Löysinpä tällaisenkin tekstin. Se on näköjään esitetty Kyröskosken juhlavuonna (150 vuotta) keväällä 2010 Kyröskoski-seminaarissa. Viisi vuotta on kulunut, ennustukseni eivät ole ehkä ihan kohdalleen menneet. Mutta 2020-luvulle on vielä aikaa. Pääasiassa juttu on kyllä silkkaa hölynpölyä. Lue itse ellet usko.
Taustaa otsikolle. Pidin aikoinaan Kyröskosken perinneyhdistyksen kesäjuhlan juhlapuheen kahtena perättäisenä vuotena. Ensimmäinen otsikointi oli Kyröskoski ennen tehdasta. Siinä selvittelin Kyröskosken vaiheita vuoteen 1860-luvun alkuun, tehtaan perustamiseen saakka. Looginen jatko teemalle oli seuraavan kesän puhe: Kyröskoski tehtaan aikana. Koetin hahmottaa tehdasyhteisön taivalta 1860-luvun vuosista 2000-luvun alkuun saakka. Ryhdyin jo mielessäni valmistelemaan seuraavan kesän juhlapuhetta: Kyröskoski tehtaan jälkeen. Tämä futurologinen puheenvuoro jäi silloin onneksi käyttämättä, Jouko Hannu riensi apuun ja piti juhlapuheen jostain asiallisesta aiheesta.
Mietin kuitenkin tuolloin viitisen vuotta sitten hetken aikaa Kyröskosken ja koko Hämeenkyrön tulevaisuutta. Hämeenkyrön kunnallista päätöksentekoa seuratessani päädyin silloin sellaiseen ajatukseen, että itsenäisellä Hämeenkyröllä ei ole tulevaisuutta. Ajatuskulun innoittamana kirjoitin vuonna 2006 paikallislehden yleisönosastoon jutun, jossa esitin Hämeenkyrön liittämistä Tampereeseen. Lainaan itseäni:
Hämeenkyrössäkin on viimein havahduttu keskustelemaan kunnan tulevaisuudesta ja kuntaliitosten mahdollisuudesta. Mielestäni Hämeenkyröllä on vain kaksi mahdollisuutta: jatkaa itsenäisenä omillaan tai hakeutua osaksi Tamperetta.
Itsenäisenä voidaan varmasti sinnitellä muutaman vuoden ajan, osittain vanhoja säästöjä käyttömenoihin kuluttaen. Mutta rakenteellisia muutoksia ei näytä syntyvän, joten näyttää mahdottomalta, että Hämeenkyrö pärjäisi omin neuvoin enää 2010 – luvulla. Mihin suuntaan sitten pitäisi lähteä kosioretkelle?
Ikaalisten ja Parkanon suuntaan on harjoitettu alueyhteistyötä. Rivikuntalaisena minulle on jäänyt epäselväksi siitä koitunut konkreettinen hyöty. Rahaa yhteistyöhön epäilemättä palaa: päättäjät tiennevät, kuinka paljon. Voisivat tietysti kertoa sen meille veronmaksajillekin. Pohjoiseen suuntautuvissa liitoshankkeissa velattomalle Hämeenkyrölle jäisi vain maksajan rooli. Sitä paitsi Ikaalisten taitavat virkamiehet ja poliitikot epäilemättä juonisivat kaupunkinsa pääkallonpaikaksi ja Hämeenkyröön jäisi vain sivukonttori hoitamaan juoksevia asioita. Ja totta puhuen jo muodostettavan kunnan nimestä saataisiin aikaan niin lihava riita, että sen ratkaiseminen veisi 20 – 30 vuotta. Mouhijärven suunnaltakaan ei ole odotettavissa apua Hämeenkyrön talousongelmien ratkaisuun.
Hämeenkyrön yhdistäminen Ylöjärveen loisi asukasmäärältään melkoisen kunnan. Mutta olisiko sekään riittävän kokoinen vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin? Järkevimpään ratkaisuun päästäisiin, jos vauras Hämeenkyrö hakeutuisi suoraan vakavaraisen Tampereen kumppaniksi. Tampere saisi kohtalaisen omakotitonttireservin ja Nobelin arvoiset maisemat kiillottamaan kaupunkikuvaansa. Hämeenkyrö ei kadottaisi kyröläistä identiteettiään; olihan se olemassa jo ennen kunnan perustamista. Päinvastoin suurempaan yksikköön liittyminen voisi innostaa ihmisiä tarttumaan voimallisemmin paikallisyhteisönsä vahvistamiseen: kyröskoskelaisuus tai vesajärveläisyys voisivat saada entistä suuremman merkityksen ihmisten arjessa.
Hattua on nostettava kaukokatseisille viljakkalaisille, jotka rakensivat kuntoon koulunsa ja vanhustenhoitonsa ennen liittymistä Ylöjärveen. Hämeenkyrössäkin tarvitaan samanlaista päättäväisyyttä ja ennakkoluulottomuutta kuntaliitosasiassa.
Pari tuttavaa onnitteli humoristisesta kirjoituksesta: ”Hauska juttu”. Mielipidettä kirjoittaessani en kuitenkaan pitänyt itseäni ensisijaisesti pakinoitsijana tai humoristina. Humoristinen pohjavire artikkelissa tietysti oli: toki ymmärsin ettei liittyminen Tampereeseen ole tosielämässä mahdollista – sillä hetkellä.
Taustaa ennustamiselle
Ensin pari sanaa ennustamisesta. Se on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Tämänhän tiesi jo Ahti Karjalainen, tuo armoitettu humoristi. Pitkän aikavälin ennustaminen on erityisen hankalaa. Pitkällä tähtäimellä on varmaa vain se, että kaikki me kuolemme, kuten lordi John Maynard Keynes totesi. Keynesiä ei pidetä merkittävänä humoristina, hän ansioitui muuten. Oikeastihan me emme edes tiedä varmasti, nouseeko aurinko huomenna – vaikka luulemme tietävämme. Siksi pidän ennustustani yhtä hyvänä kuin kenen tahansa arviota tulevasta. Vastaavasti en pidä kenenkään muun ennustusta yhtään huonompana kuin omaa veikkaustani.
Valitettavasti joudun ennustukseni aluksi käsittelemään paljon muuta kuin Kyröskoskea. Kyröskoskea taajamana ei nimittäin – yllättävää kyllä – olisi olemassa ilman ulkopuolista maailmaa. Taajaman synnytti aikanaan globaalistuminen ensimmäinen aalto 1860-luvuilla. Tämä globalisaatio teollisti Suomen, se teollisti myös Kyröskosken. Ensimmäinen tehdas kosken partaalla tuotti puuvillaa. Tehtaan vararikkoon vaikutti osaltaan Yhdysvaltain sisällissota, joka aiheutti raaka-aineen hinnannousun ja suoranaisen raaka-ainepulan. Globalisaatioon kytkeytyi myös tehtaan tuotantosuunnan muutos. Puuhiokkeen ja sittemmin kartongin sekä paperin tuotanto syrjäytti pumpulintuotannon.
Kyröskoskesta tuli suomalainen teollisuusyhdyskunta, jossa elettiin tehtaan valossa ja varjossa. Samanlaisia keskittymiä olivat esimerkiksi Mänttä, Valkeakoski, Nokia ja Jämsänkoski. Kyröskoski jäi näistä pienimmäksi, siksi se ei irtautunut ympäröivästä maalaiskunnasta omaksi kauppalakseen. Mutta muuten Kyröskoski oli tyypillinen patriarkaalisesti johdettu tehdasyhteisö. Käsittääkseni tämä tehdasvetoisuuden aika Kyröskosken taajamassa päättyi 1970-luvun alkupuolella. Muutin Hämeenkyröön 1985. Vielä tuolloin Kyröskoski oli Hämeenkyrön kauppakeskus ja liiketaajama. Tämän aseman se menetti ymmärtääkseni 1990-luvulla.
Globalisaation toinen aalto saapui Kyröskoskelle 1900-luvun lopussa. Siitä on ollut hyötynsä ja haittansa. Kyron tehtaan toiminnot siirtyivät M-Realille, uudessa tilanteessa Kyro oli liian pieni yhtiö metsäteollisuuden toimijaksi. Tuolloin tehtaan ja yhteisön erityissuhde katkesi lopullisesti. Tehdas on ollut vain työpaikka ilman muita siteitä kyröskoskelaisiin. Nokian kasvu kännykkäjättiläiseksi on kulkenut yhtä tahtia globalisaation kanssa. Nokian imu toi Kyröskoskelle Kyrelin, teki Kyrelistä osan Flextronics-yhtymää, joka sitten vei mennessään satoja työpaikkoja sinne, missä kaikki on halvempaa. Globalisaatio lakkautti myös kannattavan Kyröskosken sahan.
Kyröskoski 2020-luvulla
Globalisaation tahti kiihtyi 2010-luvulla. M-realista osan ostanut kiinalaisfirma lakkautti myös Kyröskosken kartonkitehtaan. Tehdas oli voittoa tuottava yksikkö, mutta uudet kiinalaisomistajat päättivät jättää koneet kylmiksi ”Euroopassa sijaitsevan ylikapasiteetin purkamiseksi” – suora lainaus China Paperin lehdistötiedotteesta.
Museoviranomainen on suojellut kohteen. Suojelupäätöksen mukaan ”tehdaskompleksi edustaa yhtenäisessä kirjavuudessaan poikkeuksellista tehdasrakennusperintöä Suomen ja koko maailmankin mittakaavassa”. Siksi tehtaaseen on vaikea suunnitella uusia toimintoja. China Paper on päättänyt jättää koneet paikoilleen ”Euroopassa sijaitsevan ylikapasiteetin purkamiseksi”. Kiinalaiset ovat tarjonneet tehdasta vuokralle Kyröskosken Perinneyhdistykselle 50 vuodeksi yhden euron hinnalla. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Hannu kertoo yhdistyksen epäröivän vielä.
Kehitys on siis johtanut siihen, ettei ole mielekästä puhua Kyröskoskesta katsomatta, mitä muutoksia lähiympäristössä on tapahtunut. Hämeenkyrön kunta liitettiin Ylöjärven kaupunkiin. Muodostui yli 40 000 asukkaan ”moderni puutarha-, erämaa- ja Nobel-kaupunki” – lainaus kaupungin muinaisilta sivuilta netistä. Sekään ei riittänyt kansanedustajille, jotka säätivät kunnille lisätehtäviä ja leikkasivat valtionapuja. Kunnan- ja kaupunginvaltuustoissa samaiset kansanedustajat paheksuivat valtion toimia. Niinpä eduskunta korvasi Paras-hankkeen Parhain-hankeella – se tulee sanoista Palvelurakenteen hinnoiteltu alueintegraatiohanke.
Sen perusteella muodostettiin maahan suurempia hallintoyksikköjä. Keskustan hallitsemilla alueilla niitä nimitetään maakunniksi ja rintamailla kaupungeiksi. Niinpä muinainen Ylöjärven kaupunki on nykyään Tampereen luoteiskoillinen suurahallintoalue. Muinainen Hämeenkyrön kunta on Tampereen luoteiskoillisen suurhallintoalueen alaportaan hallintokokonaisuus eli osakunta. Itsepäisimmät kyröläiset – varsinkin perinneväki – puhuvat yksinkertaisesti Hämeenkyrön pitäjästä. Kyröskoskelaiset nimittävät Kyröskoskea Tampereen kaupunginosaksi, mutta Tampereen kaupunginvaltuusto ei ole myöntänyt sille kaupunginosan statusta. Kaupungin käsityksen mukaan Kyröskoski on Tampereen luoteiskoillisen suurhallintoalueen alaportaan hallintokokonaisuuden keskisuuri taajamatihentymä.
Lähes koko Pirkanmaa kuuluu Tampereen kaupunkiin. Reuna-alueille on jäänyt semiautonomisia yksiköitä – kuten Kihniö – jotka noudattavat Suomen lakia vain soveltuvin osin. EU on kuitenkin alkuperäiskansojen oikeuksiin vedoten kieltänyt Suomen armeijaa miehittämästä tällaisia alueita.
Hämeenkyrön kaupallinen keskus siirtyi ohitustien valmistuttua Tippavaaran seutuville. Ympäri vuorokauden avoin ABC-asema on kauppakeskuksen napa, sen ympärillä on suurten kauppakeskusten markettien lisäksi jokunen halpamyymälä. Kyröskosken liiketilat ovat tyhjentyneet, vanhoista yrittäjistä jatkaa Lepistön Hannun parturiliike. Sekin on auki enää kolmena päivänä viikossa, ilmeisesti parturi on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle.
Tyhjentyneiden vanhimpien liiketalojen tilalle on Kynnös rakennuttanut asuintaloja. Kyröskoskelle onkin muuttanut melkoisesti uutta väkeä. On käynyt niin merkillisesti, että 2020-luvulla kaikki suomalaiset eivät enää halua omakotitaloa riesakseen. Nuoret, pätkätyömaailmaan tottuneet eivät halua edes omaa rivitalonpätkää tai kerrostalohuoneistoa omistukseensa. Vuokralla asuminen on luontevinta, voihan seuraava työ- ja asuinpaikka olla hyvinkin Saksassa, Irlannissa, Uudessa Seelannissa tai Thaimaassa.
Kyröläinen kantaväestö nimittää näitä uudisasukkaita hipeiksi. Hipit tekevät töitään pääasiassa kotona ja pistäytyvät ehkä kerran viikossa Tampereella sen hetkisen työnantajansa tai yrittäjäkumppaniensa puheille. Monen hipin palkanmaksaja tai töiden tilaaja on jossain vielä kauempana: Helsingissä, Tukholmassa, Moskovassa tai jossain vielä kauempana. Työt ja neuvottelut hoidetaan verkon välityksellä. Kyröskoski on hipeille sopiva paikka. Vuokrataso on oleellisesti halvempi kuin Tampereella, yhteisö on sopivan pieni eikä alkuasukaista ole haittaa – eivät ota liikaa kontaktia. Valtakadun varrella on elintarvikeliike, R-kioski, kaksi ravintolaa ja etninen pikaruokala. Päiväkoti ja koulu ovat kävelymatkan etäisyydellä. Tampereen keskustaan pääset 38 minuutissa ja Tampereen lentokentältä, josta liikennöi muuten viisi halpalentoyhtiötä, pääsee hetkessä lähes mihin tahansa.
Hallinto ei pääse kyröskoskelaisia haittamaan. Tampereen luoteiskoillisen hallintoalueen apulaiskaupunginjohtaja (entinen N:n kunnan kunnanjohtaja X) on tavattavissa parittomien viikkojen perjantaipäivinä kello 14 – 15.30 entisellä kunnantalolla. Muuta paikallishallintoa ei ole Hämeenkyrön pitäjässä. Pääosan kunnantalosta on ostanut yksityinen yritys, joka varustaa siihen Terho-kotia. Terveyskeskus, kirkko ja hautuumaa ovat paikoillaan. Oppimispisteitä pitäjässä on jäljellä neljä, ymmärtämätön rahvas nimittää niitä edelleen kouluiksi.
Muu Hämeenkyrö kehittyy sekin omien edellytystensä mukaisesti. Mahnalan kansallismaisemiin on juurtunut erityylisiä ja erivärisiä omakotitaloja viljalti, osa kyröläisistä haluaa nimittäin edelleen toteuttaa suomalaista unelmaa. Alkutuotantoakin Kyrössä harjoitetaan, luomuviljely vahvistaa edelleen asemiaan. Hämeenkyröä on brändätty luomutuotantopitäjäksi, lippulaivana Frantsilan yrttitila. Paikalliset maanviljelijät ovat perustaneet tuotanto-osuuskuntia varjellakseen luomubrandiä. Rahvas kutsuu osuuskuntia kolhooseiksi.
Sahti tehdään ja juodaan Kyrössä edelleen. Sahti onkin lähentänyt alkuasukkaiden ja hippien välejä, sillä hippiyteen kuuluu myös luomumyönteisyys. Tosin jotkut väittävät Hollannissa lisäoppia saaneiden kyröskoskisten hippisahdinpanijoiden höystävän perinnejuomaa kielletyin lisäainein…
Kun Hämeenkyrön seurakunta liitettiin Tampereeseen, yritti piispa takavarikoida kirkkoherranvirastosta alkuperäisen Kyrön sarven piispan virka-asuntonsa somistukseksi. Mustiin sonnustautuneet henkilöt kuitenkin takavarikoivat sarven turvaamistoimena. Sarvea säilytetään tiettävästi sillanpääläisissä maisemissa, jossain kellarissa kenties.
Talouskasvu oli 2010-luvulla hitaampaa kuin joskus aiemmin. Mutta silti bruttokansatuote kasvoi niin, että 2020-luvun puolivälissä suomalaiset kuluttavat 33 prosenttia enemmän kuin nyt. Toisaalta köyhiäkin on 33 prosenttia enemmän kuin nyt. Jotkut paikat ovat paremmassa kunnossa kuin nyt, jotkut paikat ovat enemmän rappiolla kuin nyt. Mutta ihmiset elävät keskenään, tulevat toimeen ja lisääntyvät, vaikka vanhat tuotantotavat ja kuntarajat katoavat. Yhteisöllisyys lisääntyy joillakin tavoin. Tapoja emme osaa nyt nähdä, mutta Kyröskoskella on tulevaisuutensa vielä tehtaan jälkeenkin.
Lopuksi
Utopia tarkoittaa sanamukaisesti ”paikkaa, jota ei ole”. Utopia on onnellisuuden tyyssija- paikkaa, jollainen nyky-yhteiskunta ei ole – ainakaan vielä. Dystopia tarkoittaa kauhu-utopiaa, hyvänä esimerkkinä George Orwellin romaani Vuonna 1984. Sekä utopioilla että dystopioilla on pyritty vaikuttamaan tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon. Näkemystäni tulevaisuudesta voi pitää vapaasti utopiana, dystopiana, pakinana tai yksinkertaisesti vaikkapa hölynpölynä.
