Sisällissodan dokumentteja Hämeenkyröstä

 Olen käsitellyt sisällissotaa Hämeenkyrössä useammassa blogikirjoituksessani. Vuosien mittaan olen kuvannut teemaan liittyviä dokumentteja. Julkaisen tässä muutaman dokumentin selitysten kera. Puhelimella otetut kuvat eivät ole laadukkaita, mutta toivottavasti niistä selon saa.

Kuva 1

Kyröskoskelainen kauppias J.F. Wäinänen velkoi maaliskuussa saataviaan punakaartin esikunnalta kohteliain sanakääntein. Kauppias oli hankalassa tilanteesa, kun joutui itse maksamaan tilaamansa tavarat käteisellä. Samanlaisen  pyynnön esitti kauppias K.J. Koskinen. Lisäksi punakaarti otti tarvitsemiaan tavaroita Kyröskosken Osuuskaupasta ja kyläkauppiailta.

Kuva 2

Punakaartin johto antoi yhdessä elintarvikelautakunnan kanssa lisää ohjeita viljan pakkolunastuksista kaartin ja siviiliväestön muonitukseen. Elintarvikelautakunnassa toimivat edelleen sen porvarilliset jäsenet, kauppias T.V. Mattila ja rahastonhoitaja J.V. Eliala. Ohjeet olivat selkeät, eri asia on sitten se, miten niitä noudatettiin. Kun aseistetut miehet tulivat hakemaan maataloista elintarvikkeita, lienee tilanne usein muistuttanut enemmän ryöstelyä kuin pakkolunastusta.

Hämeenkyrön punakaartit valitsivat aluksi ylipäällikökseen Taavetti Lahtisen ja sitten 12.2.1918 koneenkäyttäjä Vilho Koskisen. Koskinen nautti yleistä luottamusta, mutta ei sopinut oikein rintamapäälliköksi, koska vastusti aseellista toimintaa. Hänen tilalleen ylipäälliköksi nimitettiin 24-vuotias A.E. Leinonen, joka saapui Kyröskoskelle 18.2. Venäjää taitaneen Leinosen mukana sotilasjohtajan tehtäviä tuli hoitamaan venäläinen upseeri A. Sokolov. Suomea taitanutta Sokolovia on pidetty pätevänä sotilasjohtajana. Leinonen laati saavuttuaan oheisen julistuksen, jonka määräsi luettavaksi kaikille rintamajoukoille. Siinä hän korosti kaartilaisille yhtenäisyyden ja yksimielisyyden tärkeyttä, henkilökohtaisten pyyteiden unohtamista, työväen ihanteiden noudattamista ja toverikuria.

Kuva 3

Punakaartit vaativat valkoisiksi epäillyiltä talollisilta oheisen kaltaisia sitoumuksia siitä, etteivät toimita tietoja valkoisten armeijalle. Sitoumuksiin kuului yleensä ilmoittautumisvelvollisuus lähimmässä punaisten esikunnassa. Päivittäiseen ilmoittautumiseen saattoi liittyä myös tahallista nöyryyttämistä. Tämän sitoumuksen ovat allekirjoittaneet Kalle, Eemil ja Vihtori Alanen.

Kuva 4

 Sitoumuksia pidättäytymisestä punakaartien ja työväestön toimintaa vastustaviin hankkeisiin oli kerätty jo ennen sisällisodan alkua, Hämeenkyrössä näin tapahtui jo 18.11. suurlakon yhteydessä. Valkoisten keskeisiä johtomiehiä olivat Jalmari Raipala ja kunnan eläinlääkäri G. Klenberg. He ehtivät siirtyä Kankaanpäähän juuri vallankumouksen alkaessa, Jalmari Raipala ennen iltahämärää 28.1. Illalla punaiset nimittäin asettivat aseistetut vahdit maanteille. Punaiset seurasivat Raipalan toimia aktiivisesti, mutta tämä onnistui kuitenkin livahtamaan, kuten oheisesta punaisten asiakirjasta näkyy.

Kuva 5

Valkoisten joukkojen oli huolto järjestetty paremmin kuin punaisilla. Eipä silti, kyllä valkoistenkin puolella kärsittiin vilua ja nälkää. Luutnantti Karl Lillierin johtamalla hiihtojoukolla oli oma osansa Kyröskosken taistelussa. Näin muonitettiin suksimiehiä taistelun ratkaisupäivinä 22. - 23.3.

Kuva 6

Taistelujen päättymisen jälkeen Hämeenkyrön suojeluskunnan esikunta sijoitettiin Raipalan taloon. Siellä muonitettiin pitäjään jääneitä Hämeenkyrön suojeluskuntalaisia. Ruokittavia Raipalassa riitti huhtikuussa:

Kuva 7

Raipalassa ruokaili myös kirjailija F.E. Sillanpää. Kynämies oli palkattu 15.4. kirjuritehtäviin, kuten oheiseta dokumentista ilmenee. Ruokaillessaan Raipalassa Sillanpää kuunteli suojeluskuntalaisten juttuja mm. eräästä jääkäristä, joka oli komentanut ruumiskasan päälle valmiiksi asettuneen vanhan miehen pystyyn ja sitten laskenut kuulan läpi. Ilmeisesti näin läksi syntymään Hurskaan kurjuuden Toivolan Juhan tyyppi. Kyseinen teloittaja oli vääpeli Ville Kakko. Tapauksesta Sillanpää loi ensimmäisen version Toivolan Juhan kuolemasta. Kustantaja jätti sen kuitenkin pois kirjasta. Sensuroidun osuuden Sillanpää julkaisi 1929 Kansan Lehdessä

Kuva 8

Hämeenkyrössä osallistuttiin valkoisten joukkojen muonitukseen maaliskuun lopusta lähtien. Leipiä paistettiin ainakin Ahrolassa, Antilassa, Eljalassa, Nummisessa ja Osaralla. Tilinpitoon leivät vietiin joko kappalemäärinä tai kiloina:

Kuva 9

Hämeenkyröönkin koottiin huomattavaa elintarvikevarastoa valkoisen armeijan muonitukseen. Hämeenkyrön muonitusosastoa johtanut Matti Hilden teki 6.4. selvityksen elintarviketilanteesta varastolla:

Kuva 10

Lähteet:

Kuvat 1-7 ja 9-10 Kansallisarkisto Helsinki: Vapaussodan arkisto. Hämeenkyrön punakaartin asiakirjoja ja Porin sotasaaliskonttorin arkisto.

Kuva 8 Kansallisarkisto Turku: Hämeenkyrön piirin nimismiehen arkisto. Kirjediaarit 1918.