Mestauspaikalla

Karkumatkalla ollut sotilas Simo Matinpoika Storm tappoi 1797 kirveellä uudistalokas Erkki Kankaanpään kymmenvuotiaan tyttären Pulkkilan pitäjän Launolan kylässä. Hänet tuomittiin kuolemaan.

Lääninpyöveli Heikki Louhuanmäki mestasi Stormin lokakuussa 1798 Siikajoella. Tuomiopäätöksen mukaisesti pyöveli hakkasi Stormin oikean käsen irti, katkaisi kaulan ja sijoitti ruumiinosat teilipyörien päälle. Mestauspaikka sijaitsi Oulusta etelään johtavan rantatien varrella.

Vajaata vuotta myöhemmin paikan ohi kulki englantilainen tutkimusmatkailija Edward Daniel Clarke. Hän kiinnostui näkemästään ja pysähtyi piirtämään luonnoksen teloituspaikasta. Kotimaassaan hän viimesteli piirroksen ja julkaisi sen matkakertomustensa kolmannessa osassa 1819. Se on ilmeisesti ainut piirros Suomen mestauspaikoista.

Mestauspaikka teki unohtumattoman vaikutuksen Clarkeen. Näin hän kuvasi näkemäänsä:

"Juuri ennen Olkijokea näkyi eräällä varta vasten metsään hakatulla aukealla kolme kärrynpyörää ja niiden päällä teilattu ruumis. Se kuului eräälle suomalaispoloiselle, joka juovuspäissään oli katkaissut erään naisen kaulan kirveellä. Hänen päänsä oli asetettu yhdelle kärrynpyörälle, oikea käsi toiselle, ja loput ruumiista, puettuna säätynsä tapaan liinalla vyötettyyn valkeaan paitaan, lepäsi kolmannella pyörällä. Ruotsalaisessa kuolemantuomiossa määrätään, että oikea käsi hakataan irti ennen kaulan katkaisua. ... Keskellä synkän metsän yksinäisyyttä, missä äänettömyys tuntui kuoleman hiljaisuudelta, puhutteli näky meitä hirveällä tavalla. Ihmisruumis asetettuna sillä tavoin lintujen ruuaksi yleisen tien varteen ei voi olla sävähdyttämättä jokaista ohikulkijaa, ja sillä on epäilemättä ihmisiin myönteinen vaikutus, vaikka rikoksen suuruus sinänsä melkein hukkuukin pelottavan rangaistuksen synnyttämään sääliin."

Kuva Clarken teoksesta https://www.doria.fi/handle/10024/69441

Tämä mestauspaikka oli raivattu metsään, joten teilinpaalut saatiin kätevästi jättämällä kolme puuta pitkiksi kannoiksi. Muuten teilinpaalujen pystyttämissä olikin melkoinen vaiva. Pitäjäläisten tuli toimittaa tarvikkeet mestauspaikan rakentamiseen. Kyläsepältä haettiin parrunauloja, joilla ruumis ja irtihakatut ruumiinosat naulattiin teiliin. Ruumiin kiinnittämiseen tarvittiin pitkät naulat (70 - 80 cm), pään ja käden naulaamiseen riittivät lyhyemmät. Teilipyöräksi kelpasi vanha kärrynpyörä, tai erikseen nikkaroitu kärrynpyörää muistuttava tellinki. Mestauspaikat sijoitettiin kulkuteiden varrelle, usein tienristeyksiin tai pitäjien rajoilla. Tuskin kukaan ohikulkija saattoi kauhistumatta ohittaa teilinpuussa roikkuvat, haisevat ja mätänevät mestatun jäänteet. 

Siitä, miten pitkään mestatun ruumiinosien piti olla teilinpyörissä, ei ollut tarkkaa määräystä. Simo Stormin jäännökset roikkuivat haaskalintujen ravintona ja säiden armoilla neljättä vuotta. Vuonna 1802 levisi uutinen siitä, että kuningas Kustaa IV Aadolf on tulossa Suomeen. Majesteetti kulkisi samaista rantatietä pitkin. Kuninkaan kesäistä matkaa varten käytiin kunnostamaan tietä lähiympäristöineen. Maaherra Meinander arveli teloitetun jäännökset ympäristöhaitaksi, joka oli poistettava. Pyöveli Louhuanmäki sai määräyksen purkaa teilirakennelman ja haudata Stormin luut maahan majesteetin katseen ulottumattomiin.

Lähteet:

Edward Clarke: Napapiirin takaa alas Pohjanmaalle 1799.
Mikko Moilanen: Suomen pyövelit. Docendo 2019.