MITÄ, MISSÄ, MILLOIN?

  Hämeenkyrön 1918 sisällissodassa kaatuneina ja valkoisen terrorin uhreina menehtyneet punaiset sekä vankileireissä kuolleet.

Tämä asiakirja on blogissani osoitteessa

https://amielonen.blogspot.com/2022/03/mita-missa-milloin-hameenkyron-1918.htm 

Murha Ikaalisissa 1753

Isovihan sekasortoisina vuosina pielisjärveläinen Juho Maununpoika läksi pakoon venäläismiehitystä ja asettui Hämeenkyrön maisemiin. Parilassa ja Kalkunmäessä asustellut Juho jätti jälkeen kuollessaan 1734 leskivaimon ja puolenkymmentä alaikäistä lasta. Lapsista vanhin, Martti, oli tuolloin vain kymmenvuotias. Täysi-ikäiseksi tultuaan Martti solmi avioliiton Ikaalisten Heittolan kylän Nyppelin taloa isännöineen Martti Sihverinpojan tyttären Annan kanssa. Appiukko antoi Martin äidin ja veljen tulla taloon naimakaupan myötä. 

Leski-isäntä Martti Sihverinpoika mielistyi vävynsä äitiin, ja niinpä talossa vietettiin taas häitä. Vävy Martti Juhonpoika saattoi nyt halutessaan todeta: ”Äitini on samalla anoppini, ja vaimoni isä on paitsi appiukkoni myös isäpuoleni”. Martti Sihverinpoika päätti varmaan osaltaan uuden vaimonsa suosituksesta siirtää isännyyden vävylleen. Martilla oli kyllä omia poikia edellisestä avioliitosta, mutta he olivat vielä liian nuoria isännyyteen. Niin tehtiin sopimukset, joissa Martti Juhonpoika lupautui hoitamaan kaikki isännyyden velvoitteet, maksamaan verot ja vastaamaan talon veloista. Epäilemättä järjestelyihin sisältyi myös syytinkisopimus, jossa isännäksi noussut Martti sitoutui pitämään huolen ”vanhasta Martista” ja hänen puolisostaan hautaan saakka. Talo kuului Turun Akatemialle, ja Martti maksoi sille lunastushinnan koko tilasta.

Martti Juhonpoika Nyppeli aloitti talonpidon asiallisesti. Hänet tunnettiin myös innokkaana metsämiehenä. Yksi asia miestä kuitenkin nyppi. Alasten puustellin renki Matti Jussinpoika halusi avioiduttuaan pois palkollisväen joukosta. Hän sai Turun Akatemialta torpanpaikan Laatu-nimisen talon takamailta. Matin tarkoituksena oli nostaa Haukkumaan nimen saanut torppa myöhemmin uudistilaksi. Torppa oli perustettu Martti Nyppelin mielestä laittomasti häneltä lupaa kysymättä Nyppelin talon entisille maille ja häneltä oli viety niittyjäkin laittomasti. Martti Nyppeli vei asian käräjille, mutta tuloksetta. Matti Jussinpoika oli saanut torppansa laillisesti, ja pian siitä tulisi uudistila. Turun Akatemian päätöksille Martti ei mahtanut mitään.

Martti Nyppeli ei sulattanut oikeuden päätöstä. Alun pitäen vähäpätöiseltä vaikuttanut kina johti jatkuvaan vihanpitoon. Heinäkuussa 1753 Martti Nyppeli vei talonväkensä niittämään heinää Haukkumaan torpan liepeille. Hän ryhtyi töihin torpparin raivaamalla niityllä. Sen käyttö oli tosin aiemmin kuulunut Nyppelin talolle, mutta niitty oli päässyt pusikoitumaan, ja torppari oli raivannut sen tuottavampaan kuntoon. 

Hetken kuluttua torppari Matti ja hänen vaimonsa Sohvi Ollintytär saapuivat paikalle. Suukopua niityn käyttöoikeudesta riitti, mutta Nyppelin talonväki ei suostunut poistumaan paikalta. Kimpaantunut Sohvi tempaisi lopulta viikatteensa, nosti sen koholle ja asteli uhkaavin elkein kohti Martti Nyppeliä huutaen samalla: ”Jos sinä et hyvän sään aikana katoa silmistäni, tulee päänuppisi putoamaan”. Säikähtynyt Nyppeli peräytyi, mutta huusi vielä Sohville: ”Sinä et tule mikkelinpäivää näkemään”.

Hieman aiemmin oli torpan pirtti palanut asukkaiden ollessa kauempana töissä. Syytä palolle ei löytynyt, joten tuhopolttoa epäiltiin. Sohvi oli julkisestikin syyttänyt Marttia tuhopoltosta. Martti Nyppeliä Sohvin syytökset suututtivat niin, että hän kävi varastamassa kaksi viikatetta torpan porstuasta. Martti palautti ne viikon päästä, mutta torppari haastoi hänet syyskäräjille saadakseen korvausta heinänteon myöhästymisestä.

Nyppelin isäntä sopi muiden kyläläisten kanssa käräjille lähdöstä, mutta ei 27.9.1753 ilmestynytkään sovitulle venematkalle. Sen sijaan hän suuntasi Haukkumaan torpalle, koska tiesi Sohvi Ollintyttären olevan kotona vain lapset seuranaan. Torpparihan oli lähtenyt käräjille. Oli aika kostaa Sohvin solvaukset ja uhkailut. Varsinkin nöyryyttävän perääntymisen naisen viikatteenheilutuksen edessä täytyi miestä riepoa. Sohvi oli jättänyt pikkulapsensa tupaan ja mennyt läheiseen metsikköön keräilemään lehdeksiä karjanrehuksi talvea varten. Nyppeli pääsi hiipimään parinkymmenen metrin päähän Sohvista. Sitten hän ampui Sohvin. Nyppeli oli ladannut karbiininsa useita luoteja. Yksi niistä osui rintaan ja tuli ulos vasemman lapaluun vierestä. Toinen luoti meni oikeasta ohimosta päähän ja jäi sinne, kolmas vain hipaisi olkapäätä. Näin Nyppeli pani toteen synkän ennustuksensa: Sohvi ei mikkelinpäivää nähnyt.

Nimismies Nils Favorin ja lautamies Yrjö Heikinpoika tutkivat ruumiin ja arvioivat vammojen laatua. Nimismies pyrki surmaajaa jäljittämään, mutta veti vesiperän. Se tiedettiin, että Martti Nyppeli oli torpan asukkaiden ainoa vihamies, mutta todisteita häntä vastaan ei ollut. Kyläläiset olivat varmoja Martin syyllisyydestä. Myös Nyppelin talon appiukko Martti Sihverinpoika piti vävyään syyllisenä. Viranomaisten puheille hän ei mennyt, mutta kertoi epäilystään naapureille.

Matti Jussinpoika turhautui, kun vaimon murhaajaa ei tuomiolle saatu. Talvikäräjillä 1754 Martti Nyppeli sai sentään tuomion torpparin viikatteiden varastamisesta. Hän veti 30 hopeataalarin sakot, joutui maksamaan Matin käräjäkulut ja korvaamaan torpparin kärsimän vahingon heinänteon viivästymisestä. Jostain syystä Matti ilmoitti luopuvansa asianomistajan osuudesta sakkorahoihin. Käräjien jälkeen mies laaditutti valituskirjelmän Turun hovioikeudelle. Siinä hän vaati välikäräjien kutsumista koolle käsittelemään aviopuolison murhaa.

Välikäräjillä Matti Nyppeli joutui syytteeseen murhasta, mutta tunnustusta ei herunut. Todistajien lausunnot kiristivät silti verkkoa Nyppeli ympärille. Sotilas Yrjö Barkman kertoi nähneenä Nyppelin murhapäivänä kaukana kodistaan kulkemassa pyssyn kanssa kiirettä pitäen. Alaskylän Laatun talon isäntä Mikko Mikonpoika oli ampumista seuraavana päivänä tehnyt omia tutkimuksiaan. Hän löysi ampumapaikan läheltä Haukkumaan torpalle päin kulkeneen miehen tuohikenkien jälkiä. Paluujäljet osoittivat pienijalkaisen kulkijan taivaltaneen liikkumista salatakseen metsän puolella puiden ja pensaiden suojassa. Nyppeli oli tunnetusti pienijalkainen ja hänen kävelytavassaan jalkaterät kääntyvät selvästi sisäänpäin. Nyppeli pantiin riisumaan kenkänsä ja kävelemään oikeuden edessä. Jalkojen koko ja askellustapa kävivät yhteen Mikko Mikonpojan todistuksen kanssa.

Tässä vaiheessa Martti Nyppeli antoi periksi ja myönsi ampuneensa Sohvi Ollintyttären. Se tapahtui kuitenkin vahingossa. Hän luuli nähneensä karhun, jota valmistautui ampumaan. Pyssyn hana pääsi kuitenkin vahingossa vireestä ja ase laukesi ilman tähtäystä kohtalokkain seurauksin. Oikeus ei niellyt selitystä, vaan ahdisti Marttia lisäkysymyksin. Lopulta Nyppelin henkinen kantti petti ja kyynelsilmin hän tunnusti selostaen seikkaperäisesti tekonsa.

Martti tiesi saavansa ankaran tuomion, mutta rohkeni anoa armahdusta kuolemantuomiolta viiden alaikäisen lapsensa tähden. Hän vetosi vielä torppari Matti Juhonpoikaan, ettei tämä vaatisi ankarinta tuomiota, jos kruunu Martin siltä säästäisi. Torppari ilmoitti jättävänsä tuomion ankaruuden: ”Jumalan ja korkean esivallan harkintaan ja siihen tyytyvänsä”. Hän lisäsi, ettei vaatinut tapauksen tutkintaa kostonhimosta, vaan siksi että rikos saataisiin päivänvaloon ja tekijä katumaan. Matin lausunnot ovat harvinaisia tuon ajan oikeustapauksissa. Hän ei tuonut lainkaan esille katkeruutta ja vihaa, vaan ymmärsi tilanteen avarakatseisesti. Matti Nyppeli tuomittiin mestattavaksi ja teilattavaksi. Kuolemantuomiot menivät automaattisesti hovioikeuden tarkastettaviksi, joten Martti lähetettiin Turun linnaan odottamaan hovioikeuden päätöstä.

Hovioikeus ei tuomiota muuttanut, joten Martti lähetettiin Turusta takaisin Ikaalisiin tuomion täytäntöön panoa varten. Päivää ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa hän laaditutti testamentin. Kirjurina toimi Johan Rothovius nuorempi, joka toimi samannimisen isänsä, Ikaalisten kirkkoherra Rothoviuksen apulaisena. Todistajina toimivat kappalainen Elias Fonselius ja nimimies Niels Favorin. Samalla kirkonmiehet varmaankin valmistelivat Marttia tulevaan tuomioon ja antoivat tälle tilaisuuden katua ja luottaa Jumalan armoon. Leski Anna toivomuksesta testamentti luettiin käräjillä ja kirjattiin pöytäkirjaan. Liisa Rajala on kääntänyt testamentin keskeisen sisällön suomeksi:

Ikaliini 26, s. 5.

Martti Nyppeli teloitettiin 3.8.1754 Hämeenkyrössä Järvenkylän tienristeyksen mestauspaikalla. Mestarismiehen eli pyövelin tehtävät hoiti Turusta paikalle tullut Henrik Holm. Käyttämistäni lähteistä ei selviä, toimeenpantiinko teilaus kahteen vai kolmeen paaluun. Teilaus kahteen paaluun tarkoitti sitä, että kaulankatkaisun jälkeen pää naulattiin toisen paalun päähän ja ruumis kiinnitettiin kärrynpyörää muistuttavalle puutelineelle. Pyörä ruumiineen nostettiin sitten vaakatasossa toisen paalun huipulle. Kolme teilinpaalua tarvittiin silloin, kun tuomitulta ennen kaulankatkaisua katkaistiin oikea käsi ranteen kohdalta. Tämä tietysti pitkitti kuolemaa ja teki sen tuskallisemmaksi. Teilaukseen liittyi melkoisesti työtä. Pitäjäläisten tuli toimittaa tarvikkeet mestauspaikan rakentamiseen. Kyläsepältä haettiin parrunauloja, joilla ruumis ja irtihakatut ruumiinosat naulattiin teiliin. Ruumiin kiinnittämiseen tarvittiin pitkät naulat (70 - 80 cm), pään ja käden naulaamiseen riittivät lyhyemmät. Teilipyöräksi kelpasi vanha kärrynpyörä, tai erikseen nikkaroitu kärrynpyörää muistuttava tellinki. Ruumiinkappaleet jätettiin teilauksen jälkeen paikoilleen pelotukseksi muistuttamaan ohikulkevaa rahvasta rangaistusten ankaruudesta. Siitä, miten pitkään mestatun ruumiinosien piti olla teilinpyörissä, ei ollut tarkkaa määräystä. Tiedetään, että ne saattoivat paikoillaan vuosikausia.

Englantilainen Edward Clarke kulki 1799 Suomessa ohi mestauspaikan. Hän julkaisi tämän piirroksen matkakertomuksessaan. Se lienee ainoa kuva suomalaisesta mestauspaikasta. Tässä on ruumis kolmella teilauspaalulla. Tapauksesta enemmän täällä.

Martti Nyppeli teloitettiin siis Hämeenkyrön Järvenkylässä vanhalla mestuspaikalla. Se oli sopivasti teiden risteyksessä. Liikenne sekä Pohjanmaan että Ikaalisten suuntaan ja suunnasta kulki paikan ohi. Paikan sijainnista lisää täällä. Tunnetuin paikalla teloitetuista on varmaankin Kaisa Juhantytär, joka teloitettiin ja poltettiin lapsenmurhasta 1818. Kaisan teloitukseen on yhdistettu tarina Annankivestä, joka kuitenkaan ei ollut Kaisan mestauspaikka. Annankivi on nykyään rauhoitettu luonnonähtävyys. Siitä lisää täällä.

Ikaalislaisista kärsi kuolemantuomion seuraavaksi lapsenmurhasta Valpuri Yrjötytär 1778. Viimeinen kuolemaantuomittu pitäjäläinen oli ruotusotamies Johan Quick. Murhaan syyllistynyt Quick mestattiin Vatulanharjulla 1808.

Lähteet:

Sirkka Karppinen: Nyppelin isännän Martin kohtalo ja testametti. Ikaliini 26. Suur-Ikaalisten sukututkijat ry 2022.

Pirjo Markkola: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia. 3, Suuresta Pohjan sodasta pitäjänjakoon 1721-1852.

Mikko Montonen: Kuolema mestauslavalla. Montonen käsittelee Martti Nyppeli murhatyön perusteellisesti sivuille 372 - 384.

Liisa Rajala: Martti Juhonpojan testamentti. Ikaliini 13. Suur-Ikaalisten sukututkijat ry 2013.