 |
| John Wilson Carmichael: Venäläinen laiva Dygden pelastamassa englantilaisen Caledonia-laivan miehistöä. |
Lueskelin venäläisen lehtimiehen ja kirjailijan Faddei Bulgarinin (1789-1859) muisteluita osuudestaan Suomen sotaan. Mies ihastui Suomeen ja palasi tänne ja Ruotsiin kolmen viikon pituiselle matkalle kesällä 1838. Matkatessaan höyrylaivalla Helsingistä Turkuun hän huomasi nuoren mieheen, joka oli työntänyt liiviensä päälle sinisen nauhan, jonka päät oli työnnetty taskuun. Bulgarinin matkalla tapaama tuomari Ahrenberg kertoi, että nauhan päässä oli ansiomerkki. Sen oli antanut hänelle englantilainen hyväntekeväisyysyhdistys. Kävi ilmi, että perämies Otto Reinhold Spoof oli todellakin ansainnut merkkinsä.
Spoof oli perämiehenä suomalaisella Dygden-laivalla, joka oli matkalla Arkangelista Englantiin. Kaukoputkella nähtiin 1.11.1837 vaurioitunut laiva, joka oli uponnut lähes kokonaan. Vain osa rungosta oli vedenpinnan yläpuolella, ja siellä istui muutamia ihmisiä. Voimakas aallokko ja ankara tuuli tekivät pelastusyrityksestä vaikean. Pelastusvene laskettiin vesille ja Spoof laskeutui siihen erään matruusin kanssa. Matruusin mielestä yritys oli toivoton ja hän kiipesi köyttä pitkin takaisin laivaan. Spoof läksi kuitenkin yksinään liikkeelle ja onnistui pääsemään hylyn luo. Hän sai kuusi henkihieverissä ollutta haaksirikkoista veneeseen, mutta paluu Dygnetille ei ollut helppo: veneen hinausköysi oli jäänyt hylyn alle, kun Spoof joutui ottamaan haaksirikkoiset veneeseen toiselta puolelta hylkyä. Lopulta miehet saatiin turvaan laivaan.
Haaksirikkoutunut englantilaisalus Caledonia oli ollut puutavaralastissa matkalla Kanadasta Skotlantiin. Se oli menettänyt ankarassa myrskyssä ruorinsa ja mastonsa ja kääntynyt kyljelleen. Puutavaralasti pelasti laivan uppoamiselta. Miehistön jäseniä oli alkujaan 12. Heistä 9 onnistui pelastautumaan. Miehet saivat odottaa apua lähes kaksi viikkoa. Muonatavarat olivat joutuneet veden alle, joten lopulta epätoivoiset miehet päättivät tappaa yhden joukosta kerrallaan ja juoda hänen verensä. Heikoimmassa kunnossa olleet miehet olivat antaneet luvan murhaamisekseen. Pelastettujen joukossa oli nuori laivapoika James Rimer, joka kertoi, että hänet olisi surmattu seuraavaksi – saman päivän iltana.
Dygnet saapui Bristoliin 24.11.1837. Haaksirikkoiset toimitettiin St. Peterin sairaalaan. Laivan kapteeni Thornberg ja perämies Spoof pääsivät suurten huomionosoitusten kohteeksi pelastustoimiensa ansiosta. Eikä syyttä, sillä tuon ajan kauppalaivoissa oli hankala saada venettä vesille myrskysäässä. Vene saattoi helposti rikkoutua vesille laskettaessa, joten moni kapteeni olisi myrskyn aikana jättänyt pelastusyrityksen sikseen. Kauppalaivojen miehityskin oli minimaalinen: ei ollut yhtään ylimääräistä miestä menetettäväksi. Kapteeni Thornberg sai lahjaksi kronometrin ja 30 puntaa sisältäneen rahakukkaron, perämies Spoof taas palkittiin kiikarilla ja 90 punnan kukkarolla. Sanomalehtiuutisen mukaan Spoofin saamien lahjojen arvo ylsi noin 4000 paperiruplaan. Spoofin saama ansiomerkki lähetettiin myöhemmin Suomeen hänelle ojennettavaksi. Lisäksi kapteeni ja perämies saivat mukaansa suosittelukirjeen Englannin konsuleille käytettäväksi Euroopan satamissa. Kun keisari Nikolai I kuuli urotyöstä, palkitsi hän Spoofin kultaisella mitalilla, jota kannetaan kaulassa Vladimirin nauhassa.
Spoofista tuli myöhemmin merikapteeni ja turkulainen kauppias. Spoofin vaatimattomuutta – ansiomerkki taskussa – ihmetellyt Bulgarin pysähtyi Turkuun. Sieltä hän jatkoi Tukholmaan, jossa tapasi vapaaehtoiseen maanpakoon vetäytyneen A.I. Arwidssonin. Miehet muistelivat hetken aiempaa tapaamistaan vuonna 1809. Bulgarin oli tuolloin nuori ulaanikornetti Venäjän armeijassa ja Arwidsson opiskelija. Nuorukaiset tapasivat Rautalammin pappilassa kesken sotatoimien ja ehtivät ystävystyä, vaikka olivat sodassa eri puolilla.
Lehtiuutiset Caledonian-laivan haaksirikosta ja kannibalismista pitivät paikkaansa. Epäselväksi jäi, oliko ehditty surmata yksi vai useampi miehistön jäsen. Joka tapauksessa laivapoika James Rimer olisi tapettu seuraavaksi. Nähtävästi kukaan ei pitänyt tarpeellisena käydä oikeutta surmista laivan kapteeni David Cockia ja muita henkiin jääneitä vastaan.
Haaksirikosta maalauksen tehnyt John Wilson Carmichael keskittyi urallaan merimaalauksiin. Krimin sodan aikana hänet lähetettiin Itämerelle tekemään piirroksia The Illustrated London News lehteen. Täällä syntyi yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan, taulu Suomenlinnan pommituksesta.
Lähteitä
Brian Simpson: Cannibalism and Common Law.
Helsingfors Tidningar 21.3.1838.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti