Kylmäkosken saha - Hämeenkyrön ensimmäinen vesisaha

 

Hämeenkyröstäkin kuljetettiin 1800-luvun alkupuolella runsaasti käsin sahattuja lautoja ja lankkuja Poriin. Johtavat porilaiskauppiaat alkoivat perustaa 1830-luvulta lähtien vesisahoja Ylä-Satakunnan koskiin. Sahoilla valmistetusta puutavarasta saatiin vientikaupassa selvästi parempi hinta kuin käsin sahatuista. Porilaiskauppias Johan Jacob Tortberg yritti perustaa sahan Lavajoen Kattilakoskeen. Hän perkautti Kattilakosken lisäksi Vuohikosken, jonka vuoksi Lavajärven pinta laski 3 tuumaa. Hän ennätti rakentaa padonkin Kattilakoskeen, mutta Tie- ja vesikulkulaitos katsoi patoamisen aiheuttavan liikaa tulvia joen yläjuoksulle ja Lavajärvelle. Maanviljelys kärsisi, joten lupaa sahan perustamiselle ei tullut.

Pitäjän ensimmäinen saha perustettiin hieman myöhemmin Kylmäkoskeen. Porilaiskauppias Adolf Fredrik Tillman osti koskessa olleen vanhan kotitarvemyllyn ja aloitti luvan hankkimisen perustaakseen sen tilalle yksiraamisen sahan ja tullijauhomyllyn. Suurin osa vesimyllyistä oli talonpoikien yhteisiä kotitarvemyllyjä. Tullimyllyssä omistaja jauhatti korvausta vastaan ja maksoi siitä valtiolle veroa. Katselmuksessa 1847 vain Taavetti Eljaala vastusti hanketta, koska katsoi sen kilpailevan Kyröskoskessa sijaitsevan tullimyllynsä kanssa. Tillman hankki suurimman osan muistakin Kylmäkosken osuuksista luvaten jauhattaa maksutta 71 tynnyriä jäljellejääneiden omistajien viljoja. Lisäksi hän lupasi maksaa vanhan myllyn veron ja lisäksi 6 ruplaa vuokraa. Sahan perustamiseen tarvittiin myös lupaus tukkien myymisestä sahalle. Tillman sopi muutamien seutukunnan talonpoikien kanssa 1848 tukkien toimittamisesta sahalle. Metsissä arvioitiin olevan yhteensä 116950 sahatukiksi kelpaavaa honkaa (pituus vähintään 50 jalkaa eli noin 15 metriä). Lisäksi metsissä oli runsaasti sahapuuksi kelpaavia kuusia.

Tillman kuoli kesken sahanperustamispuuhien. Hänen leskensä myi rakenteilla olleen sahan Kattilakoskelle epäonnistuneesti sahan perustamista yrittäneelle Tortbergille. Mies oli jo aiemmin ostanut Ala-Kominmaan tilan Kylmäkosken läheltä. Senaatti antoi lopulta 1851 sahalle perustamisluvan. Sen mukaan siellä voitiin sahata 2900 tukkia vuodessa. Määrä oli melko vaatimaton, sillä laitosta oli tarkoitus käyttää vain syksyin keväin. Vedenpuute muina vuodenaikoina haittasi useimpien Suomen vesisahojen toimintaa. Kylmäkosken sahaa vainosi huono onni, sillä laitos paloi 1852. Tortberg myi yrityksen ja Ala-Kominmaan tilan kolmelle porilaiskauppiaalle. Uudet omistajat Isak Carström, Wilhelm Rosenlew ja J.G. Holmberg hankkivat saman tien luvan toisen raamin asettamiseksi sahaan. Saha alkoi toimia täydellä teholla vihdoin vuonna 1854. Käytännössä siellä sahattiin harvoin toimiluvan sallimaa määrää tukkeja. Vuotuinen tuotanto 1854-64 vaihteli 75 ja 130 standardin välillä (standardi = 4,672 kuutiometriä).

Sahan tarvitsemat tukit otettiin osaksi omistajien Ala-Kominmaan tilan metsistä, osa ostettiin Hämeenkyrön ja Viljakkalan talonpojilta. Huippuvuonna 1863 ostettiin 4798 tukkia. Jos ne sahattiin samana vuonna. ylitettiin sahauskiintiö. Tässä ei olisi ollut mitään yllättävää, valtaosa maan vesisahoista ylitti kiintiönsä, joskus törkeästikin. Tukit olivat tavallisimmin 12 – 18 tuumaa paksuja. Kuutiojalalta maksettiin sitä enemmän, mitä paksumpi tukki oli. Vuosina 1855-64 vedettiin Kylmäkoskelta Poriin vuosittain noin 80 – 200 standarttia sahatavaraa, suurin osa 11x3-tuumaista lankkua. Vain järeää tavaraa kannatti kuljettaa maitse vientisatamaan. Sanottiin, että suomalaisen sahatavaran Euroopan satamissa tunnisti tuohon aikaan hongan punertavasta väristä. Lautatavaran vienti alkoi kukoistaa vasta höyrysahojen myötä. Sahalta myytiin myös kyröläisille ja viljakkalaisille erilaista sahatavaraa, esim. 1859 kaikkiaan 185 tolttia (toltti = 12 lankkua tai lautaa).

Rosenlew-yhtiö hankki omistukseensa koko Kylmäkosken sahan 1867 ja lopetti sen toiminnan seuraavana vuonna. Yhtiö oli ostanut vesisahoja myös Ikaalisista ja hankki Aureskosken vesioikeudet 1863. Rosenlew perusti Aureskoskeen vesisahan ja suunnitteli sinne myös höyrysahaa. Höyrysahojen perustaminen oli sallittu 1857, ja tämä muutti pian sahateollisuuden sunnan. Rosenlewin kannalta Kylmäkosken kaltaisen pienen sisämaan vesisahan toiminta oli kannattamatonta. Osittain yhtiö hankki vesisahoja sen vuoksi, että sai sitä kautta hakkuuoikeuksia sahan ympäristön metsiin. Samalla yhtiö osteli metsiä taatakseen puunsaannin. Aureskosken vesisahan Rosenlew myi 1872 saadakseen rahaa Poriin perustettavaan Seikun höyrysahan rakentamiseen. 

Juha Koskimaa rakensi Kylmäkoskeen uuden myllyn 1910. Sahan taas omisti 1914 Vihtori Virola. Hän rakensi tuolloin sahan uudelleen. Se lienee palvellut lähinnä paikallisia tarpeita.

Kylmäkoski ja joen yläjuoksu kartoitettiin 1847 sahan perustamista suunniteltaessa. Kartoittaja oli Gustaf Mohell.

Kylmäkoski ja Kylmäkosken talo sekä Ylinen Kylmäkoski.

Koivistokoski.

Valkilankosket.

Hyrylänkosket ja Karhejärvi

Edit. 6.9.2023. Vanhojen asiakirjojen digitointi etenee. Nyt Kylmäkosken sahaan liittyvä kartoitus löytyy netistä täältä.

Lähteet: Kansallisarkisto, Hämeenlinna. Hämeen läänin maanmittauskonttorin arkisto I. Toimituskartat.  Hämeenkyrö 24:3 Karta öfver Kylmäkoski forss jemte vattendraget ofvan- och nedanom densamma uti Kyro socken öfre Satakunda öfredels härad ( 1847-1847 )

Hämeenkyrön historia II - III.