä yhteiskoululla että keskuskoululla.

Lopuksi

Kansalaiskoulu oli vain välivaihe oppivelvollisuuskoulu kehityksessä. Sitä tarvittiin – tekisi jossain tapauksissa vieläkin mieli sanoa, että sitä tarvittaisiin edelleen. Mutta se aika on nyt auttamattomasti ohi.

Luulen että opettajatoverini ja tuhannet – lähes kolme tuhatta – entiset kansalaiskoulun oppilaat Hämeenkyrössä yhtyvät ajatukseeni, että kansalaiskoulu puutteistaan huolimatta oli hyvä koulu.

Luulenpa, että joittenkin entisten oppilaiden mielessä väikkyy ”kaipuun sininen kukka” kouluaikoja muistellessa. Niin kai ainakin minulla joskus, kun muistelen viimeistä kahtakymmentä vuottani opettajana.

Kuva Kyrön Joulusta 2001.