Kylmän sodan asiamies Erkki Käpy

Paikallishistorian tuntija Ahti Lindberg kiinnitti huomioni tiettyyn Hämeenkyrön vanhan hautausmaan hautakiveen. Hän kirjoitti myös Kyrön Jouluun 2020 jutun Erkki Kävystä otsikolla Erkki Käpy, "mies kylmästä". Erkki Kävyn sukujuuret johtavat Hämeenkyröön. Hänen isoäitinsä oli kuuluisan Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen sisar, Eva Sofia Forsman. Isoisä oli puolestaan Hämeenkyrön pitkäaikainen nimismies Kaarle Juhana Alfred Alander, joka virassa ollessaan käytti nimeä Jean Alander. Avioparilla oli kaksi lasta, Artturi Akseli ja Alfred Aleksi Alander (vuodesta 1904 lähtien Käpy). Veljekset menestyivät hyvin urillaan: lakimies Aleksi eteni Turun hovioikeuden presidentiksi 1912–1925 ja lopuksi hän toimi Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorin notariaattiosaston johtajana 1925–1933. Lisäksi hän toimi nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana 1907 - 1909. 

Artturi Alander suomensi sukunimekseen Käpy jo vuonna 1889. Hän valmistui insinööriksi 1898 ja haki kokemusta Mäntän ja Simpeleen paperitehtailta ennen siirtymistään Yhdysvaltoihin koneinsinööriksi 1900 - 1903. Artturi Käpy ja hänen vaimonsa Agnes (os. Reinius) saivat ensimmäisen lapsensa Erkin siellä oleskellessaan. Näin Erkki sai Yhdysvaltain kansalaisuuden synnyinlahjana. Kotimaahan palattuaan Artturi Käpy toimi mm. ammattientarkastajana Lahden ja Helsingin piireissä. Sisällissodan jälkimainingeissa hän aikana Lahden komendanttina valkoisten vallattua kaupungin. Useat tutkijat pitävät häntä ja Hennalan vankileirin vartiopäällikköä Hans Kalmia vastuullisina ainakin yli 600 punaisen sotavangin teloituksiin Hennalassa. Vasta 15-vuotias Erkki Käpy seurasi isänsä jälki  sisällissotaan valkoisten puolella. Erkki haavoittui yhteenotossa punaisten kansaa ja hänet palkittiin huhtikuun alussa toisen luokan vapaudenristillä. Haavoittumisesta toivuttuaan hän lähti Viron vapaussotaan. Siellä uudelleen haavoituttuaan hän palasi kotimaahan ja ehti mukaan vielä Aunuksen retkelle.

Sotakokemusten jälkeen Erkki Käpy suuntasi merille vain 18-vuotiaana. Vuoden 1921 alkupuolella hän lähetti terveiset kotimaahan Argentiinasta, Buenos Airesista. Sittemmin Käpy jäi kertomansa mukaan New Yorkiin romutetusta norjalaisesta purjelaivasta merimieslakon aikana - ja huomasi olevansa Yhdysvaltain kansalainen. Hän palveli neljä vuotta Yhdysvaltain laivastossa. Sen jälkeen Käpy palasi Suomeen vanhempiaan tapaamaan. Tarkoitus oli lähteä uudelleen purjehtimaan, mutta USA:n Helsingin konsulaatissa satuttiin tarvitsemaan maan kansalaista, joka osaisi suomea, ruotsia ja englantia. Myöhemmin Käpy siirtyi Yhdysvaltain lähetystön palvelukseen. Kävyn nimi tuli mainituksi muutaman kerran sanomalehdissä, mm. 1933 setänsä Aleksi Kävyn hautajaisten yhteydessä. Samana vuonna hänet mainittiin Merenkävijät -seuran johtokunnan jäsenenä. Kesäkuussa 1938 Käpy oli suurlähettiläs Schoenfeldin seuralaisena, kun diplomaatti tutustui kiertomatkallaan Viipurin, Imatran ja Jyväskylän jälkeen Tampereen teollisuuslaitoksiin. Sieltä matka jatkui vielä Turkuun.

Tapaamisia Tukholmassa

Toisen maailmansodan jälkeen Tukholmassa tapasi kaksi politiikan ammattilaista, joilla oli yhteydet Hämeenkyröön. Arvo Poika Tuominen oli ollut ammattivallankumouksellinen,  kommunistina hän istui pitkään Suomen vankiloissa 1920- ja 30-luvuilla. Hän siirtyi Moskovaan Otto Ville Kuusisen luottomieheksi, kun Etsivän Keskuspoliisin tiukentunut ote teki toiminnan Suomessa mahdottomaksi. Moskovasta Poika lähetettiin Tukholmaan 1937. Hänet kutsuttiin takaisin Moskovaan ennen talvisotaa syksyllä 1939. Tuominen kieltäytyi palaamasta ja julkaisi sen sijaan talvisodan alettua pitkän kirjeen otsikolla "Avoin kirje suomalaiselle työläistoverille". Siinä hän hyökkäsi Neuvostoliiton ja SKP:n päätöksiä vastaan. Jatkosodan aja Tuominen vaikutti Suomessa. mutta palasi Tukholmaan syksyllä 1944. Hän ei tohtinut jäädä punaisen Valpon ja Valvontakomission Suomeen.

Tukholmassa Tuomisen yhdysmiehenä Yhdysvaltain hallintoon toimi aluksi Wilho Tikander. Tämän poistuttua yhdysmieheksi tuli Erkki Käpy. Käpy kertoi Pojalle, että hänen vanhempansa asuivat Hämeenkyrössä nimismies Jean Alanderin naimattomalle Alina-tyttärelle rakennuttamassa Harjulan talossa, Mahnalan kylässä. Erkki Käpy oli oiva yhteysmies, hän hallitsi suomen kielen. Pojan kielitaito taas oli heikonlainen. Poika ja Käpy tulivat toimeen mainiosti, heistä tuli perheystäviä. Ystävyyttä ei haitannut se, että Kävyn setä Aleksi oli ollut tuomitsemassa Poikaa 1921 Turun hovioikeudessa. Erkki ja hänen vaimonsa Sylvia olivat vakiovieraita Pojan 1947 Tukholman läheltä hankkimassa Pohjankorven lomatorpassa. Kesäisin he saattoivat viettää lähes jokaisen viikonlopun "varsitöissä": pihamaata haravoimassa, ojaa kaivamassa, perunamaata muokkaamassa. Ja iltaisin keskustetiin, politiikasta. Pojan johdolla. Jouluaattoon 1950 mahtui dramatiikkaa: julmetun liukkaalla kelillä Kävyn Pontiac liukui kaarteessa vasten linja-autoa. Poika Tuominen sinkoutui tuulilasiin niin, että hänen päänsä työntyi lasin läpi. Päähaavasta tuli verta rajusti, mutta sairaalassa Poika ommeltiin kuntoon. Miehet ehtivät vielä vanhaan kyröläiseen tapaan varastaa joulukuusen paikallisen kirkkoherran metsästä.

Tuomisen yksi keskeinen tehtävä Tukholmassa oli välittää rahaa sosialidemokraattiselle ammattiyhdistysliikkeelle, joka taisteli SAK:n herruudesta kommunistien kanssa. Hän asettui USA:n suurimman ammattijärjestöjen keskusjärjestön, American Federation of Labourin (AFL) salaiseksi asiamieheksi. AFL oli perustanut maailmanlaajuista antikommunistista propagandaa ja urkintaa harjoittavan järjestön, Free Tradition Union Commiteen (FTUC), ja tämän järjestön agenttina Tuominen toimi. FTUC oli yksi kylmän sodan väline ja toimi yhteistyössä Yhdysvaltain liittovaltion elinten kanssa. Näihin elimiin kuului tietysti myös CIA, jonka leivissä Käpy tuohon aikaan toimi. FTUC:n toimintaa johti Jay Lovestone, joka oli ollut perustamassa USA:n kommunistista puoluetta ja toiminut sen johtotehtävissä. Myöhemmin Lovestone siirtyi Tuomisen tavoin antikommunistiksi. Erkki Käpy toimi kääntäjänä Poika Tuomisen ja Lovestonen välisessä kirjeenvaihdossa. Poika kirjoitti kiivaita kommunismin ja Neuvostoliiton vastaisia tekstejä, jotka levisivät englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja italiaksi käännettyinä laajalle FTUC:n välityksellä. Ennen vuoden 1951 SAK:n vaalia Olavi Lindblom sai Lovestonelta 20 000 dollarin sekin. Rahalla ostettiin 10 Buickia, jotka rahdattiin Suomeen ja myytiin. Rahat sijoitettiin sosialidemokraattien perustamalle Järjestötuki-nimiselle yhdistykselle. Vaali oli voitto sosiaalidemokraateille, edustajapaikat jakautuivat 172-65, lisäksi 5 paikkaa Merimiesunionille. Pojan rooli rahojen välittäjänä päättyi 1954 Frank Fribergin tultua CIA:n Suomen toimintojen päälliköksi. Friberg otti rahojen siirtelyn omaksi tehtäväkseen.

Takaisin Washingtoniin 

Erkki Käpy siirtyi Tukholmasta Yhdysvaltoihin 1952, mutta jatkoi kirjeenvaihtoa Tuomisten kanssa. Perheet tapasivatkin Käpyjen palattua Suomeen 1960-luvulla. Erkki Käpy vaimoineen asettui asunaan Washingtonin lähelle, Virginian puolelle. Nähtävästi monet suomalaiset tapasivat Kävyt Washingtonissa vieraillessaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen kertoi Helsingin Sanomissa 30.6.1960 omasta vierailustaan. Samaan aikaan kylässä oli myös säveltäjä ja kapellimestari Felix Krohn vaimoineen. Käpy tarjosi vieraille amerikkalaista viskiä. Maissiviski Four Roses ei tuoksunut ruusuille eikä maistunut kunnon skottiviskille. Yhden lasillisen jälkeen ei lopullista tuomiota tohdittu julistaa, joten maistetiin lisää. Näin Kari: "Neljännen lasin jälkeen annoimme julkilausuman, jonka mukaan amerikkalaista whiskyäkin voi juoda. Ehkä se ei todellakaan ole niin huonoa, tai sitten meille kävi niinkuin vieraille Kaanaan häissä, jotka juhlien jatkuessa eivät enää erottaneet hyvää viiniä huonosta...". Kommentista ja oheisesta pilakuvasta päätellen Kari pysytteli skottiviskien ystävänä.

Helsingin Sanomat 30.6.1960

Erkki Käpy palveli Yhdysvaltain liittovaltiota 46 vuotta. Jäätyään eläkkeelle hän palasi Suomeen asettuen aluksi vaimonsa kanssa Helsinkiin. Charmantiksi herrasmieheksi luonnehdittu Käpy antoi muutaman haastattelun lehdille. Yhteen niistä kiinnitti huomionsa presidentti Urho Kekkonen, joka tuohon aikaan pakinoi Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Liimatainen. Kyse oli Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailusta 1968. Käpy oli puoluekannaltaan demokraatti, hänen vaimonsa taas republikaani. Haastattelussa Käpy kuitenkin kertoi tällä kertaa republikaaneja, että saataisiin demokraatit pois Valkoisesta Talosta ja tilalle republikaani tekemään niitä samoja virheitä, joista demokraatit nyt ovat vastuussa. Näin kommentoi Kekkonen: ""Erkki on nyt päässyt siihen pisteeseen, että hän on päättänyt antaa vahingon kiertää. Hän tulee äänestämään republikaaneja ja pakottaa republikaanisen presidentin ja hallituksen muuttamaan Valkoiseen Taloon ”tekemään niitä virheitä, joista demokraatit nyt ovat vastuussa”. Kun tarkemmin syventyy Erkki Kävyn filosofiaan, niin lienee pakko todeta, että Erkki on nykymaailman suurimpia poliittisia ajattelijoita. Ei parhaiden ajattelijoiden tarvitse kirjoittaa paksuja opuksia, yksi lause riittää kuolemattomuuteen.”"

Tarkempi tutustuminen Erkki Kävyn toimiin kylmän sodan asiamiehenä vaatisi tutustumista yhdysvaltalaisiin arkistoihin. Merkittävintä Suomen kannalta lienee ollut hänen toimintansa Tukholmassa sodan jälkeisinä vuosina ja yhtyeistyö siellä Arvo Tuomisen kanssa. Erkki Käpy muutti asumaan vaimonsa kanssa Tampereelle viimeisiksi vuosikseen. Erkki ja hänen vaimonsa Sylvia saivat viimeisen leposijansa Hämeenkyrön hautuumaalta Kävyn suvun perhehaudasta.

Erkki ja Sylvia Kävyn hautakivi Hämeenkyrön vanhalla hautausmaalla.

Myös Erkki Kävyn vanhemmat on haudattu Hämeenkyröön.

Erkki Kävyn isovanhempien hauta Hämeenkyrön hautausmaalla. Jean Alander eteni virkaurallaan Hämeenkyrön nimismiehestä lääninsihteeriksi.

Lähteet

Ahti Lindberg: Erkki Käpy, "mies kylmästä". Kyrön Joulu 2020.

Panu Rajala - Hannu Rautkallio: Petturin testamentti. Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä. WSOY 1994.

Raimo Seppälä: "Poika" Mies ja myytti. Tammi 1979.