Isän äitini Maria Pennanen syntyi Kuokkalassa 3.11.1873. Hän kuoli 15.3.1916, muutaman tunnin isäni syntymän jälkeen. Selvitän tässä hieman isoäitini suvun vaiheita Kerimäellä.
Yrjö Pennanen on tallentanut kirjaansa Kerimäen Pennasten vaiheista sukutarinan siitä, kuinka Pennaset saapuivat Kesälahdelta Kerimäelle. Kertomus sijoittaa sijoittaa tapahtumat isonvihan aikaan. Pennasen emäntä oli saanut viestin miehensä kaatumisesta Syrjäsalmella. Suurista tappiosta ärtynyt vihollinen yllätti kylän asukkaat ja telkesi väen riiheen, joka sytytettiin tuleen. Savun noustessa jo riihestä raahasi eräs kasakka vieä Pennasen emäntää sinne. Raskaana oleva emäntä lankesi polvileen rukoilemaan armoa itselleen ja pian syntyvälle lapselleen. Kasakka muisti silloin oman vaimonsa ja lapsensa, sääli raskaana olevaa naista ja päästi tämän pakoon. Etteivät toiset sotilaat olisi huomanneet tätä, neuvoi kasakka emäntää: "Puti puti savun alle." Näin emäntä pelastui savun suojiin. Metsiä ja Puruveden rantoja kierrellen hän saapui Kerimäen puolelle Raikuun kylään. Raikuussa Pennasen emäntä synnytti esikoisensa. Pojan nimeksi annettiin Heikki. Emäntä avioitui sittemmin Riikonen-nimisen miehen kanssa. Sittemmin Heikin aikuistuttua ja avioiduttua Pennasen emäntä osti Kuokkalasta Sairalanmäen tilan, joka on edelleen suvun hallussa.
Miltä tämä pelastustarina näyttää historiallisten lähteiden valossa? Pennasen suvun tulosuuntana Kesälahti on todennäköinen: Kesälahdella Pennasia asui sekä kirkonkylässä että varsinkin Totkuinniemessä. Yritin aikanani yhdistää Pennasen suvun 1703 Kuokkalassa autiotilan ottaneeseen viljelyyn ottaneeseen Heikki Spanniseen. Arvelin sukunimen muuttuneen Spannisesta Pennaseksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikaansa, sillä Spannisen sukua on ollut Kerimäellä jo 1600-luvun puolella. Spannisia löytyy Kerimäen lisäksi vain pari henkilöä Säämingistä ja Kangasniemeltä. Spannisten suvussa näkyy olleen 1700-luvulla tyttöonnea. Esim. vuosina 1770-1795 kastettiin Kerimäellä lapsia, joiden äidin sukunimi oli Spanninen, kaikkiaan 26. Vastaavasti Spanninen oli isän sukunimenä vain Antti Spannisen lapsilla, kolmeen kertaan, Tämä johti sukunimen harvinaistumiseen niin, että kun Alakuonassa asustellut loismies Antti Spanninen tuli avioduttuaan isäksi vuonna 1853, sai hänen lapsensa sukunimen Spanninen ensimmäistä kertaa Kerimäellä vuoden 1777 jälkeen. Antinkin lapset olivat tyttäriä, joten sukunimi näyttää sammuneen Kerimäellä.
Samoin kävi koko maassa. Väestötietojärjestelmään sijoitettiin kaikki elossa olleet suomalaiset 1960-luvulla, samalla heille annettiin henkilötunnus. Henkilötietojärjestelmä ei tunne yhtään Spanninen-nimistä henkilöä, ei elävää eikä kuollutta.
Pennaset Sairalanmäen Heikki Riikosen talossa
Pennasten suvun vanhimpien vaiheiden selvittämistä hankaloittavat kirkonkirjojen puutteet. Kastettujen ja haudattujen luetteloita on säilynyt vuodesta 1707, mutta niissä on aukkoja ja puutteita. Vanhin rippikirja, jossa Sairalanmäen Pennaset ovat mukana, on vuosilta 1775-87. Siinä mainitaan Sairalanmäen isäntänä 1725 syntynyt Erkki Riikonen ja hänen vaimonaan Anna Nousiainen. Lisäksi perheeseen kuului ottopoika (stiufson) Antti Pennanen, joka oli syntynyt 1737. Kastettujen luettelosta ei löydy vuodelta 1737 Antti Pennasta, joten syntymäpäivä ei ole tiedossa. Antin vaimo oli 1740 syntynyt Walpuri Kiiskinen. Heillä oli seitsemän lasta: Mauno (s. 24.12.1763), Anna (s.1766), Kristiina (s. 10.4.1769), Erkki (s. 29.5.1774), Katariina (s. 28.2.1776), Matti (s. 5.11.1777) ja Antti (s. 19.1.1781). Annan nimeä en löytänyt kastettujen luettelosta, ainoastaan rippikirjasta.
 |
| Rippikirja 1775-1787. Linkki toimii vain, jos olet SSHY:n jäsen |
Runsas lapsikuolleisuus oli tyypillistä 1700-luvulle. Pennasten esikoispoika Mauno kuoli 1778, Erkki eli vajaan vuoden ja Matti seitsenvuotiaaksi (kuoli 25.6.1785). Tytär Katariina lienee kuollut heti synnyttyään. Kuolinpäiväksi on merkitty 14.10.1776. En löytänyt hänen nimeään syntyneiden luettelosta. Siten seitsemästä lapsesta vain kolme eli aikuisikään. Taloa jäi aikanaan pitämään nuorin poika Antti.
Kirkonkirjoista ei saa enempää tietoa Erkki Riikosen ja Antti Pennasen välisestä suhteesta. Henkikirjoista on hieman apua. Antti Pennanen ilmestyy henkikirjaan 1755.
Henkirahaa maksoi tuolloin Erkki Juhonpoika Riikosen ja hänen vaimonsa lisäksi ensimmäistä kertaa ottopoika Antti, joka mainitaan 15-vuotiaaksi. Juuri tuossa iässä alkoi henkirahan maksaminen. Rippikirjan mukaan Antti oli tosin jo 18-vuotias. Niin hän varmaan olikin, mutta talonpoikainen säästäväisyys lie lykännyt verollepanoa. Henkikirjoittajalla ei ollut mahdollisuutta tarkistaa Antin ikää, olihan kahtiajaetun pitäjän pappila asiakirjoineen Venäjän puolella. Ottopoika otettiin tuohon aikaan yleensä siinä tapauksesessa, ettei avioparilla ollut omia lapsia. Heikki ja Anna Riikosella ei näytä olleen omia lapsia.
Lähteet siis vahvistavat Riikosten ja Pennasten sukujen välillä olleen jonkinlaisen yhteyden. Asiakirjoista ei voi tosin päätellä tarkempaa tästä suhteesta. Sukutarinan maininta siitä, että Sairalanmäki olisi ostettu suvun esiäidin Kesälahdelta tuomin rahoin, näyttää mahdottomalta. Riikoset asuivat hankikirjojen mukaan talossa viimeistään 1688. He eivät olleet kylässä vielä 1682, mutta vuosien 1683-87 henkirjat ovat kadonneet.
Seuraava rippikirja on vuosilta 1787-1801. Erkki Riikonen oli edelleen talon isäntä, mutta vaimo Anna oli kuollut 65-vuotiaana 1786. Erkki kuoli viisi vuotta myöhemmin, haudattujen luettelon mukaan 73-vuotiaana. Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt 1725, mutta haudattujen luettelon mukaan seitsemisen vuotta aiemmin. Moiset ristiriitaisuudet ovat perin yleisiä Kerimäen kirkonkirjoissa 1700-luvulla.
 |
| Rippikirja 1787-1801. Linkki toimii vain, jos olet SSHY:n jäsen. |
Antti Pennasen isännyys
Antti Pennanen oli nyt Sairalanmäen talon isäntä. Vaimo Valpuri Kiiskinen kuoli marraskuussa 1768. Onneksi talossa oli kuitenkin naisväkeä. Tytär Kristiina avioitui 1793 Pekka Käyhkön kanssa. Anna oli solminut avioliiton Taavetti Kososen kanssa joskus ennen vuotta 1787. Sitä aiemmilta vuosilta ei ole säilynyt tietoa vihityistä. Tytärten aviopuolisot olivat kotivävyjä. Työtä varmasti riitti talossa, sillä viljely perustui edelleen osittain runsaasti työvoimaa vaativaan kaskeamiseen. Antti Pennanen lahjoitti puolet tilasta Pekka ja Kristiina Käyhkölle. Lahjoitus vahvistettiin käräjillä 5.12.1795. Tämä käy ilmi eräästä myöhemmästä asiakirjasta. Pekka Käyhkö toi mukanaan taloon oman osuutensa kotitalostaan (Alakuona 3). Myös poika Antti ennätti avioliittoon 1802 Kerimäen kylästä kotoisin olleen Anna Ollintytär Tynkkysen kanssa.
Antti Pennanen oli jossain vaiheessa ottanut Kuokkalan kestikievarin hoidettavakseen, kuten oheisesta henkikirjakuvasta näkyy. Lähdeaineiston aukkojen vuoksi ei ole tietoa siitä, minä vuonna hän tämän toimen aloitti, mutta kestikievarinpitäjänä hänet mainitaan viimeisen kerran 1797.
 |
| Henkirja 1794. Sairalanmäen kylässä oli kaksi taloa. Numeron 1 omisti Kerimäen Ruotsin puolen nimismies, asessori Isaac Falck. Talon numero 4 omisti kestikievaria pitänyt Antti Pennanen. |
Yrjö Pennanen on tallentanut kertomuksen hevosmiehenä tunnetun Antti Pennasen mustasta orista. Eräänä kesäisenä aamuna kuultiin kovaa töminää ja hevosen hirnahtelua. Musta ori tuli kotiinsa täyttä neliä. Karhu oli hypännyt hevosen selkään upottaen kyntensä syvälle lihaan. Hevonen säntäsi kotiinsa avunhakuun ja laukkasi avoinaisen kujan läpi. Hevonen mahtui avoimista ovista sisään, mutta karhun otsaluu murskautui oviaukon ylähirteen. Hevonen selvisi haavoilla, ja talonväki sai karhupaistia kotiin tuotuna.
Suku kasvaa - talo jaetaan
Antti Pennanen kuoli syksyllä 1805. Kuollessaan hän oli 68-vuotias. Kuolinsyyksi mainitaan "ålder", siis vanhuus. Antti Antinpoika Pennasesta tuli isäntä 24-vuotiaana. Antille ja hänen vaimolleen Annalle syntyi viisi lasta. Vanhin tytär Maria avioitui yläkuonalaisen Pekka Hirvosen kanssa 1825 ja toinen tytär Magdaleena Kuokkalan Matti Luostarisen kanssa viisi vuotta myöhemmin. Pojista vanhin, isänsä mukaan nimetty Antti Antinpoika, syntyi 1810. Hän kuoli kuitenkin jo 1829. Seuraavana syntyi 1814 Mauno, joka Antin kuoltua jäi vanhimpana poikana pitämään taloa. Kolme vuotta myöhemmin syntynyt Petter rakensi avioduttuaan talon Sairalanmäen ulkopalstoille Kattilamäkeen.
Sairalanmäen talo jaettiin virallisesti 1855 ja Petter Pennasen osuus sai maarekisteriin numerokseen Kattilamäki 7. Talon nimeksi tuli Pennala. Kun Kattilamäessä ei ollut rakennuksia, sai Petter vielä tasingoksi Pennaloiden rajalla sijainneen Toramäen tilan (Kattilamäki 6). Kuokkalan Pennasten talon nimettiin myös Pennalaksi, sen rekisterinumeroksi tuli Kuokkala 6. Isonjaon yhteydessä koko Sairalanmäen kaksitaloisen kylän nimi hävisi. Pennasten tilojen lisäsi Sairalanmäen maista muodostettiin talot Haapalahteen, Riikolaan, Kumpurantaan, Savonrannan Hankavaaraan ja Säämingin Haapalaan. Kuokkalan ja Kattilamäen Pennasten yhteistyö jatkui kiinteänä 1800-luvulla jo käytännön syistäkin. Taloilla oli yhteisiä kaskimaita ja kalavesiä. Pennasilla oli maanomistuksia Savonrannalla ja sitä myötä kalavesiä Orivirran lähellä. Kalastusmatkaa kertyi hyvinkin 25 kilometriä, josta osa jouduttiin kulkemaan järvien kannasten kautta venettä vetäen.
Antti Antinpoika Pennanen kuoli 1822 vain 42-vuotiaana kuumetautiin. Alaikäisten lasten holhoojaksi määrättiin Olli Tynkkynen, luultavasti Anna-äidin veli. Talossa tarvittava miesvoima oli paljolti Pekka Käyhkön ja hänen poikiensa harteilla. Työvoimapulaa helpottivat torpparit: heitä oli 1830 peräti kuusi. Pekka Käyhkön kuoltua 1828 hänen poikansa hallitsivat puolta talosta. Vuoden 1840 henkikirjan mukaan Antti Pennasen leskelle kuului tilasta puolet, Niilo Pekanpoika Käyhkön osuus oli 1/6 ja Pekka Pekanpoika Käyhkön osuus 1/3. Rippikirjassa Pennaset ovat omana perhekuntanaan ja Käyhköt omanaan. Käyhköt näyttävät sittemmin isonjaon yhteydessä siirtyneen Hankavaaraan Savonrannalle. Tarkempi asian selvittely vaatisi Kerimäen isojakoasiakirjoihin tutustumista. Niitä ei ole digitoitu, enkä koronaepidemian takia ole lähtenyt Kansallisarkistoon mikrokortteja penkomaan.
Kuokkalan Pennalan isännäksi jäänyt Mauno Pennanen avioitui 1839 Katariina Antintytär Haverisen kanssa. He saivat neljä lasta. Tyttäret Anna ja Katariina avioituivat. Pojista vanhempi, vuonna 1841 syntynyt Pekka Juhana Maunonpoika jäi talon isännäksi ja avioitui Enonkosken Hanhivirralta kotoisin olleen Maria Abrahamintytär Östringin kanssa.
Nuorempi veljeksistä, vuonna syntynyt 1846 Antti Albin Maunonpoika, jäi hänkin taloon ja avioitui 1871 Wilhelmiina (Miina) Redsvenin kanssa. Antille ja Miinalle syntyi kolme lasta. Antti kuoli jo 1880 vain 33-vuotiaana keuhkotautiin, siis luultavasti tuberkuloosiin. Lapsista vuonna 1879 syntynyt Otto kuoli ennen isäänsä: hän eli vain nelisen kuukautta kuollen hinkuyskään (kikhosta). Isättömäksi jääneet tyttäret Emilia (s. 1871) ja Maria (s. 1873) jäivät sittemmin myös vaille äidin huomaa. Miina nimittäin solmi avioliiton Olli Haverisen kanssa 1883, ja pariskunnalle syntyi sittemmin neljä lasta. Olli Haverinen oli tuossa vaiheessa talollinen, mutta myöhemmin hänet merkittiin Miinan kanssa tilattomaan loisväkeen kuuluviksi. Emilia ja Maria jäivät Pennalan taloon, heillehän kuului isänsä osuus tilasta. Tytöille määrättiin ulkopuolinen edunvalvoja. Muistan tätieni aikoinaan moittineen holhousta: tytärten etua ei hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Emilia sairastui 1888 lavantautiin, johon sitten kuolikin, Maria selviytyi aikuiseksi: hän avioitui 1895 isoisäni Paavo Mielosen kanssa. Paavon ja Marian myöhemmistä vaiheista toisaalla blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti