Malakias Costiander - kyröläissyntyinen koulumestari ja kirjamies

Malakias Costiander syntyi Hämeenkyrön Kostulassa 11.12.1815. Hänen isänsä oli Paaston tilan isäntä, lautamies Juho Juhonpoika Paasto ja äitinsä Anna Juhontytär. Hämeenkyrön kirkkoherra Friberg huomasi lukukinkereillä pojan lahjat ja toimitti Malakiaan 13-vuotiaana Porin ruotsalaiseen triviaalikouluun. Ajan tapaan koulupojalle annettiin uusi sukunimi. Malakiaasta tuli Costiander kotikylänsä Kostulan mukaan.

Porista Malakias siirtyi Turun kymnaasiin, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1839. Hän ehti kirjoittautua yliopistoon päämääränään papin ura, ennen kuin lähti kesänviettoon kotiinsa Kostulaan. Hämeenkyrössä Malakias ennätti harjoitella pappisuraa varten niin saarnaamalla kotitalonsa suuresta koivusta kylän lapsille kuin oikeasta saarnastuolista Hämeenkyrön kirkossa. Syyspuolella 1839 hän sai nenäänsä kasvaimen, joka aiheutti puhevian. Papinurasta oli luovuttava, joten Malakias hakeutui ystävänsä Nurmijärven kappalaisen Tolpon kehotuksesta Nurmijärven koulumestariksi.

Koulumestarin palkkaus ja yhteiskunnallinen asema oli tuolloin kovin vaatimaton papistoon verrattuna. Costiander avioitui 1845 Ikaalisissa lasimestari Iisakki Ikalinin tyttären Edla Agathan kanssa. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, joten Costianderin oli hankittava sivutuloja. Hän oli palovakuutusmies, erilaisten asiakirjojen laatija, huutokauppojen kirjuri ja kirkon arkiston muistiinpanojen laatija. Tuottoisin sivutyö oli todennäköisesti Nurmijärven lainajyvästön eli pitäjänmakasiinin hoitaminen. Se koitui lopulta myös Costianderin kohtaloksi. Hän käsitteli jyvästönhoitajana isojakin rahasummia, ja ollessaan matkalla Helsinkiin hakemaan kunnalle tulevia rahoja joutui hän ryöstömurhan uhriksi 1.1.1870. Murhaaja jäi rahoitta, sillä Costiander oli vasta matkalla hakemaan rahalähetystä.  Kaiken lisäksi tilintarkastuksen jälkeen luultiin hänen syyllistyneen kavallukseen. Tämä osoittautui erehdykseksi, mutta Costianderin leski oli jo ehditty häätää talostaan korvausten saamiseksi. Erehdyksen selvittyä leskelle alettiin maksaa eläkettä, mutta taloa hän ei saanut takaisin.

Koulumestarin työnsä Costiander hoiti tunnollisesti ja tuloksellisesti. Hän antoi uransa aikana opetusta 6877 oppilaalle. Piispantarkastuksissa todettiin toistuvasti seurakuntalaisten lukutaito ja kristinopin ymmärrys kiitettäväksi. Costianderin ohella tästä kiitos lankesi seurakunnan kappalaiselle, J.F. Bergille. Tämä organisoi tehokkaan pyhäkoulujärjestelmän luomaan perustan pitäjänkoulun ja rippikoulujen opetukselle.

Tunnetuin Costianderin oppilaista oli Aleksis Kivi. Aleksis – tuolloin vielä Stenvall – pantiin 1841 kuusivuotiaana kahden veljensä kanssa Costianderin kouluun. Alkumenestys ei ollut hääppöinen, mutta 1845 Aleksis meni uudelleen koulumestarin oppiin paremmin tuloksin. Myöhemmin opettaja ja oppilas ehkä ystävystyivätkin, ainakin perimätiedon mukaan Kivi kävi tapaamassa Costianderia Nurmijärvellä loma-aikoina. Epäilemättä Kivi sai osaltaan Costianderilta innoitusta kirjalliseen toimintaansa, mahdollisesti neuvojakin ensimmäisiin kirjoitusyrityksiinsä. Lienee selvää, että Seitsemän veljeksen lukkarin piirteissä on enemmän tai vähemmän Costianderia.

Jaako Kyröskosken Poltissa kerran

Malakias Costiander oli kiinnostunut kirjoittamisesta ja suomen kirjakielen kehittämisestä. Hän sommitteli jo lukioaikanaan heksametrimittaa käyttäen runoelman Jaakosta, Kyröskosken myllymiehestä. Runoelma oli ensimmäisiä suomenkielisiä heksametrirunoja. Costiander sai runoelmansa julkaistuksi 1845. J. E. Frenckellin ja Pojan tykönä painettua vihkosta myytiin kahdeksan hopeakopeekan hinnalla. Minulle se maksoi 20 euroa helsinkiläisestä antikvariaatista ostettuna.

Costianderin teksti ansaitsee tulla nähtäväksi, siksi olen skannannut sen tähän parilla selityksellä lisättynä.

Fraktuura saattaa olla aluksi hankalaa luettavaksi, joten ”suomennettakoon tähän runoelma ensimmäinen kappale. Aluksi tekijä lainaa – kuin kykyjään epäillen – Kanteletarta: Piä pihti walkiata, Jotta lauloa näkisin.

Laskua talven kylmimmäll´ aikaa teki korpeen

Aurinkoinen; hän on joskus talvellakin kirkas.

Koski, Kyrösselkää huojentava, vahtona jyskyi

Uurrostansa, jok´ on kovapohjainen ja kivestä,

Syöpynyt, ettei syövy´ enää; mäki kohden puolen

Korkia vanhettuneita ja pitkiä kantava luppo-

Kuusia, joitten huippuihin tuo päivä säteensa

Viimeiset heittää, kun kalpi jo laksoja varjoo,

Kosket, erittäin suuret, ovat nähdäkseni jylhät;

Sentään hyödykkäät, saa taito ne vaan etehensä.

Myllyä yhdeksän käyttää Kyröskoskikin; niissä

Niissä käyvät vuorottain osamiehet jauhattamassa

Illalla alkaa vuoro ja toisena iltana loppuu;

Näin on vanhuudest´ ollut tapa, niin nykyjäänkin.

Ensimmäisessä kappaleessa runoilija kuvaa tapahtumapaikan, Kyröskosken. Luppokuusilla Costiander tarkoitti koskirannan  vanhoja kuusia, joita näkyy myös Kyröskoskea kuvaavissa maalauksissa.

Seuraavaksi Costiander 8S. 4 - 5) esittelee päähenkilön, myllyyn osakasvuorollaan jauhattamaan tulevan talonpojan, Jaakon. ”Mies on woipa”, Jaako on uuttera isäntä, talonpoika parhaimmasta päästä. Se näkyy niin miehen kuin hevosen varusteissa. Sitten seuraa myllyn tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus, varsinkin uuni kuvataan yksityiskohtaisesti. Jaako kantaa myllyyn jauhettavat jyvät, joita on kolme tynnyriä (noin viisi hehtoa). Sen jälkeen hän pitää hyvän huolen hevosestaan.

Myllyn on rakentanut Jaakon isä, poika on uusinut myllyn oven ja merkinnyt siihen nimensä sekä vuosiluvun. Siihen ovat sitten muut osamiehet puukoillaan piirustaneet kuvia, joita tarkoin kuvataan. ”Näitä ja muitai´ viel”, toteaa runoilija lopuksi. Vielä muutkin lienevät olleet sopimatonta laatua. Sitten aloittaa Jaako jauhatustyön.

Yön kylmetessä Jaako sytyttää tulen uuniin ja valaisee myllyn päretulella. Paneepa myös puupiipun ”rohtoja täyteen” ja polttelee jauhamista valvoessaan. Costiander kehuu Jaakon ahkeruutta: talo on hyvin hoidettu, talven yli elätetään neljä hevosta, 12 nautaa ja vuohia sekä lampaita 20 kumpaakin lajia. Niinpä Jaako jauhattamisen ohessa käy tekemään haravan lapapuita, helpottihan puhdetyö hereillä pysymistäkin.

”Otawainen osoitti” puolenyön aikaa, ja Jaako tekee ”poltinnoralla” eli kuumennetulla raudalla reikiä haravanlapaan. Sitten yksitoikkoinen työ katkeaa äkilliseen hirmuiseen ääneen. ”Pe’losta sydän rinnassa wawahteli” Jaakollakin, kun ”Wuohen pöhötykseltä” ja ”kissan pitkälliseltä naukumukselta” kuulostanut ääni päättyi lopulta kovaan hekotukseen ja vihellykseen. Säikähtänyt Jaako aikoo ulos, mutta ovi lennähtää auki ja iskeytyy sitten kiinni. Pärekin on sammunut, mutta hiilloksen valossa Jaako näkee peikon nokimustine kasvoineen ja valkoisina kiiltävine hampaineen. Peikko tarttui käsin ulos aikovaa Jaakoa ”suolillensa” (vyötärölle) ja uhkaa heittää tämän myllyn vesireiän kautta Kyröskoskeen. Kauhistunut Jaako siunaa jo itsensä, mutta tointuu tekemään vastarintaa. Onhan hän otellut aiemmin karhun kanssa, lyönyt koivunrangalla varsansa kimppuun käynyttä otsoa ja lopuksi puukollaan kontion vatsan avannut ja saanut metsän kuninkaan hengiltä.

Peikko lupaa säästää Jaakon hengen, jos tämä luopuu hevosestaan ja viljoistaan. Jaako ei suostu, vaan haastaa peikon tappelukseen ryhtyen samalla kohentamaan tulta vastustajansa paremmin nähdäkseen. Silloin peikko tarttuu Jaakoon ja antaa hänelle korvapuustiin. Jaako kertoo peikolle peitonneensa viisi kimppuunsa hyökännyttä tappelunhaluista miestä Turun-matkallaan ”kieppiin talwitekoon”. Peikko käy silti kimppuun, mutta Jaakko kumauttaa tätä nyrkillänsä niin, että peikon ”tano-tuittunen” (tuohesta punottu lakki) lentää hiillokseen ja syttyy palamaan.

Palavan lakin valossa alkaa taisto tuima, ”kuin sonnia kaks kiukkuist” iskevät mies ja peikko yhteen. Taiston tiimellyksessä honkainen penkki halkeaa, kiuas romahtaa ja myllykin pysähtyy. Lopulta romahtaa peikko lattiaan niin, että ”myllystä perus lellahti ja melske´ taukosi”. Hirveä peikko harppaa ulos, pakenee ja kiljuu mennessään: ”ui polttaa, polttaa! raju mies, sinä poskeni poltit!” Jaako on äkännyt haravan lavan reikien polttamiseen käyttämänsä raudan hiilloksessa ja iskee sen umpimähkäisesti osuen peikon oikeaan poskeen. Ja näin päättyy runoelma:

”Ja tästäpä polttamisesta sano taru myllyn

Myöskin vielä nimelt´ olevan tänä päivänä ”Poltin”.”

Aiheensa puolesta Kostianderin runoelma on kansanperinteen kierrätystavaraa, peikkotarinoita on kerrottu iät ja ajat. Tarinassa nykypäivän näkökulmasta suorastaan kiusallisen nuhteeton ja uuttera sankari edustaa hyvää, ja ryöstöä yrittävä peikko kaikkea pahaa. Sankari joutuu pinnistämään voimansa äärimmilleen, mutta hyvä voittaa lopuksi.

Poltin mylly – tyypillinen Kyröskosken mylly

Costianderin kuvaus myllystä ja jauhatustapahtumasta on erittäin tarkka ja kansatieteellisestikin kiinnostava. Kyröskosken ensimmäiset myllyt rakennettiin ehkä 1400-luvulla, vaikka asiakirjatietoja niistä on vasta 1500-luvulta. Kruunu pani myllyt verolle 1885, tuolloin oli Kyröskoskessa neljä myllyä. Kyröskosken myllyissä oli runsaasti osakkaita: suurimpaan myllylahkoon kuului 11 kylää, joissa oli yhteensä nelisenkymmentä taloa. Jauhatuksessa noudatettiin jo tuolloin vuorojärjestystä: kullakin talolla oli tietty määrä vuorokausia eli öitä jauhattamista varten. Vuoro vaihtui illalla, näinhän kertoi Costianderkin runoelmansa alussa:

”Illalla alkaa vuoro ja toisena iltana loppuu;

Näin on vanhuudest´ ollut tapa, niin nykyjäänkin.”

Myllyt olivat Costianderin kuvaamia yksinkertaisia jalkamyllyjä, joissa vesi ohjattiin puukourun avulla pystysuoran puuakselin toiselle sivulle, jossa se osui akseliin kiinnitettyihin siipiin pannen ne ja samalla akselin pyörimään. Akselin yläpää pyöritti jauhinkivistä ylempää. Jauhojen karkeutta voitiin säätää kasvattamalla kivien välystä. Tämä hoidettiin kiilaamalla akselia ylöspäin. L-muotoinen kiilauslaite muistutti hahmoltaan ihmisen jalkaa. Siitä tuli nimitys jalkamylly. Sellainen oli myös jo 1585 toiminnassa ollut Kierikkalan mylly, jonka F.E. Sillanpää teki kuuluisaksi Myllykoluna. Myllykolussa jauhatettiin kirjailijamestarin sanoin vain ”syksyn kevään”, mutta Kyröskoskessa ei vedestä pulaa ollut. Myllyt toimivat yleensä vuoden ympäri.

Jalkamylly. Lähde: http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/maanjaot/voimakoneet.htm

Kyröskosken myllyilläkin oli vaikeutensa. Raju jäidenlähtö saattoi tempaista myllyn kokonaan paikaltaan tai vaurioittaa sitä. Vuonna 1744 pidetyssä katsastuksessa kerrottiin Alasen myllyn seinää vasten kasautuvan talvisin niin paksu jää, että joinain keväinä jäät olivat vieneet myllyn mennessään aiheuttaen aiempina vuosina yhteensä neljän henkilön kuoleman. Myllyt myös paloivat joskus, palo sai alkunsa liedestä tai pudonneesta valaisinpäreestä. Kirkkoherra Rubellius sai luvan 1678 rakentaa omalla kustannuksellaan sillan kosken yli, jotta Viljakkalan puolella olevien myllyjen osakkaat voisivat tarvittaessa jauhattaa jyvänsä hänen myllyssään. Viljakkalan puoleiset myllyt olivat näet olleet välillä seisauksissa vedenpuutteen tai liiallisten tulvien takia. Talvisin seinät jäätyivät ja kesäisin kosteina sammaloituivat, kertoi Costiander. Muutaman vuosikymmenen välein lahoavat myllyt oli joka tapauksessa uusittava.

Poltin mylly mainitaan tällä nimellä ainakin jo 1744, jolloin todettiin, että myllyä vastapäätä sijaitseva lähdesuoni täytti varsinkin talvisin myllyn vedellä ja jäällä. Katsastusmiehetkin joutuivat kulkemaan myllyyn nelinkontin. Keväisin taas valui viereiseltä hiekkamäeltä myllyyn niin paljon roskaa, ettei sitä voitu kevättulvien aikaan käyttää.

Ensimmäisen ratasmyllyn Kyröskoskeen rakennutti ehkä kirkkoherra Polviander 1780-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä Kalkunmäen Mettä-Tiipiän isäntä Matti Matinpoika rakensi varmasti ratasmyllyn koskeen. Hän rakensi sen luvatta Sonnun talon maille, sinne teki mökkinsä myös hänen myllärinsä. Lopulta myllyä ei tarvinnut purkaa, koska sitä pidettiin tarpeellisena. Kyröskosken jalkamyllyjen osakkaat joutuivat nimittäin usein turvautumaan Tiipiän myllyyn, kun heidän omat myllynsä olivat epäkunnossa.  

Myllyjen omistussuhteet vaihtelivat. Myllyjä tuli lisää, niiden määrä kasvoi ajan mittaan neljästä yhdeksään. Myös kasvava torpparijoukko pääsi mukaan myllylahkoihin. Costianderin kotitalo oli 1700-luvun lopussa osakkaana Paskon myllyssä, mutta näyttää ilmeisesti sitten siirtyneen Poltin myllyn osakkaaksi. Paskon myllyn nimestä olisi ehkä ollutkin hankala laatia siveellisopettavaista runoelmaa.

”Seisahtaa kolmannen myllyn eteen hewosensa”, kertoo Costiander. Poltin mylly oli todellakin kolmantena Kyröskosken itärannalla, kuten maanmittari Gustaf Mohellin 1848 piirtämä  kartta osoittaa.

Kosken länsirannan myllyt: Ylinen, Keskinen, Poltti, Pasko, Häntähieru ja Tullimylly. Itärannan myllyt: Ylinen, Keskinen ja Alinen. Kartta Kansallisarkisto, Hämeenlinna.

Tullimylly maksoi kruunulle vuotuista veroa, se oli tarkoitettu kenen tahansa käytettäväksi maksua vastyaan. Muut myllyt olivat edelleen lahkomyllyinä lähinnä kotitarvemyllyjä, jotka maksoivat vähäisen veron tai oli vapautettu verosta kokonaan. Tullimyllyn lisäksi Ylinen oli ratasmylly, muut jalkamyllyjä.

Taiteilijat liikkuivat 1840-luvulla jo innokkaasti Kyröskoskea kuvaamassa. Costiander kirjoitti runoelmaansa 1830-luvulla, joten hänen kuvaamansa Poltin mylly lienee näkyvissä samassa asussa seuraavan vuosikymmenen piirroksissa ja tauluissa. Kuvissa ”kolmas mylly” tahtoi jäädä hieman kalliojyrkänteen taa, mutta erottuu toki.

 

Taidemaalari Pehr Adolf Kruskopf toimi Helsingin yliopiston piirustuksenopettajana 1830 – 1849. Kruskopf kuvasi  Kyröskosken, ilmeisesti 1846. Tämä laveerattu tussipiirros on Ateneumin kokoelmissa. Poltin mylly on kolmantena ylhäältä laskien.

 Magnus von Wright kävi 1846 tekemässä lyijykynäpiirroksen Kyröskoskesta.  von Wrightin alkuperäispiirroksen mukaan Saksassa kaiverrettiin ja painettiin litografia Topeliuksen teosta Finland framstäldt i teckningar varten. Poltin mylly jää hieman kuusen oksien katveeseen.

Werner Holmberg piirsi Kyröskosken 1857. Poltin myllystä näkyy katto.

Costianderin muu kirjallinen toiminta

Elias Lönnrot arvosteli Costienderin runoelman Litteraturbladetissa 1.7.1847. Hän referoi ensin teoksen juonen ja arvioi sitten Costianderin päätarkoituksena olleen suomenkielisen heksametrin kokeilu. Lönnrot arvioi tekijän onnistuneen tässä jokseenkin hyvin. Hän antoi esimerkkejä niin hyvin kuin huonommin muodostetuista säkeistä. Lopuksi hän huomautti, ettei Costianderin tapaan tulisi kirjoittaa vaampa, niinpä tai silloimpa, vaan vaanpa, niinpä, silloinpa. Olipa Costiander kirjoittanut jopa hiilustampa, po.hiilustanpa.

Suomettaressa Jaako Kyröskosken Poltissa kerran arvioitiin 20.7.1847, arvioijana ilmeisesti Antero Warelius otsikolla Kuusimittaisesta Runoudesta. Arvioija nosti esiin niin onnistuneita kuin vähemmän onnistuneita esimerkkejä Costianderin säkeistä. Lopuksi hän kehotti Costianderia ja muitakin asiaan innostuneita kehittämään edelleen suomenkielistä heksametriä.

Malakias Costiander hyväksyttiin 1848 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi. Costiander toimi koulumestarin toimen ohella innokkaasti kääntäjänä, kirjoittajana ja avustajana. Hän julkaisi 1855 Suomi-aikakausilehdessä suomennoksen Runebergin Hirvenhiihtäjistä nimellä ”Hirven Ampujat Yhdeksässä Runomuksessa”. Näin alkoi suomennos:

Illallinen äskettäin oli töllin syötynä. Pöydän

Pitkän päässä näkyi jäännöksiä, haarussa kaljaa

Kolme vuotta myöhemmin Costiander julkaisi Suomessa otsikolla Virgilion Aineiaan Ensimmäinen Runomus ensimmäisen Vergiliuksen Aineiasin (Aeneasin) suomennoksen, joka käsitti teoksen ensimmäisen osan. Tuolloin vielä yliopistossa opiskellut suomalaisuusmies ja kulttuurivaikuttaja Julius Krohn oli käännöksen ”parannellen läpikäynyt”.

Costiander oli Lönnrotin apuna Suonen kasviston, Flora Fennica suomentamisessa. Työssä hän saattoi hyödyntää myös luonnontutkijantaipumuksiaan. Lönnrotin valtavan suomalais-ruotsalaisen sanakirjan aakkostustyö on myös Costianderin tekemä, samoin hän auttoi nurmijärveläissyntyistä tohtori Smalenia Raamatun suomentamisessa. Ilmeisesti saksan kielestä Costiander käänsi teoksen Ensimmäinen koulukirja 1861. Kaksi vuotta myöhemmin hän suomensi saksalaisen Berthold Auerbachin teoksen nimellä Juoseppi lumessa eli onnettomuus vaihtelehtaa onneksi. Kyröläinen kielitausta näkyy heti suomennoksen alkuriveillä: äiti on äite.

Costiander kirjoitti myös kielioppia ja lähetti SKS:lle käsikirjoituksen tutkielmaan Suomen suositus eli mietteitä suomalaiseen kielioppiin. Lisäksi hän kirjoitti hengellisiä lastenkirjasia. Costianderin runoja julkaistiin Kiia Kostisen nimellä. Tässä teemana yksinäisyys:

Linnut pienet piiskumasta,

Lakanneet on laulamasta,

Kukin käypi kumppalinsa,

Luoksi ratki rakkahansa.

Yksin mie täss illat istun,

Yksin yöni huokaelen:

Yksin ois hyvä eleä,

Kaksin maata kaunihimpi.

Lauleskelen laiha poika,

Pikessen kieltä pienilänt.

Laulan laittelemiani,

Virsiä vetämiäni,

Costianderin jälkimaine

Näyttää siltä, ettei Costiander ei ole saanut ansaitsemaansa asemaa suomenkielisen kirjallisuuden kehittäjänä. Lähinnä hänet muistetaan Aleksis Kiven opettajana, muut saavutukset ovat jääneet unholaan.  Costiander teki pääosan elämäntyöstään Nurmijärvellä. Siellä hänen mainettaan varjosti pitkään harhakäsitys lainajyvästön varojen kavaltamisesta. Costiander todettiin kuolemansa jälkeen syyttömäksi, mutta perättömiä epäilyjä jäi ilmaan. Nurmijärven museolla on joitain Malakias Costianderille kuuluneita tavaroita, kuten kirjoituspöytä, rihvelitaulu, kirja ja kirjoitusvälineet. Hänelle kuulunut talo on nykyään yhä olemassa Nurmijärvellä hautausmaata vastapäätä Aleksis Kiven tiellä. Talo on yksityisomistuksessa ja se on suojeltu rakennussuojelulailla.

Syntymäpitäjässään Hämeenkyrössä Costianderia ei tunneta kovin hyvin. Muistokivi hänelle on toki pystytty kotitalo Paaston läheisyyteen.

Malakias Costianderin muistokivi Hämeenkyrön Kostulassa. Valokuva kirjoittajan.

Costianderin muistokiven teksti. Valokuva kirjoittajan.

Costianderin ensimmäisen teoksen pääosissa olivat Jaako ja peikon lisäksi Kyröskoski ja Poltin mylly. Poltin myllyn alapuolelle rakennettiin helmikuussa 1861 toimintansa aloittanut pumpulitehdas. Sen rinnalle rakennettiin puuhiomo 1872, ja 1878 aloitti toimintansa ensimmäinen paperikone. Samalla pumpulitehdas lakkautettiin. Laajeneva tuotanto tarvitsi lisää tilaa, joten 1904 tehdasyhtiö vuokrasi Ylisen, Paskon ja Poltin yhteismyllyt alueineen ja vesivoimineen 50 vuodeksi. Yhtiö hävitti myllyt ja rakensi niiden tilalle sähkövoimalla käyvän mylly, jossa entisten myllyjen omistajat saivat jauhattaa viljansa maksutta. Näin teollisuus syrjäytti talonpoikaisen koskivoiman hyödyntämisen.

G. Cardbergin kustantama valokuva Kyröskosken tehtaasta. Kuva lienee 1890-luvulta, tehdas on tässä vuoden 1889 tulipalon jälkeisessä asussaan. Poltin myllystä näkyy ilmeisesti katto. Kuva Museoviraston kokelmista Finnasta.

Tehdasyhtiö kahlitsi vähitellen Kyröskosken kuohunnan. Keväisin koski oli vielä usein valtoimenaan 1990-luvulle saakka. Tuolloin uusittiin perusteellisesti 1913 toimintansa aloittanut sähkövoimalaitos, ja juoksutukset loppuivat. Neljästi kesässä on järjestetty koskinäytös, jolloin vesi saa taas virrata vapaasti. Näytökset ovat keränneet yleisöä satamäärin.

Kyröskosken kuohuja vappuna 2014. Valokuva kirjoittajan.

Lähteitä

Kirjallisuus

Hämeenkyrön historia, osat I  (1983), II (1990) ja III (2003)

Jaako Kyröskosken Poltissa kerran. Malakias Kostjanterilta. Helsingissä J. E. Frenckellin ja Pojan tykönä, 1845

Kyröskosken kansalaisopiston sukututkimuspiirin julkaisu N:o 10. Kostula 1710 – 1864. Kyröskoski 1994

Hannu Syväoja: ”Hämehess’ on Hälläpyörä”. Mediapinta 2016. FT Syväoja käsittelee esseekokoelmansa nimiesseessä (s. 206 – 213) perusteellisesti Costianderin runoelman Jaako Kyröskosken Poltissa kerran.

Internet-lähteet

Nurmijärven kunnan sivuilla Costianderista: http://www.nurmijarvi.fi/vapaa-aika_ja_kulttuuri/museo/nurmijarven_historiaa/merkkihenkiloita_nurmijarven_historiasta/costiander

Muut nettilähteet olen pyrkinyt merkitsemään hyperlinkkeinä tekstiin.