Kuvia tehtaasta

Kyröskosken puuhiomo ja paperitehdas paloivat perusteellisesti 17.8.1880. Uusia rakennuksia ja koneita käytiin puuhaamaan heti palon jälkeen. Tehdas oli jälleen toiminnassa keväällä 1882. Ikaalislainen taidemaalari Felix Frang ikuisti nämä tehdasrakennukset maalaukseensa 1889.  

Felix Frang 1889

Tätäkin tehdasta kohtasi heti maalamisajan jälkeen onnettomuus: tehdas paloi 24.8.1889. Tehtaan avulla perustettu Kyröskosken vapaapalokunta pystyi osaltaan rajaamaan vahinkoja, mutta molemmat paperikoneet tuhoutuivat. Hiomo sekä varasto- ja konttorirakennuksia saatiin pelastetuksi. 

Tehdas päätettiin rakentaa taas uudelleen, ja se oli toiminnassa vuoden 1890 loppupuolella. Tehdas rakennettiin jokseenkin entisten kaltaiseksi. Tämä selviää mm. Frangin kahta maalausta ja tehtaan valokuvaa vertailemalla. L.G. von Bonsdorffin kirjoitamassa tehtaan historiassa mainitaan, että tehtaasta on otettu valokuva 1887. Varmaankin tämän valokuvan perusteella C.J. Gardberg otti Kyröskosken mukaan, kun kustansi painotuotteen nimeltä Kuvia Tampereelta. Siinä on Tampereen kohteiden ohella näkymiä Kyröskosken lisäksi mm. Valkeakosken ja Nokian paperitehtaista. Kirjasessa ei ole painovuotta.

C.J. Garbergin kustantama kuva Kyröskosken tehtaasta. Kuva on teoksessa Kuvia Tampereelta, skannattu Tapani Ekstamin omistamasta kappaleesta.

Felix Frang maalasi tehtaan uudelleen 1894, ehkä omistajien tilauksesta. Tämä valokuva näyttäisi olleen jonkinlainen malli maalaukselle, joka on tehty aivan samoilta jalansijoilta kuin valokuva on otettu. Tehdas sijoitti maalauksen virkailijakerhon seinälle. Suurikokoinen maalaus on edelleen Kyröskoskella. Tehtaan ulkonäkö ei ole uudisrakentamisesta huolimatta mainittavasti muuttunut vuodesta 1887. Hiomon yksikerroksinen rakennus näyttää olevan uutta. Samoin tehtaan kellotorni on muuttunut ulkonäöltään. Sinne on sijoitettu uusi kello, jossa oli 60 sentin läpimittainen kellotaulu joka suunnalle.

Felix Frang 1894

Tehtaan historiassa on seloste maalauksessa näkyvistä rakennuksista:

"Rannalla hiomo, ja sen ullakolle johtava raidetiesilta, oikealla tullijauhomylly ja pilkahdus Häntähierun myllystä. Ensiksi mainitun ja hiomon välillä virtaa vesi pienestä rännistä. Vasemmalla rannalla alimman putouksen kohdalla oli Selinin hiekkapaperitehtaan survin, joka kuvassa on Keinuniemen kärjen varjoissa. Vasemmalla, sillan yläpuolella suuri ränni, sen takana holanteri ja keittimö suurine savupiippuineen. Hiomon takana sen kattilahuoneen savupiippu ja konttorirakennuksen pääty sekä korjauspajan savupiippu. Kauempana konesali, kellotorni, siitä vasemmalle pilkahdus pakkaussalista ja kauimpana vasemmalla isännötsijän asunto. Harjun rinteellä on kansakoulu tornin varjostamana. Rannoilla sillan yläpuolella näkyy kolme vanhaa myllyä. Minkäänlaista patolaitosta ei ole estämässä veden syöksyä alas korkeimmasta putouksesta. Koskenmaan palstatila käsittää harjun korkeimman tasanteen."

Kapakanmäestä

Olen aiemmin blogissani käsitellyt hieman Hämeenkyrössä 1818 kuolemaantuomitun Kaisa Juhanintyttären kohtaloa. Kaisa mestattiin Yrjö Koskisen mukaan tavallisessa kuolemantuomioiden toteutuspaikassa, joka oli ”Kapakan-niminen mäki Järvenkylän etelä-päässä”. Olen katsellut hieman isojakokarttoja ja koettanut etsiskellä Kapakanmäkeä. Yksi maakappale nimeltä Kapakka löytyi. Se on pelto Järvenkylänjärven eteläpäässä, kuten isojakokartasta näkyy.

Kapakka on maakappale numero 42

Maakappaleet 43 ja 44 olivat vanhastaan Nuutin peltoja. Kapakka sen sijaan kuului Alasen talolle, pellon nimi oli Alasen Kapakka. Se liitettiin Nuutin tiluksiin, ja vastaavasti Alanen sai korvausta tilusvaihtona, kuten jakokirjasta käy ilmi:

Alasen Kapakka jakokirjassa

Järvenkylänjärven eteläpäätä, erityisesti Nuutin puoleista rantaa, on nimitetty vanhastaan Kapakanlahdeksi. Nykyisin nimeä ei juuri käytettä, eikä sitä näy kartoissa. Järvenkylän talot olivat isonjaon aikoihin vielä yhtenä ryppänä kyläntontilla, kuten isojakokartasta näkyy. Kylä paloi kokonaan 1855, ja sen jälkeen osa taloista siirrettiin pois kyläntontilta. Nuutti siirtyi nykyisille sijoille. Sen jälkeen alettiinkin puhua Nuutin rististä.

Nuutti vuonna 1913 isojaon täydennyskartassa. Koko kartta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10536500

Mistä nimi Kapakka? Paikalla on epäilemättä sijainnut joskus krouvi. Terhi Nallimaa-Luoto kertoo Hämeenkyrön historian ensimmäisessä osassa (s. 513), että Järvenkylässä viinaa myivät 1650-luvulla laillisesti äiti Anna ja tytär Sofia. Täsmällisestä paikasta ei ole tietoa, mutta mikäpä sopisi kapakalle paremmin paikaksi kuin teiden risteys. Järvenkylä oli muutenkin liikentellisesti tärkeä, lähtihän sieltä sekä talvi- että kesätie Pohjanmaalle. Kylään perustettiinkin pitäjän toinen kestikievari 1650. Majataloksi määrättiin Hollo, joka sai kunnian toimia myös postitalona. Hollon autioiduttua kievarinpito siirtyi siitä erotetulle Heiskalalle vuonna 1700. Aiemmin majatalona toimi vain Laitilan nimismiestalo.

Myöhemminkin on paikalla pidetty kapakkaa. Arvo Ritamäki muisteli Kyrön Joulu -lehdesä 1976 Kapakka-Jussia ja hänen mökkiään. Mökki sijaitsi Vesajärven ja Ikaalisten tienhaarassa. Samalta kohdalta alkoi 10 asteen kaltevuutta oleva oivallinen laskiaismäki Kapakanahde.  Kapakka-Jussilla oli taipumuksia eläinlääkärin  työhön. Karjanparantajana Jussi käytti rohtoina sekä käärmeen - että kärpänlihaa. 

Kapakan pito oli kuitenkin Jussin pääammatti, koska hän eleli hyvällä liikepaikalla. Näyttää siltä, että Jussi harjoitti salakapakointia. Lopulta hän päätyi kunnan vaivaistalon asukiksi.