ITSENÄISYYSJUHLINTAA HÄMEENKYRÖSSÄ TASAVUOSIKYMMENIN

(Julkaistu Kyrön Joulussa 2017)

Kyrön Sanomat kertoi 7.12.1917, että senaatti on kolme päivää aiemmin esittänyt eduskunnalle Suomen julistamista itsenäiseksi. Tieto itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä eduskunnassa 6.12. ei tietenkään lehden tähän numeroon ehtinyt. Viikkoa myöhemminkin jäi itsenäisyyden käsittely lehdessä melko vähäiselle huomiolle. Itsenäisyyttä ei sen kummemmin juhlittu Hämeenkyrössä kuin muuallakaan. Niin lehden palstat kuin ihmisten mielet täyttyivät pikemmin pahoista aavistuksista. Työttömyys, elintarvikepula ja kasvavat yhteiskunnalliset ristiriidat kalvoivat luottamusta tulevaan.

Verisen sisällissodan jälkeen sopivasta itsenäisyyspäivästä oli eri mielipiteitä. Oikeistossa ajateltiin Suomen irtautuneen Venäjästä kokonaan vasta sisällissodan päätyttyä, ja itsenäisyyttä haluttiin juhlia valkoisen armeijan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta. Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15. marraskuuta 1917. Kun itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi 6. joulukuuta 1918, akateemiset piirit juhlistivat vuosipäivää. Tämän jälkeen 6.12. vakiintui vähitellen itsenäisyyspäiväksi.

Valkoisen Suomen juhlapäivä 1927

Joulukuun kuudetta päivää vietettiin virallisesti itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 alkaen, jolloin siitä tuli kouluissa, tuomioistuimissa ja virastoissa yleinen vapaapäivä. Vuonna 1926 itsenäisyyspäivä osui tiistaiksi. Itsenäisyyspäivästä tuli palkallinen vapaapäivä vasta kolme vuotta myöhemmin. Tämä tietysti rajoitti itsenäisyyden kymmenvuotisjuhliin osallistumista Hämeenkyrössäkin.

Hämeenkyrön Sanomien pääkirjoituksessa ennen itsenäisyyspäivää viitattiin kymmenen vuotta aiemmin saavutettuun riippumattomuuteen, jota oli pyhästi ja hartaasti toivottu. Ikimuistoisena päivänä täyttyi vuosisatainen unelma, ”lukemattomien hautaanmenneitten sukupolvien kaipaus”. U.W. Valakorpi totesi myös, ettei itsenäistymispäivä sinänsä merkinnyt vapautumista sorron ja orjuuden kahleista. Vaadittiin valmiutta uhrata oma henki vapauden lunastamiseksi. Itsenäisyyspäivän juhlinnan tuli lujittaa isänmaallista intoa:

”Olkoon se omansa antamaan meille voimaa seistä yhtenä ja jakamattomana Suomen kansana, jota ei mikään mahti maailmassa voi murtaa eikä hajoittaa. Maan vapauden ja itsenäisyyden tuli yhtäläisesti kullekin kansalaiselle, olipa hän rikas tai köyhä. Siksi jokaisen pyhä velvollisuus on panna kaikkemme likoon itsenäisyyden säilyttämiseksi.  Tähän työhön ei ole kukaan liian halpa, ei kukaan liian vanha. Kukin uurastakoon omalla sarallaan, jokainen voi maatansa ja kansaansa jollain tavoin palvella.”

Lopuksi kirjoittaja vetosi kaikkiin siniristilippujen nostamiseksi hulmuamaan Suomen vapaan tasavallan kunniaksi. Jälkikäteen lehti totesikin siniristilippujen määrä suuresti kasvaneen edellisvuodesta. Mutta lippukulttuuria oli silti kehitettävä, että päästäisiin sivistysmaiden tasolle, sillä monessa talossa ja asumuksessa liputus jäi edelleen toimittamatta. Liputusasiaa ajettiin innokkaasti vastaitsenäistyneessä maassa. Asialla olivat erityisesti Suomalaisuuden Liitto ja lippuasiaa varten erityisesti perustettu Itsenäisyyden Liitto.

Juhlapäivän virallinen ohjelma alkoi juhlajumalanpalveluksella klo 14. Kirkkoon oli kertynyt yleisöä varsin runsaasti. Alttaripalveluksen suoritti pastori Ensio Borg ja saarnan piti pastori Erkki E. Hankala. Kirkonmenojen jälkeen suojeluskuntalaiset ja lotat kokoontuivat Suomelaan. Juhlaohjelmaan kuului mm. yhteislaulua ja valistusohjaaja Rihtniemen puhe. Rihtniemi otti tilaisuudessa vastaan myös lottavalan. Tilaisuus päätettiin Maamme-lauluun. Kyseessä oli siis selkeästi sisällissodan voittaneen oikeiston itsenäisyysjuhla, johon sisällissodan hävinneen puolen edustajat tuskin osallistuivat.

Paikallislehti kertoi myös Heinijärven koululla vietetyn itsenäisyysjuhlaa ja arveli mahdollisesti muuallakin järjestetyn vastaavia juhlahetkiä. Lisäksi monessa paikassa kerryttiin joukolla kuuntelemaan edellisenä vuonna toimintansa aloittaneen Yleisradion Kansallisteatterista lähettämää itsenäisyysjuhlan ohjelmaa.

Kunnan itsenäisyysjuhla 1937

Vuoden 1937 itsenäisyysjuhliin valmistauduttiin erilaisessa poliittisessa tilanteessa kuin kymmenen vuotta aiemmin. Lapuanliikkeen edustama äärioikeistolainen suuntaus koetteli suomalaista demokratiaa 1930-luuvun alun lamavuosina. Hämeenkyrössäkin neljä sosialidemokraattien kunnanvaltuutettua pakotettiin luopumaan tehtävästään. Lapuanliike lakkautettiin epäonnistuneen Mäntsälän epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, ja maan taloudellinen tilakin parani yleismaailmallisen laman hellittäessä. Kannatustaan kasvattanut Sosialidemokraattinen puolue kaipaili jo hallitusvastuuseen, mutta esteenä oli presidentti P.E. Svinhufvud. Hän ilmoitti suoraan, ettei tule nimittämään sosialidemokraatteja hallitukseen. Vuoden 1937 presidentinvaaleissa Svinhufvud tähtäsi uudelle kaudelle tunnuksenaan ”Ukko-Pekka uudelleen”. Sosialidemokraattien epävirallinen vaaliteema olikin: ”Ukko-Pekka uudelleen – Luumäelle”. Presidentinvaalien yhteydessä SDP ja Maalaisliitto löysivät toisensa. Sosialidemokraattien tuella Maalaisliiton Kyösti Kallio valittiin Suomen tasavallan presidentiksi, ja vaalien jälkeen muodostettiin maahamme ensimmäinen punamultahallitus pääministerinään edistyspuolueen A.K. Cajander.

Hämeenkyrössäkin sosialidemokraattisten työväenyhdistysten toiminta vireytyi lapualaisvuosien jälkeen. Yhdistyksissä oli tilaa myös vasemmistososialisteille ja aatteeltaan lähellä kommunismia oleville. Heitä yhdistyksiin liittyikin, kun Moskovakin ohjeisti kommunisteja yhteistyöhön sosiaalidemokraattien ja maltillisten porvarillisten keskustavoimien kanssa fasismin ja äärioikeistolaisuuden noustessa ympäri Eurooppaa. Kyröläisessä kunnallispolitiikassa oli itse asiassa vai yksi kiistanaihe, jossa oikeiston ja vasemmiston välinen juopa tuli esiin: kysymys Hämeenkyrön Suojeluskunnan määrärahoista. Monille sosialidemokraateille suojeluskuntajärjestö oli edelleen ”kaiken järjestysvallan yläpuolella oleva kuularuiskujumala”, jonka tukeminen kunnan verovaroin ei käynyt päinsä.  Vasemmisto äänesti aina valtuustossa suojeluskunnalle myönnettävää määrärahaa vastaa, ja vasemmistoenemmistöisen kunnanvaltuuston aikana 1929 – 30 se korvattiin työttömyyden lieventämiseen tarkoitetulla määrärahalla.

Sosiaalidemokraatit olivat nyt hallitusvastuussa, ja puolue ohjasi jäseniään niin itsenäisyyspäivän viettoon kuin Suomen lipun käyttämiseen. Tämä näkyi suhtautumisessa itsenäisyyden 20-vuotisjuhlintaan. Opetusministeriö lähetti syyskuussa kiertokirjeen itsenäissyyjuhlien viettämisestä, ja tähän nojaten kunnanvaltuusto päätti 30.11.1937 järjestää kaikille kuntalaisille tarkoitetun avoimen itsenäisyysjuhlan. Juhlaa varten myönnettiin 1500 markan määräraha kunnanvaltuuston käyttörahoista, ja samalla valittiin erityinen toimikunta valmistelemaan juhlaa. Itsenäisyyspäivään oli tuolloin enää viikko, joten arvattavasti asiasta oli päästy yhteisymmärrykseen jo ennen kokousta. Juhlavalmisteluja lienee jo tehty, ja yksimielisen päätökseen päästiin, kun kunnanvaltuuston osallistumisesta juhlajumalanpalvelukseen ei tehty päätöstä. Lausuttiin vain toivomus, että mahdollisimman moni valtuutetuista osallistuisi jumalanpalvelukseen.

Itsenäisyyspäivästä oli tullut palkallinen vapaapäivä 1929 ja 1937 punamultahallituksen aikaan siitä tehtiin yleinen juhla- ja vapaapäivä. Vuoden 1937 itsenäisyyspäivä osui maanantaiksi. Juhlajumalanpalvelus alkoi klo 12. Suojeluskunta marssi tilaisuuteen Kyrölästä, osalle sosialidemokraatteja tämä suojeluskunnan näkyvä esiintyminen lienee ollut syy kirkonmenoista jättäytymiselle.

Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi Kyrölässä kunnan toimeenpanema itsenäisyysjuhla. Hämeenkyrön Sanomien mukaan juhlapukuista väkeä kaikista kansalaispiireistä kertyi niin, että Kyrölä oli täynnä eteistä myöten. Juhlan järjestäjät olivat osanneet kuitenkin valmistautua väenpaljouteen, sillä juhlasaliin oli asennettu mikrofoni ja ravintolahuoneeseen kovaääninen, joten salin ulkopuolellakin saattoi seurata ohjelman suoritusta. Ohjelman aloitti Kyröskosken orkesterin musiikkiesitys, jonka jälkeen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, opettaja Matti Lähteenmäki piti tervetuliaispuheen. Siinä hän käsitteli itsenäistymisen vaiheita korostaen puheen loppuosassa pyrkimystä entistä suurempaan yksimielisyyteen, koska yksimielisyys on itsenäisyytemme vankin turva. Sen jälkeen neiti Siiri Behse esitti yksinlaulua, ja rouva Anni Väisänen lausui Kanteletarta ja Eino Leinoa.

Väliajan jälkeen agronomi Urho Seppälä piti juhlapuheen, jossa korosti itsenäisyyden kallisarvoisuutta kaikille suomalaisille. Siksi myös jokaisen on itsenäisyyttä vaalittava ja toimittava yksimielisesti säilyttääksemme asemamme kansojen joukossa.  Juhlapuheen jälkeen Hämeenkyrön kirkonkylän vastaperustettu mieskuoro esiintyi opettaja P. Tuomisen johdolla. Sitten puhujalavalle nousi sosiaalidemokraattien vasemman laidan edustaja, maanviljelijä Pertti Rapio. Rapio oli yksi niistä neljästä, jotka oli erotettu lapualaisvuosina kunnanvaltuustosta. Hän palasi valtuuston jäseneksi 1936. Paikallislehden mukaan hänen lämminhenkinen puheensa korosti myös yksimielisyyden tärkeyttä kansakunnan itsenäisyyden lujittamisessa. Puheensa lopuksi Rapio kohotti isänmaalle kolminkertaisen eläköönhuudon, johon juhlayleisö täydestä sydämestä yhtyi. Viimeisenä ohjelmanumerona nähtiin taiteilija Simo Kaarion kuvaelmasarja, jonka ensimmäinen osa kuvaili sortovuosien pimeyttä, toinen osajääkäreitten rynnistystä maamme vapauden edestä ja kolmas vapauden aamun sarastusta. Viimeisessä osassa laulettuun Maamme-lauluun yhtyi yleisö innostuneena ja hartain mielin. Juhla kokonaisuudessaan todettiin lämmintunnelmaiseksi, välittömäksi ja kohottavaksi.

Kunnan itsenäisyysjuhlassa korostettiin voimakkaasti yksimielisyyttä. Toisaalta oikeisto halusi ymmärrettävästi vaalia kuvaa vuoden 1918 tapahtumista nimenomaan vapaussotana. Samaan aikaan kunnan itsenäisyysjuhlien kanssa esiteltiin Hämeenkyrön Sanomissa vastavalmistunutta vapaussodan Mannanmäen muistomerkkiä. Sen rakentamista oli suunniteltu jo aiemmin, mutta lopullinen päätös tehtiin 1936. Rakennustyöt alkoivat keväällä 1937 ja torni valmistui marraskuun lopulla. Muistomerkin oli tarkoitus toimia myös näkötornina, kahvilana ja ilmavalvonta-aseman. Tornin vihkiminen toimitettiin sitten Marianpäivänä 25.3.1938. Tuolloin tuli kuluneeksi 20 vuotta Mannamäen taistelujen päättymisestä.

Itsenäisyyspäivä kunnallisvaalien varjossa 1947

Suomen 30-vuotinen itsenäisyys jäi sodasta toipuvassa maassa vähälle juhlinnalle niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Ymmärrettäviä syitäkin löytyy. Arkielämän vaikeudet työnsivät juhlinnan taustalle. Raskaita sotakorvauksia maksettiin, siirtoväen auttaminen rasitti taloutta, maan jälleenrakentaminen imi voimat. Lisäksi poliittinen tilanne oli epävakaa ja ristiriitainen. Maan alta välirauhan myötä noussut kommunistinen puolue oli noussut eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Maata kohti ns. kolmen suuren hallitus (SKADL, SDP ja Maalaisliitto). Vaaran vuosina 1944 – 48 pelättiin Neuvostoliiton miehitystä tai mahdollista kommunistien vallankaappausta. Tässä tilanteessa ei itsenäisyyspäivää vietetty mitenkään tavallista juhlallisemmin menoin.

Hämeenkyrössä nykyistä kunnanhallitusta vastaava kunnallislautakunta käsitteli kokouksessaan 29.11. itsenäisyyspäiväjuhlaa. Todettiin, että kunta ei juhlaa järjestä. Siltä varalta, että ”jonkun yhtymän tai järjestön toimesta tultaisiin koko kunnan käsittävä juhlatilaisuus järjestämään”, varattiin 25 000 markan määräraha. Kunnan rahat säästyivät, sillä pitäjästä ei varmasti löytänyt sellaista järjestöä, jonka juhlat olisi koettu poliittisen jakolinjan molemmin puolin neutraaliksi. Hämeenkyrön Sanomat ei uutisoinut mitään itsenäisyyspäivän vietosta vuonna 1947. Itsenäisyyspäivään liittyen paikallislehti julkaisi vain 12.12. tasavallan presidentti J.K. Paasikiven Messuhallin juhlassa itsenäisyyspäivänä pitämän puheen. Aiemmista itsenäisyyspäivien järjestäjistä Suojeluskunta ja Lotta Svärd oli lakkautettu, joten luontevaa itsenäisyysjuhlien organisoijaa ei oikeistosta löytynyt. Vasemmalla itsenäisyysjuhlan perinteisiä muotoja pidettiin tuolla hetkellä ilmeisesti silkkana porvarillisena hapatuksena. Pitäjän lukuisissa kansakouluissa itsenäisyyttä varmasti muistettiin, mutta nämä juhlat eivät ylittäneet yleisestä paperipulasta kärsivän paikallislehden uutiskynnystä.

Kunnallislautakunta varasi rahaa kunnan yhteisen itsenäisyysjuhlan järjestämiseen. Halukasta järjestäjää ei löytynyt.

Juuri itsenäisyyspäivän kynnyksellä järjestettiin kunnallisvaalit 4. – 5.12. Osaltaan vaalitaistelu ja vaalituloksen jännittäminen lienevät vähentäneet lauantaiksi osuneen itsenäisyyspäivään valmistautumista. Hämeenkyrössä vasemmiston kärsi vaalitappion, mutta säilytti niukan enemmistön kunnanvaltuustossa 12 paikalla. Porvarillinen puoli sai 11 valtuutettua. Äänestysvilkkaus ylitti nykylukemat, äänioikeuttaan käytti 64,1 prosenttia kyröläisistä.

Neljäkymmentä täyteen

Paljon perusteellisempaa oli juhliminen Suomi täyttäessä 40 vuotta 1957. Kunnanvaltuusto perusti itsenäisyysjuhlaa valmistelemaan Arvo Pentin johtaman toimikunnan, jonka muina jäseninä olivat Sven Palonen, Reino Kotakorpi, Oskari Kulmala, Henrik Nyholm ja Aulis Poussa. Kunnanhallitus puolestaan valitsi kunnan edustajiksi Helsingissä pidettyyn valtakunnallisen itsenäisyyspäivän juhlaan valtuuston puheenjohtajan Kalle Lehtiniemen ja varapuheenjohtaja Urpo Suojasen. Juhlatoimikunta päätti pitää juhlan Yhteiskoululla ja kutsui puhujaksi tilaisuuteen Pirkanmaan Maakuntaliiton puheenjohtajan, maisteri Yrjö Silon. Itsenäisyyspäivä osui tuolloin perjantaille. Jumalanpalvelukseen järjestettiin neljä ylimääräistä linja-autoa Vesajärven, Jumesniemen, Haukijärven ja Osaran suunnilta.

Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi pastori Juhani Kalmanlehto. Kirkonmenojen jälkeen kokoonnuttiin sankarihaudoille, jossa Kyröskosken VPK soitti, kirkkokuoro lauloi ja veisattiin yhteisesti virsi. Seppeleen sankarihaudoille laskivat Hämeenkyrön kunta, seurakunta, Hämeenkyrön Sotainvalidien Veljesliitto, reserviupseerit ja reservialiupseerit. Kunnan ja invalidien seppeleet laskettiin myös vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille. Lopuksi soittokunta esitti Klemetin sävellyksen ”Oi kallis Suomenmaa”.

Tilauslinja-autot siirsivät siten juhlaväkeä kirkolta yhteiskoululle, jossa nautittiin kirkkokahvit kello 12. Kahvitarjoilu oli maksuton kaatuneiden omaisille ja invalideille. Varsinainen juhla alkoi puoli tuntia myöhemmin. Kyröskosken VPK:n esittämän Finlandian jälkeen Kyron tehtaan sosiaalipäällikkö Arvo Autio piti tervetulopuheen. Kyröskosken mieskuoron esiinnyttyä oli Yhteiskoulun oppilaiden vuoro esittää lehtorien Irma Lonkan ja Raili Tähtisen kirjoittama ja toteuttama yhdeksänosainen kuvaelma ”Itsenäisyyden ajatus”. Kuvaelman teeman luki Matti Yrjölä. Paikallislehden mukaan esiintyjät suorittivat osansa ”reippaasti ja asiallisesti, voidaanpa sanoa hyvin”. Väliajan jälkeen oli uudelleen soittokunnan vuoro, jonka jälkeen esiintyi baritonilaulaja Jorma Pukkila. Maisteri Yrjö Silon pidettyä juhlapuheen sai juhlaväki seurata vielä toisenkin Yhteiskoulun oppilaiden kuvaelman. Juhla päättyi torvien säestyksellä yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Suomi 50

Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa sai vasemmisto 103 paikkaa ja näin muodoin enemmistön eduskuntaan. Vaalien jälkeen Suomeen muodostettiin kansanrintamahallitus, johon kuuluivat vasemmistopuolueet ja Keskustapuolue. Myös Hämeenkyrön kunnalliselämässä edettiin vasemmiston johdolla, kun se saavutti enemmistön kunnanvaltuustoon 1964 kunnallisvaaleissa.

Suomi-neidon ehtiessä miehen ikään valmisteltiin juhlavuotta huolellisesti niin valtiollisella tasolla kuin monien järjestöjen toimesta. Juhlarahaa, 10 markan hopeakolikkoa, painettiin peräti miljoona kappaletta. 

Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja muotoili Itsenäisyyden 50-vuotisjuhlarahan. Hopearahan tunnuspuolen viisi lentävää kalasääskeä symboloivat itsenäisyyden viittä vuosikymmentä. Kuvattu Asko Myllymäen kokoelmista.

Arvopuolen pysty- ja vaakasuorat kuviot muodostavat kaupunkinäkymän, joka viittaa jatkuvaan rakentamiseen. Kuvattu Asko Myllymäen kokoelmista.

Kun Suomi itsenäistyi 1917, kylvettiin Itsenäisyyden kuusi. Se istutettiin Kaivopuistoon Helsinkiin vuonna 1931. Suomen täyttäessä 50 vuotta, istutettiin maassamme yli 30 000 Itsenäisyyden kuusen siemenistä kasvatettua jälkeläistä, Kotikuusta. Kampanjan takana oli SOK, joka kaupallisena organisaationa halusi olla tukemassa suomalaista yhteiskuntaa näkyvästi. Se myi kymmeniätuhansia kuusentaimia laattoineen itsenäisyyden kunniaksi, ja jotkut osuuskaupat lahjoittivat näitä kuusia oman alueensa kouluille. Sen lisäksi moni istutti itsenäisyyden kuusen omista taimistaan, itsekin muistan olleeni mukana sellaista kotipihaan laittamassa.

Tässä Hämeenkyrön tunnetuin Kotikuusi. Pappilanjoen sillanpielessä oleva kuusi valaistaan joulun seuduksi. Harva tiennee, että kuusi on istutettu 1967 osana Kotikuusikampanjaa.

Hämeenkyrön Sanomissa käsiteltiin itsenäisyyspäivä laajasti 1.12. ilmestyneessä numerossa. Lehdessä oli erillinen sivu, jossa oli sekä valtakunnallista että paikallista aineistoa. Valtakunnallista aineistoa edusti mm. ruotsinsuomalaisten tervehdys sekä eduskunnan puhemiehen ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien vetoomus, jossa he kannustivat hankkimaan koteihin Sotainvalidien Veljesliiton teettämiä faksimilekopioita Eduskunnan 6.12.1917 hyväksymästä itsenäisyysjulistuksesta. Hämeenkyröläistä panosta edustivat mm. Vieno Metsolan lapsuudenmuistot vuosista 1917–18 ja toisaalta nuorten kouluissa järjestettyjen kirjoituskilpailujen tuotoksia. Aineista riemastuttavimmassa kirjoittaja spekuloi otsikolla ”Kun vietämme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa”. Hän arveli muun muassa, että useimmilla suomalaisilla on tuolloin lomamökki kuussa. Lähes jokaisella on oma avaruusaluksensa, mutta voihan niihinkin tulla vikoja. Siksi kuuhun on järjestetty myös säännöllistä reittiliikennettä linja-autojen tapaan. Suomalaiset uudisasukkaita on myös kuussa Suomen siirtomaissa. He viihtyvät siellä oivallisesti, koska elämä kuussa on alkeellisempaa. Siksi he pääsevät käyttämään aivojaan kuun koneellistamisessa. Koulua ei enää käytäisi, vaan opiskelu tapahtuisi television välityksellä. Viisaat professorit opettaisivat lapsia lukemaan ja laskemaan koulu-tv-ohjelmissa.

Itsenäisyyspäivää vietettiin tällä kertaa keskiviikkona. Päivä alkoi kunnan seppeleiden laskulla sankarihaudoille, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle sekä nimismies Väinö Nyströmin haudalle. Juhlajumalanpalveluksen jälkeen seurakunta laski seppeleet sankarihaudoille ja vakaumuksensa puolesta kaatuneille. Sankarihaudoille veivät seppeleensä Sotainvalidien veljesliiton Hämeenkyrön osasto, Hämeenkyrön Sotaveteraanien Huoltoyhdistys sekä Hämeenkyrön reservinupseerit ja aliupseerit. Viimeksi mainitut laskivat seppeleensä myös Mannanmäen muistomerkille.

Vuoden 1967 itsenäisyyspäivänä kunnan edustajat laskivat seppeleen sekä sisällissodassa kaatuneiden ja murhattujen punaisten muistomerkille että punaisten murhaamien nimismiehen Väinö Nyströmin ja hänen poikansa Laurin hautakivelle.

Juhlat pidettiin tällä kertaa pari vuotta aiemmin valmistuneen Keskuskoulun juhlasalissa. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pertti Rapio totesin tervehdyssanoissaan, että tulevaisuutta ajatellen on meidän rakennettava tätä maata yhdessä. Työ, koti ja turvallisuus ovat perusedellytyksiä.  Jokainen itsenäinen kansakunta on vastuussa rauhasta sekä itselleen että toisilleen.

Rapion puheen jälkeen näyttelijä Tapani Perttu luki otteen Sillanpään teoksesta Ihmiset suviyössä. Hämeenkyrön opettajien vahvistetun kvartetin esiinnyttyä piti Tampereen yliopiston professori Erkki Pystynen juhlapuheen. Pystynen avasi puheensa kysymällä, ovatko 50 vuotta sitten itsenäisyydelle asetetut tavoitteet täyttyneet: ”Epäilyksettä voimme vastata: Juhlatuliin on aihetta. Itsenäisyyskynttilät palavat yhä vapaan Suomen vapaiden kotien ikkunoilla.” Puheessaan Pystynen pohti isänmaallisuutta perimmäisenä arvona ja käsitteli yhteiskunnallisten ongelmien ja ristiriitojen esiintymistä. Ristiriidat on ratkaistava rakentavassa sovussa itsekieltäymystä ja toisen arvoja kunnioittaen. Pohdiskelunsa Pystynen päätti seuraavasti: ”Jos isänmaallisuus kansassa kuolee, rappeutuu isänmaallisuus ja itse kansa. Näin ollen kansamme menestymisen nimessä perustehtävämme on kasvattaa itse itseämme ja nuorisoamme näiden arvojen kunnioitukseen.”

Juhla jatkui Kyröskosken Mieskuoron laululla ja Kyröskosken Kiskojien naisten liikuntaesityksellä. Yhteiskoulun Teinikunta esitti Aleksis Kiven näytelmän ”Yö ja päivä”. Juhlan päätössanat lausui pankinjohtaja Kalle Lehtiniemi.

Itsenäisyyden ensimmäistä kymmenvuotisjuhlaa vietettiin Hämeenkyrössä valkoisen Suomen juhlana. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli muuttunut, kunnan järjestämässä itsenäisyysjuhlissa sosialidemokraatit olivat jo mukana. Sisällissodan jälkeinen kansallinen eheytyminen oli edennyt, mutta kommunistit olivat sen ulkopuolella. Tämä näkyi hyvin sodan jälkeen 1947: sodan jälkeen toimintavapauden saaneet kommunistit eivät olleet innokkaita itsenäisyyttä juhlimaan, vaikka puolue oli hallituksessakin. Kymmenen vuotta myöhemmin oltiin taas eheytymisen tiellä. Kunnallisella tasolla tämä näkyi seppeleenlaskussakin; myös vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille laskettiin kunnan seppele. Suomi 50 –juhlavuotta vietettiin jo konsensuksen merkeissä. SKDL oli hallituksessa ja niin eduskunnassa kuin Hämeenkyrön kunnallisvaltuustossakin oli vasemmistoenemmistö – kummassakin viimeistä kertaa. Paikallisella tasolla seurakuntakin oli jo valmis laskemaan kukkalaitteen vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille. Ja toisaalta kunta kukitti sankarihautojen ja vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkin lisäksi myös sisällissodassa murhatun nimismies Väinö Nyströmin haudan. Poliittisen rintamalinjan molemmin puolin oli varmasti henkilöitä, joiden oli henkilökohtaisesti vaikea vielä 50 vuotta sisällissodan tapahtumien jälkeen sovinnollisuuteen taipua. Mutta itsenäisyys nähtiin puolin ja toisin asiaksi, jonka arvoa ei käyty kiistämään.

Kirjoittelen tätä artikkelia toukokuisessa lumisateessa. Itsenäisyyden juhlavuosi näkyy jo monin tavoin, varsinkin kaupallinen puoli on ollut aktiivinen itsenäisyyttä tuotteistaessaan. Onpa esim. keskioluen ystäville tarjolla 100-pack, siis sadan keskioluttölkin itsenäisyyspakkaus. Vuonna 1967 keskiolut sentään lymysi vielä Alkon myyntitiskien takana. Edistystä tämäkin? Juhlinta kiihtyy syksyn mittaan ja saavuttaa epäilemättä huippunsa 6.12.2017. Vuosikymmenten kuluttua voimme katsoa taaksepäin ja eritellä eri näkökulmista itsenäisyyden juhlavuoden viettoa ja sen merkitystä suomalaisille. Vuosi 2027 tarjonnee taas tilaisuuden tavallista juhlallisempaan itsenäisyyspäivän viettoon. Silloinhan voi vaikka muistella vuoden 2017 itsenäisyysjuhlia.

Lähteet

Hämeenkyrön kunnanarkisto: Kunnanvaltuusto ja kunnallislautakunnan/kunnanhallituksen pöytäkirjat 1927, 1937, 1947, 1957 ja 1967.

Hämeenkyrön Sanomat 1927, 1937, 1947, 1957 ja 1967.

Raimo Ijäs: 70 vuotta työväenliikettä Hämeenkyrön pitäjässä. Kyröskosken Työväenyhdistys ry, 1974.  

Asko Mielonen: Kohti joulukuun kuudetta. Kyrön Joulu 2016.

Terhi Nallinmaa-Luoto – Marja Agge: Hämeenkyrön historia III. Keuruu 2003.

http://kotikuusi.enoprogramme.org/?tmpl=%2Fsystem%2Fapp%2Ftemplates%2Fprint%2F&showPrintDialog=1 Luettu 2.5.2017.