Kyrön Joulu 100 vuotta sitten

Kyrön Joulu ilmestyi ensimmäisen kerran 1922. Kaksi vuotta myöhemmin lehti ilmestyi jo
kolmatta kertaa. Lehden avustajakunta oli tuolloin arvovaltainen. Hämeenkyrön
kirkkoherra K.V. Lehtonen oli tunnettu kristillinen kirjailija. Hän laati lehteen pienen
joulusaarnan lisäksi kaksi runoa. Jumesniemen kirkkokoulun opettaja O.A. Louhelainen oli myös
kynämiehiä: hän kirjoitti kyröläissyntyisestä 1600-luvun tiedemiehestä Antti Thuroniuksesta.
Louhelainen siirtyi 1928 kirkkoherraksi Itä-Suomeen. Siellä hän tutki virkatyönsä ohessa
erityisesti Inkerinmaan ja Itä-Suomen henkilönnimistöä. Kirkonmiesten panosta täydensi
Hämeenkyrön kappalainen Erkki E. Hankala, joka kirjoitti isovihan ajasta pitäjässä seurakunnan
arkistojen perusteella.

Kostulan koulun opettaja Matti Lähteenmäki käsitteli hänkin paikallishistoriaa kertoen tarinan
kapteeni Knut Victor Björkbomista. Hänen isänsä Karl Adolf Björkbom oli viimeinen Turun
Akatemian vouti, joka asui viimeiset vuotensa Makkaruksen talossa. Kansakoulunopettaja oli
myös Antti Lehtiranta, joka ansioitui lisäksi kunnan kantakirjaston hoitajana vuosikymmenet.
Hän kirjoitti runon Viideskymmenes joulu, jolla juhlisti kunnan ensimmäisen kansakoulun 1875
tapahtunutta perustamista. Vesajärven koulun opettaja Verner Mäkelän tarina Kaksikymmentä
vuotta myöhemmin varoitteli viinan vaaroista.

Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja, kirjailija U.W. Walakorpi oli keskeinen puuhamies Kyrön
Joulun toiminnassa. Hän toimitti lehden ja laati siihen kolme runoa ja yhden tarinan.
Hämeenkyrön Sanomien aputoimittaja, nahkuri ja pitäjän monitoimimies Jalmari Helo kirjoitti
pienen tarinan nimeltään Se ei ollut oikeata rakkautta. Kyröläissyntyinen Eero Alpi oli kirjailija,
lehtimies ja teatterialan moniosaaja. Hänkin avusti usein Kyrön Joulua, tällä kertaa vain pienellä
runolla.

Jokseenkin samat miehet kirjoittivat kaikkiin 1920-luvulla ilmestyneisiin Kyrön Jouluihin.
Avustajakunta oli perin miehinen, joinakin vuosina mukana saattoi olla yksi naisihminen.
Äänessä olivat siis lähinnä kirkonmiehet, kansakoulunopettajat ja toimittajat. Jutuissa korostui
uskonnollisuuden lisäksi myös raittiusaate: olihan maassa voimassa kieltolaki. Tuon ajan tapaan
kertomukset päättyivät usein opetukseen. Ajankohtaisasioita ei kirjoituksissa juuri käsitelty.
Enintään pahoiteltiin vallitsevaa tapainturmelusta ja juoppoutta. Myös kirjailija F.E. Sillanpää
avusti pariin kertaan Kyrön Joulua, mutta 1924 jäi häneltä väliin.

Kyrön Joulua myytiin edellisvuoden tapaan kuuden markan hintaan. Lehden julkaisun
mahdollistivat myös mainokset, joita oli kolme sivua. Yhden sivun vei yllä näkyvä Mekka-
savukkeen mainos. Mieto, virkistävä ja hyväntuoksuinen kokemus oli luvassa. Muuten
mainokset olivat pääasiassa tamperelaisliikkeiltä. Walakorpi lienee niitä suhteillansa hankkinut.
Paikallisista liikeyrityksistä vain Hämeenkyrön Osuuskauppa katsoi joululehden sopivaksi
mainospaikaksi.

Kyröläisyrityksistä vain Hämeenkyrön Osuuskauppa mainosti joululehdessä.

Branderin kahvilaan pääsee vieläkin sumpille, Primula tekee edelleen leipää. Kenkävoide Diamant on jäänyt menneisyyteen,

Tämä juttu on luettavissa painettuna Kyrön Joulu 2024 -lehdessä.