Etusana 2014
Helle sekoittaa ihmisen pään. Käy katselemaan vanhoja kansioita ja löytää sieltä kaikennäköistä. Muun muassa kesähelteellä 2002 tehdyn kyröläisen terassikierroksen. Terassityöryhmän muodostivat Tarja Raipala, Jaakko Laaksonen ja Itteminä. Talvella ideoitiin ja kesällä toteutettiin pieni terassikierros. Raportti siitä oli - kuten yhdestä kohtaa tekstiä ilmenee - tarkoitus julkaista Kyrön Joulussa, mutta siihen lehteen taisi riittää asiallisempaakin painettavaa. Tarja Raipala sitten kuitenkin ujutti hengentuotteemme Hämeenkyrön Sanomille, joka ilmeisesti paremman materiaalin puutteessa julkaisi tämän tekstin seuraavana talvena.
Meillä oli tarkoitus jatkaa terassikierrosta seuraavana kesänä ja ulottaa se mahdollisesti jopa Kyrösjärven ympäri. Jäi toteuttamatta. Vaan onhan noita terasseja olemassa vieläkin, jokos uusintakierrokselle? Tarja ja Jaska, hoi! Tähän lisäys: Uusintakierros toteutettiin 1.8.2014.
Tuli tuossa mieleen, että nykyäänhän on kaikenmoista pop-up -toimintaa. Miten olisi popupterassit Hämeenkyrössä. Ihmiset avaisivat kototerassinsa ohikulkijoille yhden kauniin kesäpäivän ajaksi...
No, tässä se muinainen teksti:
HELLE JA TERASSIT KUULUVAT YHTEEN
Kiertomatka kotoseudun kesäkeitaisiin
Sunnuntai 17. heinäkuuta 2002. Lämpömittari hiipii iltapäivällä yli hellerajan: 25,2 lämpöastetta ja tuuleton sää virallisen tarkkailijan ilmoituksen mukaan. Kokoontumisajo tuo iskuryhmän klo 16.01 Kehäkukan pihaan. Talvipakkasissa glögilasin ääressä hautunut hanke on toteumassa. On aika tutustua kyröläiseen terassikulttuuriin. Terassiksi miellämme jokaisen ruokaa ja/tai juomaa tarjoavan jakelupisteen, jossa on vähintään yksi ulkoilman vaikutukselle avoin pöytä ja penkki tai tuoli.
Jo suunnitteluvaiheessa päätimme, että pisteitä ei anneta eikä paremmuusjärjestyksiä luoda. Tarkoituksemme on havainnoida kyröläisten kesäterasseja ja kartoittaa jokaisesta sen ominaislaatu. näköala, palvelu ja atmosfääri. Yhteisen ajan löytäminen oli hankalaa kiireisille kesälomalaisille. Päädyimme lopulta sunnuntai-iltaan. Arvelimme nimittäin, että perjantaihin tai lauantaihin sijoittuvalla kierroksella olisi liian suuri mahdollisuus juuttua yhdelle terassille tuttujen seuraan.
Kirkonkylän keitaat
Tutkimusryhmämme marssi vireänä Kehäkukan tiskille. Laivuri –keskiolut 3, päärynäsiideri 3,50 euroa. Erityisansioksi noteerasimme maakunnallisen tuotannon suosimisen (PUPin juomia tarjolla) ja lasitietoisuuden. Ryhmän siideristin ei nimittäin sallittu nauttia juomaansa olutlasista, vaan tilalle ojennettiin oikea siiderilasi.
Terassilta avautuu upea näköala Pappilanjoelle, jota pitkin saapuu asiakkaitakin! Kolme auringonvarjoa ovat tarpeen hellesäällä, mutta niitä saisi olla jokaisessa pöydässä. Pöydät ja tuolit saisivat varsinkin ruokailijoita ajatellen olla tukevatekoisempia. Kolmostien humina muodostaa taustan äänimaisemalle, onneksi tasainen humina ei häiritse keskustelua. Kokonaisuutena terassi on maisemaltaan ja ilmapiiriltään suoraan Suomi-filmistä. Purimo ei ole paikalla laiturissa, mutta antipurimoaktivistien pihapiirit kylpivät vastarannalla auringonpaisteessa.
 |
| Terassityöryhmän jäsen Jaakko Laaksonen arvioimassa Kehäkukan terassia ja juomavalikoimaa. |
Emme kuitenkaan jää nauttimaan Pappilanjoen viilentävistä henkäyksistä, vaan riennämme Heiskan Pakarikahvilaan. Siellä ei tarjota alkoholijuomia, joten vuorossa on kahvihetki. Kahvi ja korvapuusti irtoavat kahdella eurolla, tee ja palanen viinimarjapiirasta maksavat vaivaisen euron. Pihamaan penkit ja pöytä ovat kestävää tekoa, mutta ehkä katos olisi mukava sekä hellettä että sadetta vastaan. Sopisiko pärekattoinen terassi miljööseen? Pihapiirissä saa nauttia asiaankuuluvan pysähtyneestä ilmapiiristä. Kolmostien melu vaimenee Heiskan pihassa häiriötä aiheuttamattomaksi huminaksi. Äänimaiseman täyttää lintujen laulu, jota rikkoo vain satunnaisesti yli päristelevä lentokone. Puna-apilat kuparisessa kahvipannussa pihapöydällä symboloivat osuvasti kahvilan ilmapiiriä. Rustiikkinen ilmapiiri, kerta kaikkiaan. Luhti on ihana ja pöytä vakaa! Paikassa kannattaa pistäytyä jo kansainvälistä tasoa edustavien vessojen vuoksi.
Kahvi ja tee maistuivat, mutta uudet tutkimuskohteet odottavat. Ravintola Qtamo on valitettavasti sunnuntaisin suljettu ja viereinen Rolssin terassikin jää väliin kuljettajan hätäisen kaasujalan takia. Matkalla kartoitamme kyröläisterassien määrää ja huomaamme, ettemme kaikkia voi käydä yhdessä illassa läpi. Jotain on jätettävä kesälle 2003.
Ravintola Frans Emilin kohdalla kuski löytää jo jarrupolkimen. Nousu toiseen kerrokseen ja tiskille. Piraijalonkero 3,70 ja wichyvesi 2 euroa. Wichymieheltä kysyttiin kohteliaasti hapoistakin: matalahappoista vai kovempaa kamaa? Jäitäkin tarjottiin, hyvä, hyvä! Näköala terassilta on yhdistelmä S-marketin takapihaa ja perinnemaiseman luomupeltoa. Maallinen ja taivaallinen valta piileskelevät puiden takana: kunnantalon pääty ja kirkontornin huippu kurkistelevat lehvistön suojasta. Näkyypä luonnontieteen temppelikin, kun terveyskeskuksen nurkka pilkistää koivujen takaa. Hetken koetamme kuvitella, miten uusi S-market tulee muuttamaan terassinäkymää. Kolmostien melu luo urbaania tunnelmaa, mutta linnuista ainakin naakat pystyvät ylittämään koneäänet. Terassi sopii ujommallekin asiakkaalle. Kaiteen takana toisessa kerroksessa ollaan turvassa kadulla kulkijan katseilta. Jukeboksin musiikki kajahtaa päälle klo 17.30. Kari Tapion klassikko Olen suomalainen kuvaa terassin atmosfäärin niin hyvin, että voimme poistua. Naisten vessasta avautuu vielä poistujalle hyvinvointivaltion symboli, neljä kirjainta joihin voit luottaa: KELA.
 |
| Näkymä terassilta muinaisen Sokoshallin suuntaan. |
Siirtymätaival
Tasapuolisuuden vuoksi on suunnattava pitäjän toiseen taajamaan. Kyröskoski, here we come! Kurvaamme ST1 –huoltoaseman kautta. Terassi on ruokailijoiden miehittämä, joten joudumme jättämään sen väliin. Yksi ryhmämme jäsen osaa kokemustensa perusteella kehua Kotipizzan maistuvia salaatteja. Koukkaus ei ole muutenkaan turha. Kolmasosalle seurueestamme selviää, että St1 on Station One, eikä First.
Palviportti on kiinni, joten seuraava rasti on Paussipaikka. Siellä aurajuustohampurilainen on viileämpi kuin olut. Kahvi (1 euro) on sen sijaan kuumaa ja Coca-Cola Light (1,80 euroa/0,5 litraa) kylmää. Pöydät ja penkit ovat tuhtia tekoa. Erityiskiitos tuhkakupeista. Ne vetävät arviomme mukaan hyvin kapan perunoitakin, joten tupakoitsijan ei tarvitse pelätä tuhkakupin täyttyvän yhdestä savukkeesta. Paikalla on runsaasti kolmostien tuomia kulkijoita, mutta onpa asiakkaina paikkakunnan nuorisoakin. Vaikka koulutkin ovat kiinni. Paikan piriste on raskaan sarjan asiakas, joka on ripustanut housunsa oransseilla Husqvarna-olkaimilla. Kolmostien melu on luonnollisesti melkoinen ja keskeneräiset maanrakennustyöt pilaavat vielä terassinäkymiä. Yleisarvio: rekkamiespaikka.
Kyröskosken terassit
Esson jätämme väliin myöhempää vierailua varten. Kaarramme ravintola Isabellan takapihalle. Nousu kerroksiin terassille baaritiskin kautta. Pernodcola (5,80) on hintava, mutta Lapin Kulta on huokeahko (2,60). Karaoke pitää asiakkaita pihdeissään sisällä, joten olemme ainoat terassin hyödyntäjät. Toisesta kerroksesta avautuu näköala takapihoille. Koulu ja seurakuntatalo lymyävät kesäisen Kyröskosken vehreän puuston takana. Pöydät penkkeineen ovat tukevaa tekoa ja pöytäliinat plussaa. Pelakuut ovat luomutavaraa eivätkä muovitehtaalta. Päivänvarjot ovat tarpeen, niitä saisi olla jokaisessa pöydässä. Rakennus suojaa Valtakadun melulta, joten linnut lauloivat kilpaa rohkeiden suomalaisten karaoke-esiintyjien kanssa. Yleisarviomme: perisuomalainen karaokepaikka.
 |
| WE DRINKING EVERY DAY. Niin on kadonnut muurista tämäkin klassinen mietelause. Onneksi kuvasin sen Isabellasta poistuttaessa. |
Seuraavaksi Sarveen. Aurajuustohampurilaisetta jääneet seurueen nälkiintyneet jäsenet käyvät murkinoimaan. Terassi on epätasaisella asfaltilla. Tukevat tuolit takaavat vakaan istuma-alustan, mutta pöydät ovat ruokailijoille huteria. Ruuat (katkarapusalaatti ja jäävesi 6,50 sekä härkäruukku ja jäävesi 7 euroa) maistuvat oivallisilta. Legenda-olut maksaa 2,50 euroa. Enonlähteen vesi on kylmempää kuin olut. Saman havaitsimme kaikkialla. Kylmää olutta halajavan kannattaa ottaa hanasta. Useimmissa paikoissa ei ole riittävästi tilaa pitää pullo-oluita kylminä. Päivänvarjoja on ja lisäksi terassikierroksen ainoa markiisi, joka tarjoaa tarvittaessa lisäsuojaa istujille. Äänimaiseman tausta muodostaa M-Realin kansallisvarallisuutta jauhavan Sammon humina. Siihen sekoittuvat Valtakadun liikenteen jarrutus- ja kiihdytysäänet. Terassi sopii seurallisille, sillä viereisellä kadulla on jatkuva liikenne ja keskustelu terassilaisten ja katuväen kesken sujuu leppoisan luontevasti matalan aidan yli. Kyläravintola syöjille ja juojille parhaasta päästä.
Tunkeudumme naapuripitäjään
Koska epäilemme Kyrön Joulun levikkialueen ulottuvan ainakin jonkin verran Viljakkalan puolelle, päätämme liittää naapuripitäjän reviiriimme. Valtakadulla jäävät vierailuamme vaille Cindibad, Torigrillin terassi ja Keskusliikenneaseman eli Shellin penkit. Moision kotileipomokaan ei osu reitillemme. Riennämme Viljakkalaan ja Elokaaren nähtyämme arvelemme tarvitsevamme vahvistusta. Kyläravintola Kievari on valitettavasti ennättänyt sulkea ovensa, joten suuntaamme kokan kohti Kultacasinoa. Amareton tilaajalta kysytään kohteliaasti, haluaako hän juomansa aromilasista vai liköörilasista. Hienoa. Terassi on ensimmäinen katollinen, joten täällä ei sadesääkään häiritse. Lisäksi terassi on eristetty luonnosta muovipleksein. Ne lienevät tarpeen silloin, kun tuuli iskee Kyrösjärveltä, mutta haittaavat maiseman tarkastelua. Kerniliinoin katetut pöydät ja penkit ovat puutavaraa, eivät horju eivätkä heilu. Maisemaa etualalla hallitsee sekametsä, taustalla kimmeltää Kyrösjärvi. Uimaranta on huokuttelevan lähellä. Kaiuttimista kajahteleva musiikki sotii terassin muuta ilmapiiriä vastaan. Kokonaisuudessaan terassilla leijuu voimakkaasti viljakkalainen tunnelma, ehkä jopa kaurismäkeläinen atmosfääri.
Oletamme, että Karhen elintarvikekioskilla on terassi, mutta sinne emme tohdi lähteä. Reviirin ulottaminen Holvisillan yli ilman siltavoudin lupaa olisi liian uskaliasta. Paluumatkalle lähtiessä tarkastamme vielä Piippulan talojen restaurointitilanteen. Hyvin tuntuvat remontit edistyvän.
Paluu Kyröön
Kotopitäjään palatessamme alkavat retken rasitukset tuntua luissa ja ytimissä. Päätimme lopettaa terassikulttuurikierroksen Essolle, joka ainoana pitäjässä tarjoaa 24-tuntisen palvelun. Tee ja munkki maksavat 2,10 euroa. Järeiden penkkien ja pöytien alla on asfaltti ja päällä pelti, eli olemme jälleen katetussa tilassa. Pöydässä on kerniliinat ja ruukut tuhkakuppeina. Asiakkaat ovat niin kyröläisiä kuin ohikulkevia turisteja, Kolmostien heltymättömän heinäkuisen liikenteen melu peittää muut äänet alleen. Maisemaa hallitsee metsän lisäksi liikenneympyrä. Tässä on hyvä paikka rekkareiden bongaajille, jos sellaisia Suomesta vielä löytyy. Tämä on kerta kaikkiaan autoilijan paikka.
Matkalla olemme saaneet näkö- ja äänihavaintoja yksityisistä omakoti-, rivitalo- ja kerrostaloterasseista. Päätämme matkan vielä erään yksityistalouden terassille tammien siimekseen. Lasillinen messevää punaviiniä kruunaa illan. Seitsentuntinen taival on takana. Mitä jäi käteen?
Ainakin havaitsimme, että kyllä Kyrössä terasseja riittää. Savolaisvahvistettu kolmannes seurueestamme testasi vielä torstaina Maisemakahvilan terassin matkalla Hurskaaseen kurjuuteen. Hyvin lunastivat paikkansa sekä kahvila että näytelmä. Käymättä jäi moni paikka eikä jokainen kesäterassi tullut tässä jutussa edes mainituksi.
Terassien välillä on suuria eroja. Tämä on ymmärrettävää, koska ne on suunnattu eri tarkoituksiin. Jokainen täytti kuitenkin mielestämme paikkansa. Paljon positiivista löytyi: mm. asiantuntevaa palvelua ja laadukasta naposteltavaa edulliseen hintaan. Eikä yhdessäkään paikassa yritetty tarjoilla olutta lerpusta muovimukista, tästä erityiskiitos! Jotain ihan kyröläisen omintakeista jäimme kaipaamaan. Kuka rohkenisi perustaa terassin, jolla tarjottaisiin hämeenkyröläistä sahtia sarvista?
Uskallamme kokemustemme perusteella suositella terassikierrosta Kyrössä. Se on mainio tapa viettää aikaa ja tutustua uudelleen helposti unohtuviin paikallisiin yrityksiin. Terassikierrokseen ei kannata mahduttaa liian monta kohdetta. Päämäärätön vaeltelu ja joutilaisuus olkoon osa terassielämää. Talven pimeinä iltoina on sitten aikaa takkatulen ääressä verestää kuuman kesän terassimuistoja.
Jälkilause 2025
 |
| Nyt pitäisi oikeastaan lähteä tekemään hintavertailuja. Kuinka on juomien hinta muuttunut 11 vuodessa? |
 |
| Kultacasino tarjosi myös myös kuumia juomia viileän ilman varalta. Vai kaipa näitä voi helteelläkin juoda. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti